torstai 28. tammikuuta 2016

Pientä edistystä esteillä

Kirjoitellaanpa pitkästä aikaa taas kuulumisia. 

Pakkaskelit (jotka ovat täällä jo vaihtuneen vesisateeseen) on meidän tallilla verottaneet jonkin verran ratsastajia, joten ihan niin paljon tunteja ei ole pidetty kuin normaalisti. Lähes kaikki mahdolliset tunnit olen kuitenkin ratsastanut, itsenäisillä ei ole juuri tullut käytyä.

Meillä on nyt ollut aika paljon esteloikkaa. Olenkin "parannellut" hyppykammoa putoamisen jälkeen Sissillä, ja tällä kertaa se menikin sitten ohi ihan muutamassa hyppykerrassa! Sovittiin että hyppään max 40-50 cm esteitä, että saan taas hyppyvarmuutta. No, eipä nuo korkeudet kovin kummallisia ole olleet sitä ennenkään. Max 70 cm olen tainnut ihan yksittäisenä/kaksittaisena hypätä tässä talven mittaan ponilla. Mortilla vähän korkeampaa. Tosin eilen Satu nosti vähän salaa yhtä estettä, ja hyvin me se loikattiin. Satu välillä vähän ketkuilee noiden korkeuksien kanssa, kun huomaa että homma sujuu. Tietää, että muuten hyppäisin vielä 10 vuoden päästäkin maapuomista seuraavia. Eilen taisin sanoa että kyllä mä ehkä voisin, mutta en taida tänään. Ja kas kummaa, kun hain vauhtia maneesin perältä, niin yksi este oli noussu sillä aikaa n. 15-20 cm. Heti tuli vähän voittaja olo, kun sen "korotetun" olin loikannnut.

Jotain ahaa-elämyksiäkin on taas saatu. Ponin suoristamisessa on aina ollut ongelmia ja varsinkin toiseen kierrokseen kaarteet ovat välillä sellaista kylki edellä punkemista. Välillä tuntuu että en saa asetuksen suuntaakaan vaihdettua sitten millään. Satu on miljoona kertaa huutanut että hellitä sisäohjasta, mutta neuvo on tainnut kaikua kuuroille korville tähän asti. Mutta sitten tajusin! Jään hätäpäissäni kertakaikkiaan kiskomaan siitä sisäohjasta! En ole vain tajunnut sitä. Mutta kun tajusin hellittää välillä ja pyytää asetusta uudestaan niin poni rentoutui ihan eri tavalla ja lähestymiset eivät jääneet tahtojen taisteluksi ja kilvan vedoksi! Miten minä en ole tätä aikaisemmin tajunnut!! Tämäkin lienee joku piintynyt tapa.

Nyt olen taas rohkaistunut ratsastamaan Kingillä. Koulutuntia, pienten estetuntia ja eilen jäin vahän "puolivahingossa" hyppäämään tavalliselle estetunnille. Tarkoitus oli sissiloikan jälkeen jäädä vain seuraksi ratsastelemaan vähäksi aikaa ja tehdä alun puomitehtävät. Loppujen lopuksi olinkin sitten koko estetunnin mukana. Sanoivat, että minä olin kuulemma ainut joka ei tiennyt jäävänsä tunnille. Muut arvasivat heti, että hyppään tunnin alusta loppuun :D. 

Pienten tunnilla ollaan menty Kingillä vain 20-30 cm esteitä, mutta eilen loikkasin jo "hurjat" 50 cm. Hahhah, tässähän ollaan Kinkun kanssa jo "suurissa luokissa"!! Mini kokoisilla mennään edelleen, tarkoituksena tutustua ja totutella Kingiin paremmin esteillä ja kun hyppy sujuu jänskäämättä niin sitten pystyn keskittymään siihen kaikkeen muuhunkin tekemiseen paremmin. Nämä minun estetuntien "lempilapset": Sissi, Mortti ja Kingi ovat kaikki aivan tyystiin erilaisia hypättäviä ja kaikilla on täysin erilainen askellus. Paikkoja olen alkanut jo näkemään ja eilen testasin hyppäämistä ihan reilusti kevyessä istunnassa ja homma luisti itseasiassa aika hyvin! Alastulossa meillä on vielä tekemistä. Kingillä kun on tapana heti esteen jälkeen kiihdyttää kunnolla (kunnon kilpaponi :) ) ja se tuottaa minulle vielä ongelmia. Menee monta askelta ennen kuin heppa on taas kunnolla hanskassa ja täti on löytänyt tasapainon. Mutta selkeästi parempaan suuntaan ollaan menossa. Sissin kanssa olen huomannut näkeväni hyppypaikan päivä päivältä paremmin. Nyt jo reilusti muutamia askelia ennen estettä. Helpottaa säätämistä kummasti ja näin ollen lähestyminen ei jännitä enään niin paljoa, kun ei mene ihan arpapeliksi.

Itselläni on sellainen tunne, että olen tuon hyppäämisen suhteen edistynyt melkoisesti puolen vuoden sisällä. Sukeltamiset ovat jääneet vähemmälle ja muutenkin pystyn paremmin jo keskittymään rataan, enkä vain esteen ylitykseen. Paljon joukkoon mahtuu vielä kömmähdyksiä, mutta paljon myös niitä onnistuneita hyppyjä ja ratoja, entiseen verrattuna.

