maanantai 1. kesäkuuta 2015

Viimeiset hypyt

Keskiviikkona oli yhdistetty koulu- ja estetunti. Ratsastettiin alkutunnista koulumuuveja ja hypättiin tunnin lopuksi muutama este. Vihdoin ja viimein pääsin kiipeämään Mortin selkään!

Jatkettiin saman tyyppisillä kulmaharjoituksilla kuin tiistaina. Ravissa en saanut Mortilla kulmia ihan yhtä hyvin onnistumaan, kuin edellisenä päivänä Ladylla. Tamma pyrki aina vähän kaatumaan sisälle eli vähän kylki edellä mentiin useaan otteeseen. Mutta sittenpä tuli laukan vuoro.
Teimme taas tiistain harjoitusta: kulma käynnissä, laukan nosto, ja käyntiin ennen seuraavaa kulmaa. Toteutus oli kuulkaa sata kertaa helpompaa Mortin askelilla, kuin Ladyn. Edellis päivään verrattuna homma sujui kuin tanssi!
Sitten tulimmekin kulmat vielä laukassa. Ja tässä kohtaa tulee nyt sitten sitä hehkutusta! Meillä meni ne vasempaan kierrokseen aivan loistavasti! Satukin jo hihkaisi, että Morttihan polkee kulmissa takajalat niin paikallaan, melkein kuin aloitettaisiin laukkapiruettia! Ai että tätitiratsastaja tunsi kerrankin onnistuneensa loistavasti! Ihan mahtava fiilis! Salaisuus on kuulkaa se ulko-ohja. Sen kun pitää napakasti tuntumalla, niin johan pelittää. Jotenkin kummasti saan tamman koottua paremmin laukassa, kuin ravissa.

Jatkettiin ratsastusta puomeista tehdyllä suorakaiteella ja sivuille lisättiin muutama puomi jotka myöhemmin nostettiin pieniksi esteiksi. Pari ekaa lähestymistä oli taas hakusessa. On se vaan käsittämätöntä, miten läheltä Mortti voi hypätä pienen esteen. Vaikka oltiin jo ihan juuressa, tamma saattoi mahduttaa väliin vielä yhden askeleen. No parin harjoituskerran jälkeen pääsin taas jyvälle.,.. Tässä kohtaa täytyy kertoa, että hyppääminen ei aiheuttanut pienintäkään sydämentykytystä. Siis negatiivista sellaista. Oikein innoissani odotin omaa hyppyvuoroani, kun viimeaikoina olen lähes panikoinut kun oma vuoroni on tullut.

Lopussa hypättiin vielä muutama ylsittäinen este, jota nostettiin pikkuhiljaa. Ja niin siinä kuulkaa kävi, että viimeseltään loikattiin vielä 90 cm, ilman minkäänlaista paniikkia! Kaikille esteille lähestyin rennon letkeästi ahteri satulassa ja hyppääminen tuntui kivalta. Syke taisi nousta hieman vasta vikalla ylityksellä (no onhan se ysikymppi mukavuusalueen ulkopuolella) ja tämä tunti oli kyllä aivan huikea päätös tälle keväälle! Viimeisestä tunnista jäi kyllä todella hyvä maku suuhun.
Lopputulos on siis se, että tädillä ei siis taidakkaan olla hyppykammoa, vaan Sissillä hyppäämisen kammo. Mortilla homma nimittäin ei jännittänyt juuri ollenkaan!

Nyt alkoi sitten parin kuukauden kesäloma ratsastushommista. Pisin taukoni näiden vajaan kolmen vuoden aikana. Katsotaan nyt sitten toteutuuko.Tämän myötä myös blogi hiljenee. Joitain postauksia saatan tehdä, aiheesta, tai sen vierestä, jos tulee ideoita ja ajatuksia.
Ihan mahtavaa, että pieni lukijakuntani on jaksanut kannustaa ja kommentoida tätiratsastajaa myötä- ja vastamäessä. Iso kiitos kaikille.

Toivotan hyvää kesää ja elokuussa jatketaan! Heip!

Vielä muutama kuva viimeisestä tunnista. Kiitos kuvaajalle Iida Karimolle ja kuvat toimittaneelle Pinja Nuutiselle.