lauantai 24. lokakuuta 2015

Kingillä miniesteitä

Tässä ollaan nyt Kingin kanssa tutustuttu toisiimme muutamalla tunnilla. Täytyy sanoa että en ole ruunan kanssa vielä tullut ihan sinuiksi, mutta hinku on kova kyllä oppia Kingiä ratsastamaan. Koko heppa on niin erilainen kuin muut tallin hevoset. Ei ehkä ihan tyypillinen ratsastuskoulun tätikuljetin. Kingi on kooltaan aika passeli alleni. Ihan on kunnon hevosen kokoinen, mutta ei jättiläinen.




Koulutunteja ollaan menty muutama ja jopa pyöreän voltin ratsastaminen on ollut välillä vähän vaikeaa. Sehän johtuu huonosta tasapainostani, hevosen korkeasta askeleesta ja käden epävakaudesta. Oikeanlainen tuntuma on myös vielä vähän hakusessa.
Kaikesta huolimatta rohkaistuin koittamaan Kingiä estetunnilla. Uskokaa tai älkää, vaikka kammoan hyppäämistä "uudella hevosella". Osallistuin ensin pienten tunnille, jossa hypättiin siis ihan yksittäisiä minikokoisia esteitä. Jonkun verran kyllä jänskätti, sillä olinhan nähnyt, että Kingi saattaa joskus vetästä melkoisen megaloikan! Tuo hyppypaikka nimenomaan jännittikin alussa ja se välittyy videoltakin, valitettavasti. Muutamaa askelta ennen estettä menen aivan etukyyryyn, kun arvuuttelen, mistähän se hyppy oikein lähtee. Hassun näköistähän pomppimistahan tuo on, mutta laitan videon nyt kuitenkin näkymään... Kaikesta huolimatta. Toivottavasti minulla olisi joskus sitten esittää sitten videon muodossa jotain edistystä, verrattuna tähän.



No sain sitten todeta että Kingillähän on sitä säätövaraa laukassa aika paljon ja ruuna hyppäsi miniesteet ihan läheltä vaikka alussa koko ajan varauduin askelta kauempaa lähtevään hyppyyn. Loppua kohden kuitenkin helpotti, kun totesin että kyllä se siitä loikkaa, mistä on tarkoitus. Se kuitenkin yllätti, että heppa pistääkin kiihdytysvaihteen päälle heti esteen jälkeen, kun taas tyypillinen ratsastuskoulupolle yleensä himmaa. Helposti vetää vielä päätäkin alas joten tätiratsastajan tasapainon horjuminen on taattu!

Osallistuinpa sitten vielä toisellekin estetunnille Kingillä. Tästä ei harmikseni ole videota. Edelleen mentiin minejä, max 50 cm. Tällä kertaa oli jo useampaa estettä hypättävänä. Alussa meillä meni ihan hyvin. Nita oli pitämässä tuntia ja hänhän tuntee toki hevosensa, kuin omat taskut, joten osasi antaa hyviä neuvoja. Kuten sanottu, alussa sujui mutta loppupuolella alkoikin tulla vähän vaikeuksia. Saatin pari vähän isompaa loikkaa aikaiseksi ja sainkin kuulla, että lyhennän laukkaa liikaa. Jos laukka on liian lyhyttä, Kingi saattaa silloin loikata kaukaa. No sehän on loppujen lopuksi ihan loogista. Jos näyttää että menee lähelle niin lyhyestä on vaikea lyhentää. Hevonen ratkaisee siis sen sitten niin, että loikaa kauempaa. Lisäksi onnistun kaarteessa sammuttamaan laukan TÄLLÄKIN HEVOSELLA! On se kyllä kumma.

Lopussa ratsastimme kaarevaa linjaa, jossa oli ensin este, sitten 4 askelta laukkaa, puomi ja taas 4 askelta laukkaa ja este. Tuo puomi hämäsi minua valtavasti! Ekalle esteelle lähestyminen meni aina ihan plörinäksi (koska lyhensin liikaa), sitten minulta hävisi vähän tasapaino, jäin tuijottelemaan sitä kauhistuttavaa puomia  ja eihän siitä sitten mitään tullut. Pari kertaa ajoin viimeisen esteen ohi. Miksi ihmeessä teen niistä puomeista niin hankalia!? Melkein jo pyysin nostamaan senkin pieneksi esteeks, koska jotenkin minun on helpompi  hypätä pieni este, kuin laukata puomin yli. Kuulostaa hullulta, tiedän! Alussa laukkailimme puomien yli ja se meni ihan hyvin. Osasin jopa istua siellä satulassa ilman, että olisin lähtenyt "hyppäämään" puomia, niinkuin usein minulla on tapana. Mutta tuossa linjalla se puomi oli kyllä ihan perkeleestä!