Olen aloittanut nyt kunnon kuntosalitreenauksen ja täytyy sanoa että 3-4 viikossa on jo selkeästi tullut keskivartaloon parempi hallinta. Olen aina tiennyt että istun jollain tavalla toispuoleisesti satulassa, mutta en ole tunnistanut että miten. Tällä viikolla olen ainakin Kingin selässä huomannut useaan otteeseen, että paino on enemmin vasemmalla kankulla, joten oikea puoleni menee "ruttuun". Toivotaan että salitreeni parantaisi tätä vinoutta edes vähän ja toisi muutenkin tiukkuutta tuohon korsettiin! Läskin palaminen olisi plussaa ja ei habastakaan haittaa olisi!

ps. Varasin Melkkilästä tunnin estevalmennuksen parin viikon päähän. Saapa nähdä kuinka tädin käy!

Kinkku ei oikein piitannut kuvaamisesta. Korvien asento kertoo kaiken....



tiistai 12. tammikuuta 2016

Pitkästä aikaa maneesin pohjalla...

Tämä viikko aloitettiin estetunnilla. Kuuden vakiotunnille ei ollutkaan tulijoita, joten olin mukana vain pienten viiden tunnilla. Vaihtoehtona minulla oli Sissi tai Mortti ja koska nyt on vierähtänyt jo useampi viikko siitä kun olen viimeksi hypännyt Sissillä, päätin valita tällä kertaa ponin. Ehkä olisi pitänyt kuitenkin ottaa se Mortti...

Sissillä oli virtaskaa ja laukka pyöri mukavasti, vaikkakin meno oli vähän sellaista höökimistä. Alussa muutama harjoitushyppy ja oli taas Mortin jälkeen hyppypaikka hakusessa, mutta kyllä se siitä sitten lähti luistamaan. En saanut ponia oikein taipumaan kunnolla toiseen suuntaan ja kaarteiden ratsastus tuntui kylki edellä kaahottamiselta. Hetkittäin pidätteet kaikuivat myös kuuroille korville ja jäin välillä ihan liikaa roikkumaan suuhun ennen estettä. Heti kun sain pidätteet ajoissa läpi ja saimme "vapaammin" laukata estettä kohden, paikat löytyivät mukavammin.

Aloimme tekemään s-mallista tehtävää jossa siis este oli lyhyen sivun suuntaisesti ja hypyssä piti vaihtaa suunta. Eli siis hyvin yksinkertainen tehtävä, vain yksi este, mutta arvasin tämän tuottavan meille vaikeuksia. Ongelmaksi muodostui ponin suoristaminen esteelle ja vielä perään laukan ja suunnan muutos, ja seinäkin tulee vastaan! Aikaa oli ihan liian vähän. Tässä olisi pitänyt olla nopea ja johdonmukainen, mutta sellaiseksi paniikinomaiseksi räpellykseksi se jäi, valitettavasti....

Niinhän siinä sitten kävi, että kieltohan sieltä tuli ja melkonen äkkipyssäys se olikin! Tajusin jo pitkältä sivulta kaartaessani että nyt ei kyllä mene ihan niinkuin strömsössä. Poni kaahotti ja "reittivalinta" ei ihan onnistunut. Pidätteet eivät menneet läpi ja viipotettiin menemään vain vauhdilla eteenpäin ja ponin korvat oli melkein tädin suussa. Yritin keskittyä suoristamiseen ja valmistauduin johtamaan esteellä oikealle, joten kun hyppypaikka jäikin sitten vähän kauas, unohdin kokonaan avittaa kunnolla pohkeella ponia lähtemään hyppyyn. Sissi jäi ratkaisunsa kanssa tavallaan yksin ja viimehetkellä päätti kuitenkin yrittää ottaa yhden askeleen vielä.  No Mortillahan tässä tapauksessa oltaisin menty yli, ehkä vähän "paikaltaan" ja ei niin nätisti mutta yli oltaisiin menty. Sissipä ei sellaista epämääräisyyttä hyväksy. Jos kerran täti ei siellä selässä ole nyt ihan varma mistä ja miten loikataan niin eipä sitten loikata ollenkaan. Piste. Muks.

Sieltä sitten kiepsahdettiin melkoisella voltilla kaulan yli esteen sekaan, joka tosin oli ihan minimaalinen... Kupperskeikan tuloksena onneksi vain vähän venähtänyt pikkusormi ja jäykät niskat. Turvaliivi on kyllä pop.

Kyllä sapetti! Mielessäni ajattelin, että joudunko TAAS aloittamaan homman alusta. Se on nimittäin semmoinen juttu että kun sieltä kiepsahdetaan alas (kiellosta) niin se on lähes takuuvarmaa hyppykammoa tiedossa taas. Sujuvasti kyllä hyppelin vielä radankin samalla tunnilla mutta huomasinpa vaan että vanha jännittynyt etukeno teki taas tuloaan. 
Vaikka sinänsä en ollut juuri moksiskaan putoamisesta niin takaraivoon jää sellainen jännitys ja todennäköisesti seuraavat estetunnit menevätkin siinä, kun mietin jokaisessa lähestymisessä että hyppääkö se vai eikö... ja sehän tarkoittaa sitä, että pönötän siellä satulassa kiitoasennossa ja hyökin varmuudeksi hyvissä ajoin... ei hyvä. 
No, aika näyttää miten käy vai josko pääsisin tällä kertaa tuosta jännitystilasta yli nopeammin.

Tänään on sitten tiedossa kouluvääntöä ja pitkästä aikaa menen tunnille Riksellä. Katotaanpa miten polle pysyy hanskassa... heip.