maanantai 28. syyskuuta 2015

Ilman käsiä, ilman jalkoja, ilman päätä...eiku

Viikon ratsastelut on taas aloitettu. Hommaan lähdettin estetunnilla ja menopelinä Sissi. Olin tyrkännyt itseni tälle "pienten" tunnille mukaan, koska siellä hypättiin yksinkertaisia perustehtäviä ja matalia esteitä. Kyllä niissäkin haastetta riitti.

Sissillä oli ihan mukavasti meno päällä ja harvoin ponia laiskaksi voikaan sanoa, mutta laukan pyöriminen ja nostot tuottivat taas päänvaivaa. Piti oikein pysähtyä lämmittelyssä jo miettimään, että mitenkä sen nyt Sissin kanssa saikaan parhaiten onnistumaan. Kovin helposti tarjosi taas juoksuravia, ja siitä sitten nelitahtista laukkaa. Käsi paikallaan, se on ehdoton ja jostain syystä Sissillä ei niin helppoa. Nostiko se pelkällä sisäpohkeella... ei, kyllä se ulkopohje tarvittiin vähän taakse siirrettynä. Taisi nostaa helpommin ulkopohkeella. Eikun ulkopohkeella tukea ja samaan aikaan sisäpoje. Niinkä se meni.... Tällaista se on ratsastuskoluratsastajan elämä. Kaikki pollet kun ei toimi samalla tavalla. Jokaisella on omat kommervenkkinsä. Mutta uskon että se juuri kehittää minua ratsastajana. Jos esimerkiksi olisin "juuttunut" ratsastamaan vain Mortilla ja vaikka Vaavilla, niin kuvittelisin tasoni olevan jossain paljon ylempänä, luulisin osaavanai. Olisinkin pulassa jonkin haastavamman hevosen selässä. Oikeastaan minkä tahansa muun hevosen selässä. Enkä nyt voi kehua että se sujuisi kuin tanssi näillä "helpoillakaan", mutta moni asia on sujuu näillä vain helpommin kuin muilla.

No johan meni sivuraiteille koko juttu. Eli siis hyppäsin Sissillä ja alkukankeuksien jälkeen homma alkoi jo menemään parempaan suuntaan. Laukka ei kyllä ollut hyvää ja pyörivää koko tunnin aikana, mutta hypyt paranivat loppua kohden.
Jotenkin tajusin yhtäkkiä keskittyä välien ratsastamiseen, enkä esteiden hyppäämiseen. Huomasin, että kiirehdin esteeltä toisella, keskittymättä kunnolla väleihin ja siinähän menee mutakat suoriksi, vai mitä? Hyppään esteen ja kiiruhdan seuraavalle esteelle. Siinäpä sitten unohdan RATSASTAA näiden välin. Loppupuolella aloin siis keskittyä esteiden välien ratsastukseen, varsinaisten esteiden sijaan, ja täytyy sanoa että tänään se ainakin toimi!
Kaiken lisäksi tämän tunnin tehtävät olivat yksinkertaisia ja meille juuri sopivia, että suorastaan nautin sissillä hyppäämisestä! Ei tarvinnut panikoida vaikka tietysti vähän jännitti joka esteellä. Mahtavaa!

Pyysin muuten Satulta seuraavalle sopivalle koulutunnille, että harjoiteltaisiin laukkaa. Laukan nostoja, sitä että saataisiin pyörivää laukkaa aikaiseksi, laukkatehtäviä jne. Mukaan menisin ehdottomasti Sissillä. Lupasi sellaisen tunnin pitää. Odotan muuten innolla.

Toisen tunnin menin Mortilla ilman satulaa. Meillä oli taas hauska tunti. Mentiin hippaa, tasapainoharjoituksia ja sen sellaisia. Tuo tunti oli taas sellainen "leikkitunti", kun oli nuorempaa väkeä mukana. Pelattiin myös väriä. Homma meni näin. Satu huusi: "se jolla on vaatteissaan jotain punaista, ottaa ohjat toiseen käteen. Se jolla on sinistä ratsastaa kahdeksikon...."  jne jne... ja mahdollisuuksien mukaan oli tarkoitus pitää nuo "käskyt" voimassa mahdollisimman pitkään. Voitteko kuvitella vajaa nelikymppistä, "aavistuksen" kankeaa tätiä yrittämässä pohkeenväistöä, ilman satulaa, pitäen ohjia vain toisella kädellä ja samalla koskettaen toisella kädellä VARPAITAAN! Hehheh, en minäkään, yritin kuitenkin... Ei ollut kaunista katseltavaa. Saattoi vähän ärräpäitäkin kuiskia...
Hauskoja nuo "humputtelu" tunnit välillä. Kehittää huomaamatta tasapainoa. Siinäpä mentiin hippaa, kaksi hevosta peräkanaa, tiukalla pienellä ympyrällä ravaten esteen ympäri. Normaalisti olisin jo miettinyt, että heppa kaatuu. Tuossa sellaset unohtuu. Painellaan kuin inkkarit menemään villisti. Siinä vain ratsastetaan ja koitetaan pysyä kyydissä. Ei mietitä ulko-ohjaa tai sisäpohjetta tai mitään muutakaan oikeaoppista säätöä.
Joskus hypätään esteitä, ilman satulaa, kädet sivulla, silmätkin voi laittaa kiinni, jos tohtii. Joskus napataan hypyssä estetolpan päältä harja matkaan ja seuraavalla esteellä yritetään palauttaa se tolpan päälle. On kuulkaa jännää ja kaikkea tätikin aina yrittää ja kummasti ne onnistuukin. Toki jokainen menee omien taitojensa ja rohkeutensa mukaan. Ja esteet ovat aina ihan pikkuisia.

Semmoisia tänään. Huomenna en tiedä vielä Rikseilystä, mutta Sissillä loikitaan taas pientä, ihan satulan, käsien ja jalkojen kanssa.
Heips

Ilman korvaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi rohkeasti