No räpiköitiin se sitten viimeseltään läpi. Näin jälkeen ajateltuna, homma taisi kaatua taas siihen esteen/puomin tuijotteluun. Oikeasti olisi pitänyt katsoa yli esteen ja ratsastaa niitä välejä!
Kovasti odotan, että pääsen koittamaan uudestaan ja jos oikein nyt pinnistäisin, ja malttaisin siinä lähestymisessä olla rento ja istua rauhassa, hääräämättä mitään ylimääräisiä.

Kuvat ja videot Janina Julin

torstai 22. lokakuuta 2015

Se vaatii sinnikkyyttä

Koska olen tällainen tuntitäti, minulla on etu, että pääsen ratsastamaan hyvin erilaisia hevosia. Se on haastavaa ja usein jopa turhauttavaa, mutta erittäin opettavaista. Varsinkin jos ratsastan kaksi tuntia peräkkäin eri hevosilla, huomaan heti, että se mikä toimi edellisellä, ei toimikkaan toisella. Välillä on tosi vaikea mukautua toisen hevosen ratsastamiseen ja usein käy jopa niin, että tunnista ei tule yhtään mitään. Se tietysti harmittaa, mutta kyllä se vaan kuulkaa opettaakin.

Jälleen kerran on todettava, että on tämä kyllä yksi haastavimmista lajeista. Ei riitä että opit jonkin asian, vaan se pitää kyetä toteuttamaan eri tavoilla, eri hevosilla. Aina niitä nappuloita ei löydy, tai sitten niihin ei vain osu, tähtäys taitaa olla pielessä?

Tämän kolmen vuoden aikana on tullut hirvittävät määrät pettymyksiä, kauhua, jopa kyyneleitä, mutta niitä onnistumisia myös. Edistystä ei olisi tullut ilman pettymyksiä. Niitä on kestettävä, ja roppakaupalla. On pystyttävä tunnustamaan, että minä en osaa. On myös pystyttävä ajattelemaan, että minä opin. Oppiminen vaatii toistoja, toistoja ja toistoja. Ainakin tätiratsastajalla. "Ihmenuoret" on sitten erikseen oma rotunsa. Kadehdin jälleen kerran niitä nuoria ratsastajia. Heille kerrotaan asia, ja he toteuttavat sen. Tässä seurasin yhdellä estetunnilla nuorta tyttöä, joka vasta opetteli melko alkeita. Katse ei pysynyt käännöksessä yhtään mukana. Ponikin oli melko reipas ja tytöllä meni energiaa ponin pitelemiseen ja ohjaamiseen, pää ei oikein millään kääntynyt seuraavalle esteelle.
Tätä kesti tasan viisi minuuttia.
Seuraavalla "kiekalla" pää kääntyi jo ihan luontevasti. Hän toteutti sen mitä opettaja oli pyytänyt. Tuosta noin vaan oppi asian! Sisäisti sen heti ja kykeni myös toteuttamaan. Tätiratsastajallehan käy niin, että pää tajuaa mutta kroppa ei toteuta. Ei sitten millään. Siihen tarvitaan miljoona toistoa ja sittenkin se on vähän niin ja näin. Tytöllä kesti se VIISI MINUUTTIA.
Tätiratsastajalle siis miljoona toistoa. En ala!

Maanantaina ratsastin koulutunnin Sissillä. Olin tunnin jälkeen todella tyytyväinen. Ei, emme menneet missään nätissä muodossa, tuskin oli edes perä alla niin kuin pitäisi, mutta onnistuttiin jotenkuten väistöissä ja avotaivutuksissa. Nämä ovat olleet ihan mahdottoman hankalia minulle ja etenkin Sissin kanssa. Sissi on tönkkö. Minä olen tönkkö. En ole saanut sisäpohjetta läpi, poni ei ole taipunut kunnolla. Kaikenlaiset temput ovat olleet mahdotonta puserrusta.
Nyt kuitenkin tapahtui jotain ja Sissi alkoi vähän jo kuunnella väistättävää pohjetta. Jotenkin sainkin nyt ponin herkistettyä avuille paremmin kuin aikaisemmin. Meidän yhteisestä koulutunnista taitaakin jo olla melkoisesti aikaa....Ulkopuolisen silmin meidän menossa ei ollut mitään ihmeellistä, ja hetkittäin se oli edelleen sellaista pungertamista. Mutta itselle ne olivat jonkinlaisia saavutuksia. Olenhan tässä vuoden sisään ratsastanut tätä ponia melko paljon ja silti pohkeiden läpi saaminen on ollut vaikeaa. Väistöjä ja avoja olen joskus harjoitellut itsenäisesti, saamatta kummoisiakaan tuloksia. Nyt sentään tuli muutamia pätkiä yllättävän kevyesti. Voisi jopa varovasti hehkuttaa, että jokunen pohkeenväistö tuli jopa helpolla.

