sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

No, mistä se jalka oikein puristaa?

Varoitus: tähän postaukseen on nyt ympätty yhtä sun toista, koittakaa pysyä perässä.

Blogi piti jonkin aikaa taukoa. En yksinkertaisesti tiennyt mitä kirjoittaisin... Tai ei, oli minulla postaus valmiina Nabriksen istuntatunnista, mutta en vain saanut sitä julkaistua, jostain kumman syystä. Tunnin aikana koin mielestäni jonkinlaisia ahaa-elämyksiä, jotka sitten syystä tai toisesta myöhemmin kyseenalaistin!! Koska tunnilla minulla ei ollut kuvaajaa, en pystynyt tarkistamaan jälkikäteen Nabriksen ohjeita ja sanomisia. Olin oikeastaan jo muutaman päivän päästä jopa aavistuksen hämmentynyt. Epäilin että en ollut ymmärtänyt kaikkea oikein....

Nyt sitten aikani mutusteltuani ja makusteltuani asioita, pääsin jonkinsortin lopputulokseen. Testailin asioita myös ponitallin hevosilla ja poneilla. Tässä tätä asiaa nyt tulee.

Yksi selkeä asia, josta olen saanut kuulla Sadun tunneilla (taivutetaanko Satu: Sadun vai Satun...?) on roikkuminen oikealle. Tämän vahvisti Nabris. Tulin paljon keskihalkaisijaa, jossa suoristettiin sekä hevosta että ratsastajaa. Koko ajan sain kuulla roikkuvani oikealla. Loppujen lopuksi kun sain sitten siunauksen, että nyt on edes jo vähän parempi, omasta mielestäni könötin selkeästi vasemmalle. Eli olen siis mahdottoman vino!
Sissihän punkee aina mielestäni oikealle. No kyllä poni oikeasti varmaan vähän punkeekin, mutta kun itse vielä roikun oikealle niin siinäpä meillä on parivaljakko! Nauratti oikein, kun pitkästä aikaa olin Mortin selässä ja tuntui että mikään ei luista. Totesinkin, että onnistun saamaan Mortinkin kampeemaan oikealle, aivan niinkuin ratsastaisin Sissillä. Sittenpä otin jalustimet pois, ja avot! Johan alkoi luistamaan. Teimme Mortilla taivutuksia voltilla, sekä sisälle, että ulos. Nämä ovat heposelle ihan helppoja hommia ja ilman jalustimia me siinä onnistuttiinkin melko mukavasti. Koitin kerran jalustimilla, ja hommasta ei tullut mitään! Siis siitä ulos taivuttamisesta! Sitten taas jalustimet pois, ja johan taas alkoi kulkemaan... Että siltä pohjalta. Joidenkin mielestä ilman jalustimia ratsastaminen ei ole avain onneen, mutta tässä minun tapauksessa se taitaa olla paras ratkaisu. Mahdollisimman paljon ilman jalustimia, niin eiköhän se asento siitä korjaudu keskelle...
Voisikohan ilman jalustimia hypätä?? Vitsi vitsi.... ;).

Toinen asia Nabriksen istuntatunnilta (tämän kanssa "painin" vähän aikaa, kun asia tuntui ensin vähän ristiriitaiselta) jäi käteen tuo polven yläpuolinen osa eli reisi (onko se yläpohje?). Aikojen alussa minulla oli polvipuristusongelma. En ole ihan varma, mutta jotenkin muistelisin, että lopsena siellä alkeiskurssilla taidettiin ihan opettaa, että polvilla pitää puristaa. No siitäpä sitten opeteltiin aikuisiällä heti alkujaan pois. Sanottiin, että ei se niin vaarallista jos jalkaterät vähän sojottaa ulos, kunhan et purista polvilla.
Jotenkin poimin Nabriksen neuvoista sen, että pohjetta annettaisiin koko jalalla ja jälkeen tämä ihmetytti, eikö polvella/reidellä puristaminen ole jarruttava apu?? Olinkohan ymmärtänyt nyt vallan väärin?? Mietin asiaa useampana eri ratsastuskertana ja loppujen lopuksi minulla välähti. Jalkani on ollut ihan liian irtonainen polvesta ylöspäin! Yritän vimmatusti antaa pohjetta jalan alaosalla ja samalla pyrin pitämään vaistomaisesti jalan yläosan "irti" (vähän liioiteltu, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan) hevosesta. Tämä taas aiheuttaa sen että jalka nousee pohjetta antaessa, koska en käytä koko jalkaa. Toisin sanoen, huomasin kun annoin jalan (ja polven) levätä luontevasti satulaa vasten, jopa aavistuksen käänsin jalkaa satulaan päin, jalkaterät kääntyivät eteen, pohje pysyi paremmin paikallaan ja siltikään en puristanut polvella tai reidellä. Ymmärsiköhän tätä nyt kukaan? Ja korjatkaa hyvät ihmiset jos olen ihan hakoteillä??

Oma ahaa-elämys tuli tässä lähiaikoina sitten ohjien käytöstä, tai oikeastaan tuntumasta. Ajatus lähti blogista Ratsastusharjoituksia arkeen ja juhlaan jossa käsiteltiin ohjastuntumaa.

