maanantai 5. syyskuuta 2016

Jaksaa se täti vieläkin yrittää...

Jaaha, heipparallaa vaan.

blogi on jäänyt unholaan, mutta kirjoitellaanpa tähän nyt muutama rivi kuulumisia.
Kuten arvata saattaa, tässä ei edelleenkään olla mestareita ratsastuksen saralla, eikä loikita sujuvasti metrin ratoja, ehei... Pientä edistystä on kuitenkin tapahtunut monella eri osa-alueella.

Hyppääminen on alkanut sujumaan jo paremmin. Olen jo alkanut hahmottamaan hyppypaikkoja ja jopa säätämään hieman laukkaa, että saisi paikat osumaan. Vaihtelevalla menestyksellä tosin. Jonkin aikaa hyppäilin Kingillä mutta sitten palasin taas Sissiin ja Morttiin, niihin tuttuihin ja turvallisiin. Loppukeväästä inostuin jo koittamaan hyppyjä Ladylla ja Mertsillä. Mertsillä olisi nyt tarkoitus sitten yrittää useamminkin esteitä. Huomenna se alkaa, tämän syksyn ekat estetunnit kesätauon jälkeen. Olin nimittäin melkein kolme kuukautta pois ratsailta...

Mertsistä onkin tullut yksi tädin lempiratsuista, ja myös Vertistä. Mertsi on siis Kingin ja Ladyn varsa ja on melkein kuin Kingillä ratsastaisi, mutta aavistuksen pehmeämpi. Mutta kyllä tällä upealla pienellä hevosella liikettä löytyy, todellakin! Ja kauniskin vielä kuin mikä! Ja melkoinen viilipytty. Kisapaikoillakin kuin vanha tekijä! Ei paljoa hötkyile. Selkeesti tätiratsu ainesta, eikö?

Verttihän on sitten Mortin varsa. Perinyt kyllä isänsä Kingin korkeammat raviaskeleet, ja tämän vuoksi Vertistä en niin aluksi piitannutkaan. Pystyynkin tapasi nousta, mokoma. Mutta kun viime keväänä kiipesin nuoren tamman selkään vuoden tauon jälkeen, ei askel tuntunutkaan juuri miltään! Ihmekös tuo kun on Kinkulla Mertsillä painellut menemään pitkin vuotta. Niin sitä vaan kaikkeen tottuu! Rakastuin Verttiin ihan mahdottomasti. Koulua ollaan menty, hyppyjä pitäisi varmaan alkaa varovasti testaamaan.

Viimeisen vuoden aikana olen oppinut ratsastamaan laukkaa ihan eritavalla ja paremmin kuin ennen. Tämä on "pikkasen" ollut hyödyllistä estetunneilla. Laukassahan noin niinkun niitä esteitä yleensä pyritään hyppimään ja jos ei osaa laukata niin ei siitä oikeen mitään sitten voi kait tullakkaan?

Salitreeniä olen nyt tehnyt vähän on-off meiningillä. Aina tulee jokin vaiva, johon treenaaminen tyssää. mutta hyvää on tehnyt! Paino on pudonnut lähes kymmenen kiloa, toki siinä on suurin osuus ruokavaliolla. Kehonhallinta on ihan eri luokkaa kuin ennen. Kesätauon jälkeen sainkin Sadulta kuulla että ryhti on parantunut paljon. Eli raudan pumppaaminen ja pitkä ratsastustauko on tehnyt mitä ilmeisimmin hyvää!

Mutta hei. Mepä pidettiin toukokuussa tätileiri, josta Eve kirjoitti jutun jalustin.nettiin. Käykääpä lukasemassa, tästä, klik. Siellä tätikin on päässyt mm. Sissin kanssa kuvaan... vedetään oikeen ilmeellä.



2 kommenttia:

  1. Nonni,saithan sä näppäimet laulamaan taas 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että tuli kommenttiboksikin testattua jennin toimesta :)

      Poista

Kommentoi rohkeasti