Viikko alkoi Kinkkuilulla. Maanantaina tunti puomeja ja miniesteitä, ja miniesteillä tarkoitan tosiaan MINEJÄ, 20-30 cm luokkaa. Sitten toinen tunti vielä koulua perään. Voin kertoa, että soijaa pukkasi.
Puomi/"este"-tunti oli taas ihan loistavaa treeniä minulle ja Kingille... tai no siis minulle. Tavoitteena oli siis pitää se ahteri jakkarassa, jälleen kerran... Miten ihmeessä se voi olla näin vaikeaa!?
Se on kuin refleksi, se peffan nouseminen penkistä. Jos vähänkin olen epävarma, mistä hyppy lähtee, nousen jo askelta ennen. Ja tämä sama puomeilla. Ja ennen hevosta. Se vain tulee, väkisin, vaikka kuinka ajattelisin että nyt kyllä istun, kuin liimattuna. En vain yksinkertaisesti osaa laukata puomin yli!
No, loppujen lopuksi puomeista muutama onnistui kuitenkin ja lopulta sitten pari miniestettäkin! Olin kerrassaan tyytyväinen. Hihkaisin ilosta, kun pääsin kaksi linjalla olevaa estettä yli niin, että en hyökkinyt ennen hevosta. Ajattelin vain laukkaavani esteen yli. Koska esteet ovat tosiaan tällaisia puomista seuraavia, näistähän tosiaan pitäisi vaan periaatteessa laukkailla yli. Siihen kyllä tarvittiin kaikki tahdonvoima!
Että tällaisen perusasian kanssa painin edelleen. Voi kun olisin tämän oppinut alunperin oikein, niin ei tarvitsisi nyt tuskailla. No ei voi mitään. Päätin, että "hyppään" näitä minejä vaikka vuoden, kunhan opin vain tekemään sen oikein.
Koulutunti perään ja siinä meillä olikin paljon ravityöskentelyä. Huhhuh. Kingillä on sen verran liikettä, sekä ravissa että laukassa, joten ratsastajallakin on siinä samalla sitä liikettä. Olin aivan puhki tunnin lopussa ja huomasinkin että koko homma alkoi levitä käsiin. Voimat ehtyivät ja tasapaino vähän katosi. Kingikin kuumui, hermostui, tanssi ja oli malttamaton. Pientä protestointia oli siis ilmassa. Harjoiteltiin vastalaukkoja. Helkkarin kivaa kyllä oli.
Tiistaina oli koulutunti ja päätin mennä sen Ladylla. Siitä tunnista ei ole paljoa kerrottavaa. homma kaatui liikaan yrittämiseen ja meni ihan penkin alle. Sellaista se on...
Keskiviikkona oli hyppytunti ja hommaan lähdin Mortilla. Satu piti tunnin pitkästä aikaa. Pohjustelin, että en ole varmaan kuukauteen tai pariin hypännyt 60 cm korkeampaa ja sitäkin harvoin ja vain Mortilla. Nita osallistui tuntiin myös nuorella Miralla. Siinäpä sitten huuteli että hyppäsithän sinä Mortilla viimeviikolla radan jossa oli ainakin yksi 80 cm este mukana! Sanoin, että minähän pyysin laskemaan sitä (jonka luulin olevan muuten 70 cm). Radassa oli kuitenkin ollut toinen mokoma mukana, jonka muut oli hypänneet metrinä ja minulle se oli laskettu kasikymppiin.
Kappas kehveliä. Enpä hoksannut yhtään. Mortin selästä katsoen esteet näyttivät paljon pienmmiltä. No, toisaalta, ilmankos alastulot tuntuivatkin vähän hankalilta viimeviikkoisella tunnilla. Näin tottumatta taas tuo 80 cm on tätiratsastajalle jättiläinen.
Oikeastaan meidän tämän viikkoinen hyppytunti Mortin kanssa meni kohtalaisen hyvin. Sain hillittyä itseäni ennen esteitä jo vähän paremmin. Ei mitään riemuvoittoa, mutta parempaan suuntaan selkeästi. Toivottavasti ei tulisi enää takapakkia.
Ensiviikolla olisi heti alkajaisiksi tiedossa sekä hyppyä että koulua. Tällä viikolla ei kuvia ja videoita sitten tullutkaan, mutta ehkä maanantaina. Jääpi nähtäväksi. Heippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi rohkeasti