Sellaista se on. Välillä onnistuu ja välillä ei. Välillä voi mennä jopa vuosi, ennen kuin saa noinkin yksinkertaisa tuloksia aikaiseksi. Ei pidä siis lannistua. Tämän kun vaan taas muistaisi jatkossakin.

Semmosia tällä kertaa. Palataan astialle. Heips.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Seilaava jalustin

Analyysiä taas pukkaa, koittakaa kestää...

Tiistaina osallistuin jälleen koulutunnille Leiskalla. Nyt kun ei ole todistusaineistoa, olisi tietysti hyvä hehkuttaa, mahtavasti meni!!
...vaan eihän se mennyt mitenkään erityisen hienosti, mutta kieltämättä jo paremmin, viimekertaan verrattuna. Pääsin lopulta melko kivasti vasempaan laukkaan mukaan. Hetkittäin mentiin jopa letkeän rennosti, ainakin ratsastajan osalta. Moottorikin toimi paremmin, hevosen osalta. Oikeassa laukassa olisikin sitten vielä enempi tekemistä....

Treenailin tuota harjoitusraviakin nyt vähän enemmin, kuin edellisellä kerralla. Keskityin oikein tosissani keskivartalon joustoon. Kyllä se nyt menee jotenkin, kunhan ravi on kohtuullisen lyhyttä. Yleensä vain siinä kohtaa saan kuulla kentän laidalta: "Ladylle ponnekkaampi kunnollinen ravi!" ...ja siihen se istuminen sitten tyssääkin!

Omituinen ongelma on nyt tullut vastaan. Jalka ei pysy jalustimessa siinä kohdalla, missä pitäisi. Se ei sinänsä ole uutta, mutta tällä kertaa jalka hilautuukin liian syvälle jalustimeen!
Koitin oikein ajatuksella rentouttaa jalat.  Polvipuristus ei käsittääkseni ole ollut minulle suuri ongelma, mutta jonkin sortin reisipuristus ilmeisesti on. Nyt en kuitenkaan mielestäni puristanut kummallakaan. Saatoin olla jopa liiankin "lötkö". Koska Ladyllakin on suhteellisen korkea ravi, niin vaikka myötäilen hevosen liikettä, pompotan satulassa silti sen verran, että jalkakin "pomppii" jalustimessa, eli jalka tavallaan "hilautuu" liian syvälle jalustimeen...
Mikä ihme tässä nyt mättää?? Liian pitkät jalustimet? Liian lyhyet? Lonkat jumissa? (olen niitä nyt yrittänyt jumpata vähän auki). Ainakin pyrin pitämään pohkeen kiinni mutta olisiko kyse siitä että ei kuitenkaan ole riittävän kiinni. Tuntuisi vaan, että menee sitten taas puristukseksi.
Vinkkejä asian tiimoilta otetaan vastaan! Tänks.

Samaa ongelmaa on tavallaan kevyessäkin ravissa.
Leiskalla saa muuten aikaan ihan mahtavat lisäykset. Ravissa on säätövaraa vaikka millä mitalla. Täti ei vain tahdo päästä hommaan ajallaan mukaan ja se aiheuttaa sen, että ei saa hevosesta kaikkea irti. Lisäyksessä pohjekin alkaa seilaamaan ihan mahdottomasti. Mietittiin Nitan kanssa tähän syytä, ja ilmeisesti johtuu väärästä kevennystavasta, josta ollaan puhuttu jo aikaisemminkin. Pitäisi siis laittaa reidet ja vatsalihakset töihin. Tätä tekniikkaa olen nyt vähän yrittänyt opetella, mutta se ei ihan ole vielä avautunut. Tunnin lopussa pääsen välillä kyllä asiasta vähän jyvälle. Eli vinkkejä tähänkin? Mielikuvia? Apuvälineitä? Jesaria...? Liimaa...?

