Mitä, voiko se kieltääkkin?

Keskiviikkona oli sitten tiedossa taas pari tuntia ratsastusta. Ensin tunti koulua Mortilla ja sitten tunti loikkaa Sissillä. Koulutunti oli ihan ok, ei mitään mullistavaa. Vähän olen alkanut jotenkin "vieraantumaan" Mortista, vaikka niin mielelläni heppasen selkään kiipeäkin. Mortti on paljon taipuisampi hevonen kuin sissi ja jotenkin oli ihan mukavaa ratsastaa mm. kulmaharjoituksia tällä tammalla. Silti olo ei aina olekaan enään niin kotoinen Mortin selässä. Mortti on alkanut tuntumaan myös tosi leveältä allani. Sen siitä saa, kun on nyt vietellyt aikaansa paljon ponien selässä!

Hyppytunti

Tällä kertaa ei menty enää samaa rataa mitä menimme maanantaina ja tiistaina. Harmikseni jouduin siis tankkaamaan päähäni taas uuden radan ja se vie aina osan keskittymisestä hypätessä. Tosin muistin se onneksi melko helposti. Harjoiteltiin ensin parilla yksittäisellä esteellä ja sitten siirryttiin radan hyppäämiseen. Homma meni...no jotenkuten. Muutama ihan ok hyppypaikka ja muutama ei niin hyvä. Videolta näkee, että edelleen lähden ennakoimaan hyppyyn lähtöä liian aikaisin. Kädet ovat sentään jo vähän rauhallisemmat mutta vielä niissäkin on petraamista.
Sissi ei ollut parhaassa vedossa mutta kulki kuitenkin eteenpäin. Helposti kuitenkin rikkoi raville. Johtamiset taas unohtuivat, varsinkin toisella esteellä, kun hypättiin heinäpäädyn kulmaan päin ja usein tultiin väärällä laukalla alas. Sitten oli pakko ottaa voltti, kun en millään ehdi sitä laukkaa vaihtamaan ajoissa. No syynä lienee tuo typerä etukenopönötys tuolla selässä, kun yritän nopsaan muka pudottaa raville, jotta saisin laukan vaihdettua. Jos vaikka ihan rehellisesti istuisi alas, niin saattaisi onnistua vähän helpommin....

Toinen rata oli vähän korkeampi. Pitkä lähestyminen aiheutti pienen rimakauhun, jonka Sissikin sitten haistoi. Lähestymisessä jo mietin, että mitenkäs korkea tuo nyt on ja unohdin pitää kunnon tuntuman ja pohkeen kiinni. Hups, ohi mentiin, ponipa ei hypännytkään!! Pientä neuvottelua ja uusi yritys ....mutta ei! Sama juttu taas. En jännitykseltäni kyennyt olemaan tarpeeksi "jämäkkä". No, tämä opettaa, että ei siellä voi vaan matkustella vaan oikeasti on ratsastettava! Pienen neuvottelutuokion jälkeen Satu laski puomin toisen pään alas ja sitten ylittyi. Jatkettiin hommaa ja sarjalle iski taas rimakauhu! Nyt huitelin tahallaan ohi. Mitenkä korkeita nää nyt oikeen on?? ...piti välillä jo kysellä. Kasikymppisiä kuulemma... No ilmankos ne näyttikin mun silmiin kaksimetrisiltä. Mortilla näitä nyt on menty jo mutta Sissin ja minun mukavuusalue on edelleen se 50-70. No, eikun yrittämään taas ja saatiinhan se rata lopulta läpi, vaikka homma katkesikin paristi. Ehdotin, että lasketaan vähän, mutta vastaus oli "höpö höpö". Ja kyllä se vaan niin on, että jos Satu ei välillä patistaisi ja "ujuttelisi" niitä vähän korkeampia sinne joukkoon, hyppäisin edelleen 40 cm yksittäisiä esteitä. Oma luotto-ope on minulle erittäin tärkeä, joka tietää mihin pystyn ja mihin en, mutta muistaa myös vähän "tuupata" kohti haasteita. Eli 80 rataa nyt on yritetty Sissin kanssa jo mennä, mutta ei tuo nyt ihan luonnistanut, vielä... Oikeastaan Sissillä on tavallaan helpompi hypätä kuin Mortilla. Hyppypaikka löytyy helpommin vähän kauempaa, kunhan poni vaan hyppää. Näillä kahdella on kuitenkin se ero, että Mortti loikkaa paikasta kuin paikasta, vaikka sitten suoraan ylöspäin ihan juuresta, mutta jos Sissi ajautuu liian juureen, tulee kielto.

Ehkä ne korkeammat sitten muutaman hyppykerran jälkeen alkavat sujumaan Sissilläkin.
Poni on alkanut pikkuhiljaa tuntumaan omimmilta hyppyhevosena. Sissi ei ole automaatti ja opettaa minulle kokoajan todella paljon. Laukka ei ole kovinkaan laadukas mutta kyllä sekin välillä pyörii mukavasti.
Mielestäni pientä edistystä on taas kuitenkin tapahtunut omassa menossani, vaikka melkoista säätämistä se on edelleen. Kuitenkin vasta vähän aikaa sitten en oikein kyennyt Sissillä hyppäämään edes rataa. Yritän välillä lohduttautua, että "ratsastusuraa" on vasta kovin vähän takana, ja kanssaratsastajat estetunneillä on minua monta monta vuotta edellä.
Näillä mennään. Hyvä siitä vielä tulee ajan kanssa...ehkä...

Ensiviikkoon!