Ihana kimo hevonen Ponitallilla. Vaavin ja Volnan jälkeläisiä ja yksi ehdottomista lemppareistani. Mortti istuu mun alle kun nakutettu. Heppanen on reipas ja hyppää todella hyvin. Ei kiellä, ei sitten millään. Tosiaan, kyllähän Morttikin sentään on joskus esteellä kieltänyt, luulisin ;), mutta minä en sitä ole ikinä päässyt todistamaan. Ja olen ratsastanut Mortilla paljonkin, nähnyt sitä ratsastettavan todella paljon ja kisakatsomossakin olen useasti istunut. Enkä tosiaan ole nähnyt ikinäkuunpäivänä sen hevosen kieltävän.
Mortti on niitä mun sydäntä lähellä olevia hevosia, jota rakastan hetkittäin yli kaiken ja välillä kyllästyn ja en halua mennä selkään pitkään aikaan. Mortilla olen hypännyt elämäni ensimmäisen esteen (taisi olla 20 cm ;) ) ja Mortilta olen myös pudonnut elämäni ensimmäisen kerran. Henkinen järkytys oli kamala. Siitä kyllä kuulivat kaikki työkaverit, tutut ja tuntemattomat. Se oli suuuurtapahtuma, täti putosi ratsailta :D.
Mortilla on omat oikkunsa, talvisin varsinkin. Pelkää maneesissa päätyä, välillä molempia, joskus haravaa, mielikuvituskaverita, mörköjä, ties mitä kummituksia, ihmisien liian nopeita liikkeitä, lapsia jne jne jne... Jännä miten se kuitenkin kisoissa, vieraissa paikoissa ottaa ihan lunkisti. Tai ainakin se ulkopuolisen silmään näyttää siltä. Vaikka tosin yhdet koulukisat olen Mortsan nähnyt menevän, siellä se ei suostunut tulemaan tuomaripäätyyn. Mutta estereadalla Mortti on elementissään.
Mortin sukupostiin pääset tästä
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi rohkeasti