Tunnilla tehtiin muuten mm. laukkaväistöjä ne vasta olivatkin mukavia. Harvoin niitä olen päässyt testaamaan ja jostain kumman syystä ei ole tullut itsenäisestikään montaa kertaa testattua. Yllättävän hyvin nuo sujui. Ladylla se laukasta raviin siirtyminen on vaan suoraan sanottuna yhtä helvettiä. On se muuten metkaa, että Mortilla ei sitä "väliravia" ole ollenkaan, tai ei se ainakaan tunnu miltään. Ladysta ei voi kyllä sanoa samaa. Sen ehkä saattoitte havaita edellisen postauksen videostakin... ;)

Perus ratsastuksessa mietin aina useita osa-alueita yhtaikaa. Koen, että ongelmakohtia on niin monta, että siinä sitten meinaa mennä pasmat sekaisin. Kun jalat on tarkkailun alaisena, kädet elää omaa elämää ja varsinkin ylävartalo. Minua kiinnostaisikin, korjaatteko kaikkia osa-alueita yhtäaikaa, vai keskityttekö ongelmaan kerrallaan ja siirrytte sitten seuraavaan?

Tästä muodostuikin sitten kysymyspostaus. Pistääkäähän vinkkejä kehiin!


Ainiin. Ponitallille muutti Pamelan kaveriksi tällainen karvapallero:

Pyreneittenmastiffi, Beatrix, kavereille Bea <3

tiistai 20. lokakuuta 2015

Kyttyräselkäinen mummo

Niin se aika vierähtää. Blogi on jäänyt täysin huningolle. Muutenkin tuntuu olevan nyt hiljaista hevosblogien maailmassa. Kommenttikentät pysyvät tyhjinä suuremmankin lukijakunnan omaavissa blogeissa, saatika sitten tällaisessa pikkublogissa. No pakkohan se on myöntää, että itselläkin tuo kommenttien puute jonkin verran vaikuttaa.

Olen miettinyt kovasti, mitä kirjoittaisin. Ainainen analysointi lienee jo aika puuduttavaa luettavaa, eikö? Kuvatkin, saatika videot ovat jääneet puuttumaan. Viimeaikoina ei oikein ole ollut innokkaita kuvaajia kentän laidalla.

No, raapustetaan kokoon kuitenkin muutamia mietteitä.

Tässä on nyt sitten menty tietysti jokaista lajia: esteitä, koulua ja ilman satulaa. Maastoilut ovat jääneet vähemmälle. Pääsin testaamaan tässä taannoin nuorta Mimosaa. Mortin muhku varsa, josta on tulossa oiva menopeli ja varmasti tulevaisuudessa tätiratsastajien suosikki. Mimosan sukupostiin pääseepi tästä. Mimosalla on emäänsä verrattuna korkeahkot, pyöreät askeleet, mutta melkoisen miellyttävät. Vielä touhuaa päänsä kanssa ihan liikaa ja ei ehkä oikein jaksa keskittyä hommaan, mutta hyvä siitä tulee, uskokaa pois. Tamma on herkkä istunnalle, niinkuin nuoret ilmeisesti yleensäkin. Jo rakenteensa vuoksi ei taida tulla mitään "isojen luokkien" hyppääjää mutta tädeillehän riittää se alle metri ;).

Toisena, tavallaan uutena tuttavuutena minulla on nyt ollut Kingi, Perran King of Heroes. Nitan kilpahevonen, joka jääkin nyt sitten ilmeisesti tuntikäyttöön. Olen Kingillä ratsastanut kerran aikaisemmin joskus vuosi sitten ja voin kertoa, että siinä on pikku heppa, millä on jäätävän korkea ravi! Moppe "the joustinpatjan" ravi jää melkeinpä toiseksi. Siinä on kuulkaa totuttelemista. Muutama tunti on nyt Kingillä takana ja kyllä on tasapaino hakusessa. Harjoitusravia ei voi kuvitellakkaan menevänsä. Pari kolme askelta olen yrittänyt istua. Paino sanalla YRITTÄNYT.
Ihan mahtava polle, kertakaikkiaan. Herkkä ja hienot liikkeet. Laukka on pyöreää ja ihan erilaista mihin olen tottunut, mutta uskon tottuvani siihenkin. Kingin sukupostiin pääsepi tästä.

