tiistai 18. elokuuta 2015

Kaukana mukavuusalueelta

Maanantaina päätinkin sitten huonosta ratsastuskunnostani huolimatta, mennä kaksi tuntia putkeen. Ensin koulutunti ja perään estetunti. Koulutunnille toivoin Rikseä tai Verttiä ja Riksehän se siellä listassa luki. Samaisessa listassa luki sitten estetunnin kohdalla: SAKKE. Voi elämä. Olin tuudittautunut siihen, että pääsisin hyppäämään Mortilla ja harkitsin jo jättäväni koko estetunnin väliin.

Riksen selkään kipusin innoissani. Rikse on yksi lempihevosistani. Ei ollenkaan tyypillinen ratsastuskouluhevonen. Erittäin herkkä ja eteenpäinpyrkivä. Kuumuu kuitenkin laukoissa. Valitettavasti taitoni eivät ikinä ole riittäneet tämän hevosen kanssa, joka ei siedäkkään sitten mitä tahansa. Tietysti se laukka meidän kompastuskivenä on aina ollut. Suoraan sanottuna tamma on aina lähtenyt avuilta heti ekan laukannoston jälkeen ja homma muuttuu siinä silmänräpäyksessä. Minä jään roikkumaan suuhun, ja ratsastus on muuttunut kilvanvedoksi. Se tuntui kovin epäreilulta hevosta kohtaan, joten olen jättänyt koko Riksellä ratsastamisen. Istuntani ja tasapainoni ei kertakaikkiaan riittäneet hallitsemaan hevosta. 
Toisaalta Rikse toimii käytännössä ajatuksesta, ennen niitä ensimmäisiä laukannostoja. Ja todellakin tarkoitan AJATUKSESTA. Jos vaikka käynnistä ajattelet, että pysähdytäämpä, heppa on jo pysähtynyt. Jos tarkoitus on peruuttaa, rikse ottaa askelia jo sujuvasti taakse päin. Tämä hevonen on käsittämättömän hieno ja herkkä, mutta haastava. Tammahan on Sadun entinen kilpahevonen, mutta loukkaantumisen vuoksi esteitä Riksellä ei enää hypätä.

Nita piti meille tunnin ja tehtiin paljon siirtymisiä sekä peruutuksia. Rikse oli tarkasti kuulolla ja homma luisti ihan mukavasti, varsinkin kun olin pitkästä aikaa tamman selässä. Vähän oli itselläni tasapainossa hakemista, koska tamma tosiaan on tarkka istunnasta, mutta hetkittäin tuli ihan kohtuullisia pätkiä, huomioon ottaen tasoni. Ravikaan ei tuntunut enään ihan niin korkealta kuin ennen. Olisikohan tasapainoni aavistuksen parantunut..?
Aika pian tuli sitten sen laukan vuoro. Jännityin vähän ja Rikse jännittyi, mutta ihmeen kaupalla saatiin alussa melko rauhalliset nostot aikaiseksi. Nenukaan ei noussut ekoissa nostoissa vaan muutama askel saatiin ihan rentoa laukkaa. Loppua kohden tamma kuitenkin kuumui ja homma alkoi mennä pipariksi, mutta olin ihan huippu tyytyväinen. Ehkä minulla on toivoa vielä Riksen kanssa.
Meno oli siis todellisuudessa ihan aloittelijan menoa. En osannut edes istua rennosti vielä montaakaan askelta. Mutta se, että en ollut ihan niin paskajäykkänä siellä kuin ennen ja sain laukan myös kiinni, ilman että jarruttelin ensin koko kierrosta maneesissa, oli minulle jo ihan mahtava riemuvoitto. 

Sitten oli vuorossa se estetunti.

Pienen harkinnan jälkeen päätin ottaa härkää sarvista ja osallistua myös estetunnille. Sakke alle ja menoksi vaikka kroppani oli jo aika kuitti. Alkulämmittelyissä olin nyt tarkempi laukan kanssa. Koetin saada sen pyörimään edes jollain tavalla, että ei tulisi rikkoja raville. 

Hypättiin ihan minikokoisia esteitä, koska tunnilla oli myös mukana nuori Panda. 
Sakken hyppy on jotenkin todella outo. Laukkakin on vähän takakorkea ja hypyssä jalkani lipsui aina taakse ja alastulossa sitten kippasin eteen. Jotenkin tuntui että hyppy "heitti" minua eteenpäin. Ei hyvä. Muutenkin minulla on ongelma etukenosta. Jo 55 cm tuntui ihan liian korkealta. Alastulo lennätti minua kaulaa kohti ja hypystä ylös nousu tuntui vaikealta. Nitan kanssa oli puhetta, että saattaa osin johtua satulasta. Sakkelle oli nimittäin ihan mahdottoman vaikea löytää sopivaa satulaa ja tässä on melko korkea tuo takaosa.

Tässä teille tyylinäyte: Suu auki etukenossa. Jalkakin elää omaa elämäänsä. Sakkekin näyttää ihan hassulta.

Hypättiin myös pieni rata ja siitä se show sitten alkoikin. Ei vain yksinkertaisesti tullut mitään. Loppujen lopuksi taisin mennä este kerrallaan ja homma alkoi tosiaan mennä melkoiseksi sirkukseksi. Positiivista tunnissa oli kuitenkin se, että en ollut aivan kauhuissani ja hyppyjä ei hypätty parku kurkussa! Saatan kyllä ottaa sakken estetunnilla alle toistekin, mutta ei meistä taida oikein esteparia tulla, mutta ehkä ei pidä heti kuitenkaan heittää kirvestä kaivoon?

Mutta jos homma ei ala luistamaan niin lähtöruudussa ollaan jälleen. Mistä tädille hyppyhevonen? Mortin lisäksi siis. Mortilla vakioratsastajia riittää, joten tulevaisuudessa tädin estetunnit jäävät aika vähiin, ellei toista vaihtoehtoa löydy.

Tänään olisi maastotunti kuudelta. Sen jätän väliin kun tädin lemppari, Moppe maastomopo on jo varattu. Ei haittaa. Maastoilu ei oikein ole tädin juttu. Ainakaan isoissa ryhmissä. Koulutunti meneekin sitten testatessa nuorta Pandaa. Rikse into olisi nyt päällä, mutta tamma oli jo varattu. Sanotaanko näin, että sirkushuvit todennäköisesti jatkuvat. Panda vaikuttaa olevan aika vauhtipakkaus. No tuleepahan testattua.

Tähän loppuun vielä muutama kuva. Ilmeellä taas mennään!

Tästä näkee, kuinka jalka menee taakse ja sen myötä tulee sitten se "kippausefekti"
Onks tää nyt se ulko-ohjan tuki?? :P


Painopiste on jotenkin ihan edessä. Taas kipataan...

Tässä jo vähän parempi asento, mutta mikä ihme tuota mun suuta oikeen vaivaa?? :D

Ei lisättävää.... huoh





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi rohkeasti