perjantai 24. huhtikuuta 2015

Estetunti, ilman satulaa


Maanantaina vietin vapaapäivää ja lähdinkin tallille hyvissä ajoin. Kamerankin nappasin mukaan, kun oli niin nätti aringonpaiste. Heppaset kuitenkin nauttivat ilmasta ja eivät juurikaan muuta tehneet, kun mutustelivat heiniä tai vaan olla möllöttivät, joten mitään hauskoja tilannekuvia en saanut aikaiseksi. Himpura.

Pääsinpä kuitenkin seuraamaan, kun Nita ratsasteli nuoria varsoja vuorotellen. Mimosa, Vivi ja Panda oli työn alla. Ja voi, kaikki niin erilaisia! Ihan hauskaa päästä vähän seuraamaan nuorten edistymistä. Nythän varsat ovat aika alkutekijöissään.

Päätin ratsastaa Mortilla itsenäisesti kentällä ja Satulta heltisi lupa pikkuristikoidenkin hyppelyyn. Kumma juttu, että täti arkajalka tunteekin heti pientä epävarmuutta, kun kentällä loikitaankin ihan yksinään (neiti arkajalka on siis täti itse, ei hevonen),vaikka kyseessä oli muutaman kymmenen sentin ristikot!
No, muutamia hyppyjä tehtiin molemmissa laukoissa ja kerrankin muistin testata, auttaako se laskeminen hyppypaikan löytämiseen. Neuvon bongasin netistä jo kauan aikaa sitten, mutta en koskaan ole muistanut kyseistä kikkaa koittaa. Laskin ihan vaan laukan rytmiä; yks-kaks-yks-kaks ja kyllä siitä vaan tuntui olevan apua, uskokaa tai älkää!

Varsinainen tunti oli sitten kuudelta ja oli siis tarkoitus mennä ilman satulaa. Muutama ratsastaja oli taas perunut ja meitä jäikin sitten vaan kolme tunnille. Kaksi aikuista ja yksi melkein aikuinen. Saimmekin sitten itse päättä mitä haluaisimme tehdä.
Täti tietysti äänesti kunnon kouluvääntöä satulalla, ja hävisi äänestyksen 1-2. Muut ehdottivat estetuntia ilman satulaa!! Herranpieksut, ollaanhan me ilman satulaa ratsasteltu paljonkin ja hypättykkin, mutta ihan vaan muutamia esteitä lähinnä tunnin lopussa. Nyt pitäisi mennä sitten koko tunti. Jaaha...no ei kai siinä mikään auta. Onneksi allani oli mestariponi Vaavi, joka omaa tasaiset askelee ja helpon laukan.

Satu alkoi kasata puomirivistöä... selvästi laukkaväleillä. Nuo laukkapuomithan ei ole minulle niitä helpoimpia, edes satulalla. Huh-heijakkaa. No, niitä siinä sitten mentiin. Olisikohan siinä ollut 6 puomia peräsin jumppasarjana. Niitä mentiin ensin laukaten, sitten laukaten ilman ohjia, sitten esteinä, esteinä ilman ohjia, jne.... ja niin kuulkaa tätikin siellä vaan räpelsi joukossa. Tohti ohjistakin irroittaa. Nosti jopa kädet sivulle ja tasapainoili kyydissä. Kyllähän se sitten meni, kun sen ekan hypyn saapi osumaan. Loppuhan menee periaatteessa kuin itsestään.
Aina se eka ei ihan osunut... Selässä kuitenkin pysyttiin, välillä harjasta kiinni pitäen, mutta kuitenkin!

Hypättiin myös kahdeksikkoa yhden esteen yli. Alkukankeuksien jälkeen homma sujui ihan hyvin. Ihan vaan siitä syystä, että Vaavi kun hoksasi homman, niin suorittaa lähes itse. Täti vaan antoi vähän vinkkiä suunasta ja pysytteli kyydissä ;). Mainio poninen!

Sitten hypättiin samaa linjaa kun viimeviikolla estetunnilla. Linjaan tuli siis se 4 askelta väliin. Ja taas mentiin, käsillä ja ilman. Korkeudet nousi pikkuhiljaa ja sitten pidettiinkin jo ohjat käsissä. Jossain vaiheessa vähän haukoin henkeäni, kun tuntui, että puomit nousee ja nousee, mutta laulatin tulemaan mukisematta.
Lopussa oli pakko sitten kysäistä, mitä korkeutta tässä nyt mentiin. 80 cm oli kuulemma viimeinen! Kyllä tätiä hymyilytti. Tässä sitä vaan roiskitaan tulemaan kasikymppiä ilman satulaa. Kaikkeen sitä tulee lähteneeksi. Hihhih.

Mutta hauskaa oli ja taas tuli ylitettyä niitä henkisiä muureja. Ja mikäs siinä on loikkiessa, kun on luottoponi alla.
Juu ei, kellään muulla en olisi kyllä tohtinut niitä mennäkkään. Vaavi kuljettaa tätiä tasaisen varmasti esteen kuin esteen yli. Superponi. Tätikuljetin. Mamman mussukka.
No okei, vähän meni imeläksi....

Tiistain ratsasteluista onkin sitten videota tiedossa ja keskiviikkona kaikki ei mennytkään niinkuin strömsössä... Niistäpä myöhemmin lisää.

Pistetään tähän pieni kuvapläjäys:
























2 kommenttia:

  1. Kuulostaa hurjalta :D apua, mie en ikinä suostuis :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vähän ensin kakistelin kyllä, mutta lähinpä mukaan kumminkin! Toki olisin saanut satulankin laittaa, jos oisin halunnut. Niin ja ollaanhan me hypätty ilman satulaa, ei vaan koskaan pidetty kokonaista estetuntia satulatta. Välillä sitä vaan rohkaistuu koittaamaan kaikkea "hulluttelua" :D.

      Poista

Kommentoi rohkeasti