"Luodaan illuusio siitä että pitkä ja löysä ohja on yhtäkuin hyvä ja kevyt ohjastuntuma."
"Todella, todella harvoin näkee ratsastajia jotka ratsastavat liian lyhyellä ohjalla. Mikä siihen voi olla syynä, että pitkä ohja on nykyajan trendi?"

Tämä kohta pisti miettimään, ratsatanko liian pitkällä ohjalla... Keskustelin aiheesta Sadunkin kanssa. Liian löysä tuntuma ei tosiaan takaa "pehmeää" kättä, vaan päinvastoin. No ajatteleppa ite, kumpi pahempi:
Kuolain on suussa ja kummallakin puolella tasaisesti painetta. Hetkellisesti paine kasvaa ehkä toisella puolella tai molemmilla. Silloinhan se on tavallaan aika "pehmeää"?
Tai sitten että kuolain vaan makaa suussa ja yhtäkkiä tuleekin nopeasti painetta. Eikös se tunnu kamalalta nykäisyltä??
Testasin Mortin kanssa vähän parempaa tuntumaa ja täytyy sanoa, että tässä kohtaa alan ymmärtää, että toiset eivät pysty ratsastamaan ilman hanskoja. Meillä taisi olla kyllä jo kuitenkin vähän liian lyhyt ohja... tuntumanhan pitäisi kait olla kuitenkin "maitopurkkia kevyempi".
Samaa testasin myös Vaavilla estetunnin alussa. Vaavihan on siitä hassu poni, että vaikka tykkääkin välillä vähän singahdella ja spurttailla, niin sellasessa perusmenossa on aavistuksen nihkeä, kokoajan saa muistuttaa. Samoin tälläkin kertaa. Otinpa sitten vähän napakammaan tuntuman niin johan läks poni pyrkimään eteen ihan toisella tavalla! Toivottavasti Vaavi olisi käytettävissä seuraavalla koulutunnilla. Tätä pitäisi päästä testaamaan lisää!

Tuosta samaisesta blogista poimin tämän harjoituksen, jota tein Sissillä, lähinnä käynnissä. Tällä harjoituksella pyritään siis hakemaan hevosen suoruutta. Harmi vaan etten tajunnut napata jalustimia pois (sen aion tehdä ensikerralla), lopputulos olisi ehkä ollut parempi. Mutta eniten ihmetytti se, että tuolla tekniikalla saatiin kyllä melkoisen hyvät kulmat aikaiseksi!

Blogitauon aikana on ratsastettu koulua, esteitä ja ilman satulaakin. Yhden maastotunnin jätin väliin ja toinen peruntui myrskyn vuoksi. Se ei minua haitannut kun en ole mikään maastofani vaikka hevosille se kyllä tekee hyvää! Sissillä olen hypännyt kerran ja koska epävarmuus on kasvanut entisestään, siellä taas laukkailtiin kaulalla kiellon jälkeen. Ihmeen kaupalla pysyin kuitenkin selässä. Nyt puhuinkin Sadun kanssa, että jatkossa hyppään Sissillä vain pieniä, tai siis pikkiriikkisiä, jotta saadaan taas yhteistyö kulkemaan. Tekniikka pitäisi kuitenkin olla jotenkin hallussa, ja hyppyvarmuus, ennen kuin korkeudet nousee yhtään.
Sen verran saavutin, että tohdin hypätä yhden yksittäisen esteen Sissillä ilman satulaa. Sarjat ja kaikki muut monimutkaiset jutut jätin suosiolla väliin. Se olis ollut kuin kaivaisi verta nenästään....

Vaavilla on kyllä ollut nautinnollista loikkia. Voipi keskittyä siihen omaan tekemiseen ja tekniikkaan ilman jännityksiä. Harjoiteltiin tässä taannoin "erikoisesteitä". Oli kaikenlaisia "kummallisuuksia" joka esteessä. Jossain roikkui satulahuopa, yhdessä oli pieni pala finnfoamia alla, joissain taas puomit olivat vähän vinksinvonksin... kaikkiin esteisiin käytiin tutustumassa ensin molemmilla silmillä ja Vaavihan ei moisista ollut moksiskaan! Yli mentiin jokaisesta, niinkuin ei mitään! Nuori Verttikin loikkasi jokaisen tosi hienosti. Ladylla, vaikka vanha konkari onkin, oli ennakkoluuloja finnfoamin suhteen ja ratsastajakin taisi epäröidä sen verran, että Satu loikkasi lopussa itse selkään ja kyseinen este mentiin, ensin ilman finnfoamia ja sitten foamin kanssa. Oli muuten eka kerta kun näin Sadun hyppäävän! No, este taisi olla korkeimmillaan 50 cm... mutta kuitenkin.

No tästä tuli nyt sitten mahottoman pitkä postaus ja melkoinen sillisalaatti, mutta toivottavasti jaksoitte lukea! Huomenna taas normisti tunnille, olisikohan ollut esteitä?

Heip.


2 kommenttia:

  1. Kiva että postailet taas! :) Minä luen aina kaikki postaukset, joskin toivoisin enemmän kuvia ja videota :) Jostain syystä en ollut liittynyt lukijaksi, nyt sen teen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa että liityit lukijaksi! Mulla on kovin harvoin kuvaaja mukana, mutta seuraavaksi onkin taas tulossa videopostaus.

      Poista

Kommentoi rohkeasti