Esteillä olen hypännyt edelleen pieniä ja yksinkertaisia tehtäviä. Korkeudet eivät ole nousseet yli 60 cm, onkohan niinkään korkeita olleet. Tällä haetaan nyt vaan sitä hyppyvarmuutta ja tekniikkaa. Uskon että se tuottaa pikkuhiljaa tuloksia. Rohkaistuin eilen hyppäämään myös Kingillä muutaman miniesteen ja täytyy sanoa, että innostus kasvoi. Nyt kovasti mietinnässä, josko tohtisin keskiviikkona osallistua ruunalla normaalille estetunnille, edellyttäen, että korkeudet pysyvät edelleen alhaalla. Katsotaan.

Kentän laidalta olen seurannut myös muutamia tunteja. Se on ollut yllättävän opettavaista. Varsinkin Sissiä seuratessani maasta käsin, huomasin heti, koska oli kielto tulossa ja koska ei. Jo monta  metriä ennen estettä. Sissi vaatii kunnon laukan. Jos laukka ei kulje, niin kielto tulee vaikka korkeutta ei olisi nimeksikään.

Laitetaan tähän loppuun pientä videonpätkää ja pari kuvaa, ihan puhelinlaatua. Koulutunti Ladylla. Karmea totuus pamahti taas päin näköä! Edelleen pumpataan laukassa "vauhtia" ylävartalolla. Siitä on tullut ihmeellinen tapa, josta yritän päästä eroon. Eli sen sijaan, että joustaisin kunnolla lantiolla, pumppaan yläkropalla. Hetkittäin muistan korjata, mutta siitä saapi koko ajan muistuttaa. Hankalinta tuo korjaaminen on isoaskeleisella hevosella. Pitäisi joustaa, mutta osan kropasta pysyä "paikallaan". Käsi pitäisi olla joustava, mutta pysyä tasaisella tuntumalla. Hankalaa, kertakaikkiaan!
Hyvä esimerkki on Kingi. Selästä käsin tuntuu, että Kingillä on joka suhteessa paljon liikettä ja oman kropan hallitseminen jokaiselta osa-alueelta samaan aikaan, on todella vaikeaa. Tuntuu, että Kingillä on kaikki nappulat, ja melkeinpä tunnen missä ne ovat, mutta siinä liikkeessä, en vain kertakaikkiaan osu niihin!

Jotakin pitäisi tehdä myös tuolle ryhdille. Minähän olen kuin kyttyräselkäinen mummo! Yläselkä on aika remontissa, pakko tunnustaa, mutta ei se sitä kokonaan selitä. Ei tahdo voima riittää kannatella itseään. Ne syvät vatsalihakset taitavat vaikuttaa asiaan myös? Tiedättekö sen mielikuvan, joka usein esitetään ratsastajan "kohottamiseen": ajattele että joku nostaisi sinua kypärän nupista ylös. Minulla se ei toimi. Yläkroppa ja hartiat jännittyvät entisestään. Keksin tässä taannoin mielestäni paremman mielikuvan. Nosta takaraivo ylös! Omasta mielestäni näin selkä suoristuu, mutta hartialinja jää rennoksi. Kaula ja niska eivät myöskään itselläni jännity tällä mielikuvalla. Koittakaapa.

Lady on vähän kankea vielä, kun on vietellyt lomaa. Varsinkin alussa ravi oli outoa hipsuttamista, varsinkin hevosella jolla on iso askel. Koko tunti oli taas sellaista totuttelua tähän tammaan. Jostain syystä Ladylla tulee ratsastettua tosi vähän, mikä on sinänsä harmi, koska pidän tammasta kovasti. Useammin vaan pitää nyt koulutunneilla kiivetä Ladyn selkään, josko saataisiin jotain oikeasti joskus aikaiseksikin.
Katsotaan, josko saisin myöhemmin pari kuvaa, ehkä jopa videon pätkää Kingistä. Tässä nyt kuitenkin Lady ja minä... Videossa näkyy selvästi kaikenlaista huojumista. Siinä yritän hakea sitä oikeaa asentoa, joustoa ja tuntumaa (seli seli). Aikamoista vaappumista ja harjoitusravissakaan ei näy joustoa löytyvän. Käsikin vatkaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että siitä ei ole kauan aikaa, kun ei laukkaaminen sujunut Ladylla millään muotoa, joten eiköhän tämäkin tästä vielä kehity. Vaikka meno on aika surkean näköistä, en ollut pettynyt. Tästä on suunta vain ylöspäin ja aivan varmasti saadaan jo muutaman tunnin lisätreenilläkin jo jotakin aikaiseksi!


Ja kaikki kuvat ja videot Janina Julinin kuvaamia. Kiitos taas Jansku!