Maanantaina oli siis pienten tunti, jossa mentiin puomeja ja lopussa pieniä hyppyjä. Satu soitti minulle tuntia ennen, että oliko puhe että haluaisin mennä Ladylla. Saattoihan se olla, en yhtään muistanut. Oli päättänyt kuitenkin varmistaa. Arveli varmaan, että jätän koko tunnin väliin, jos noin vain tyrkkää minulle Ladyn, kun pitäisi pikku hyppyjäkin ottaa. Hyvin on tädin jo oppinut tuntemaan... Eli Leiskaa alle vaan, kävi miten kävi. Olen kyllä muutamaan otteeseen puhunut, että tekisi mieli koittaa tällä tammalla taas ihan pieniä ja helppoja.
Alkutunnista mentiin paljon ravipuomeja ja lopputunnista sitten tehtäviä joissa oli laukassa yksi hyppy ja jatkotehtävät tehtiin ravissa. Lähestyminen esteelle meni aina ihan ok. Tamma ei kuumunut, ja kuunteli apujani kuuliaisesti. Hyppypaikka minulla oli taas sitten aivan hukassa. En yhtään osannut hahmottaa mistä se lähtisi. Ja vaikka esteet olivat pikkiriikkisen minejä, niin silti se ponnistusvoima tällä tammalla on valtava. Kyllä se vaan taas yllätti! Leiska kun hyppää mielistään sieltä vähän kauempaa pääsääntöisesti, niin pääsin hyppyyn joka kerta ihan mukavasti mukaan. Kuitenkin olin joka hypyllä ihan super jännittynyt. Kivahan tuota oli testata ja miksei uudestaankin tässä joku kerta taas, mutta ei Leiskasta minulle hyppyhevosta tule. Se on selvä.
Tiistai ja keskiviikko olikin sitten jättimenestys tädin osalta. Edelleen olen nyt hypännyt Sissillä ja meillä on kyllä mennyt hyvin! Vaikka suoristamisen kanssa on vieläkin opeteltavaa (poni lienee vähän vino ja minä vielä enemmin) niin meno on melko varmaa ja fiilis joka kerran jälkeen aivan mahtava. Esteen keskelle osuminen tuottaa myös vaikeuksia ja henkensä kaupalla satu meni seisomaan esteen eteen ja sanoi, että anna tulla ja älä jyrää yli. Hän seisoo tässä ja hypyn on tultava hänen oikealta puolelta. Tähän mennessä oltiin hivottu kyseisen esteen vasenta tolppaa joka kerta... Rohkea pimu, täytyy sanoa. Ja eihan me yli jyrätty, herranenaika. Mistä mä sitten löydän luotto-open. Hyvä motivaattori ;)
Ehkä tämä tästä alkaa taas luistaa? Edelleen ollaan menty maks. 60 cm ratoja ja Satu ei ole lähtenyt edes tarjoamaan korkeampaa. Sitä hyppyvarmuutta ja tekniikkaa vaan nyt hiotaan näillä esteillä ja katsotaan sitten, kun tuntuu siltä, josko vähän nostettaisiin. Tosin jotain yksittäistä haluaisin koittaa ihan mielen virkistämiseksi 70-80 cm, maksimissaan.
Paljon olen saanut nyt kuulla jalastani. Satu tarkkailee kokoajan pysyykö jalustin oikeassa kohdassa ja jalka kunnolla jalustimessa. Jotenkin metkasti siinä laukan nostossa jalka liikahtaa aina liian syvälle, siis nimenomaan sissin kanssa. Sissillä se laukan nosto ei ole kovinkaan "jouheva" ja pehmeä, mutta olen oppinut jo saamaan sen vähän paremmaksi. Kaarteen ratsastamisessa käy sama juttu ja väleissä jossa yritetään tulla pienemmällä askelmäärällä. Eli eteen ratsastettaessa siis aina. Mikähän siinä mahtaa olla? Hyvä että huomauttaa koko ajan.
Katse on nyt ollut aika hyvä. Kun paikat tulee melko luontavasti, katsekkin pysyy mukana, eli kääntyy menosuuntaan ja seuraavalle esteelle. Mutta auta armias jos paikasta on vähän epävarmuutta, nenä jää heti tuijottamaan alas puomia. Muutaman kerran sieltä kentältä huudeltiinkin, että mihinkäs se sinun nenä siellä osoittaa??
Tällä viikolla kun oli kaverini kanssa kaksin estetunnilla, minä sissillä ja hän mortilla, saimme oikein tehotreeniä. Molemmilla sujui hyvin ja Satu hyppyytti meitä oikein kunnolla. Mentiin rataa, rataa, rataa ja väleissä jouduttiin säätämään askelmääriä. Uskomatonta että itsekkin pystyin siihen. Radathan eivät ole sujuneet koko syksynä ja olisi ollut turha kuvitella, että siinä olisi muuta pystynyt tekemään kuin räpiköimään läpi...
Oli hauskaa huomata, miten Satukin innostui. Teetti vaikka mitä tehtäviä ja kun sanottiin jo että mitähän kello on niin tuumas että olkoon mitä on, nyt hypätään. Kait se on opettajallekin palkitsevaa, kun koko syksyn olen siellä taas räpeltänyt estetunneilla eikä mistään ole tullut mitään. Koko homma on ollut ihan hukassa ja sitten yhtäkkiä se alkaa sujumaan. Ihan yks kaks! Hyvin pitkällehän se johtuu ponista. Sissillä on hyvä vire, ja laukka pyörii. Ja kun se laukka pyörii niin yli mennään varmasti. Mikäs siellä on tädin matkustellessa!
Nyt täytyy sanoa että harmittaa,kun ei ole taaskaan kuvia saatika videonpätkää. Luottokuvaajani on kyllästynyt koko hommaan (kauan vaan jaksoikin, kiitosta vaan tosi paljon Janskulle!!) Toisaalta, jos olisi, en välttämättä hehkuttelisi tässä, sillä vaikka hyppääminen nyt tuntuu hyvältä, se ei välttämättä aina kyllä näytä siltä. Mutta siitä viis, olen tyytyväinen että se on edes omasta mielestäni nyt sujunut hurjasti paremmin!
 |
| Täti ja vauhtiponi alkuvuodesta. Kuva lienee Janinan ottama. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi rohkeasti