keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuoden viimeiset esteet

Maanantaina töissä venahti vähän liian pitkään ja tulikin sitten tosi kiire tallille. Melkein jo matkalla soitin, että en ehdi millään kuudeksi tunnille, että parempi jättää väliin. Muistelin kuitenkin, että meillä olisi tiedossa ilman satulaa tunti ja tuumailin, että siinä nyt ei välttämättä kuntoon laittamisessa niin kauaa mene, joten ei muuta kuin järjetön määrä vaatetta päälle ja tallille. No, olin tietysti muistanut väärin, ja esteitähän meillä oli tiedossa ja minulle oli laitettu Sissi. Hui, tuli ensimmäiseksi mieleen. Miksi en ollut perunut tuntia. Kova pakkanen olisi aiheuttanut kuitenkin extramäärän virtaa ponille ja en ollut muutenkaan nyt hypännyt Sissillä pitkään aikaan. Kaiken lisäksi kuntoon laittoon oli tosi vähän aikaa. Onneksi nyt on lumikeli joten poni ei ollut lainkaan savinen vaan putipuhdas loimensa alla joten nopea perusharjaus riitti. Vaihdoin vielä omat jalustimetkin, senkin uhalla, että myöhästyin vähän tunnilta.

Olenkos muostanut kertoakaan tästä jalustin hommasta? Tällaisena tuntitätinä kun ratsastan usealla eri hevosella, ne jalustimet on aina vähän erilaisia. Toiset parempia ja toiset huonompia. Ja se pituuden säätäminen! Se on hermoja raastavaa puuhaa. Ikinä ne eivät ole saman mittaiset. Lopulta kun ne ovat saman mittaiset, niin aikaa on tuhraantinut tunnista jo vaikka kuinka ja paljon. Loppujen lopuksi tuloksena liian lyhyet/pitkät jalustimet. Niinpä päätin sitten ostaa omat jalustimet. Turva sellaiset. Aina siis jaloissa ne omat, tutut ja niissä on vielä omat hihnat. Eli nappaan vain satulasta jalustimet hihnoineen irti ja laitan tilalle omat. Näissä on vielä venymättömät hihnat ja numeroidut reijät. Tarkoituksena olisi vielä merkkailla sopivat pituudet estetunnille ja koulutunnille.
Ihan loistava systeemi! Suosittelen!
Sitten takaisin maanantain ratsasteluihin....

Meitä oli tunnilla aika paljon, joten harjoitukset olivat enemmin teknikkaa, eikä rataa. Sehän vaan passasi. Hypättiin ensin puomeina ja sitten pystyinä, sekä puomin ja pystyn yhdistelmää. Kahden esteen väliin tuli 6-7 laukka-askelta. 7 oli vähän ahdas ja reippaalla laukalla kuusi oli hyvä. Harjoiteltiin mm. lähestymistä puomille ravissa ja sitten laukan nosto pystylle. ja sitten toisinpäin. Pysty laukassa ja välissä piti pudottaa raville ja tulla puomi ravilla. Siinäpä haastetta! Sissillä riitää esteimua ja monesti homma onkin mennyt siihen että rynnistetään, kun nähdään että nyt olisi esteitä tulossa. Minä taas jään helposti roikkumaan tässä kohtaa ohjaan ja homma menee ihan reisille. Ponin omistaja Nita sattui olemaan samalla tunnilla ja kysäisin sitten vinkkiä. Nita sanoi että Sissin saa kiinni kyllä ihan helposti. Kerran kun otat vähän kovemmin niin sen jälkeen helpottaa. Ja tottahan tosi! Yhtäkkiä huomasin, että sain ponin lähestymään esteitä ihan rauhallisessa, rennossa laukassa ja sain jopa lyhennettyä esteiden välissä! Ihan mahtavaa. Enään ei tuntunut siltä että poni vie ja mie vaan vikisen! Nytpä odotankin mielenkiinnolla seuraavaa estetuntia Sissillä, onnistunko silloinkin, vai oliko vaan sattuman kauppaa??

Tiistain tunti vaihtuikin ilman satulaa tunnista esteeksi ja koska oli tiedossa ratahyppelyä, toivoin Morttia (vaikka olin juuri maanantaina sanonut Satulle, että ei saisi antaa Morttia minulle joka kerta kun toivon, koska Sissillä olisi nyt kans hyvä opetella enemmin, jos se vaikka lähtisi sujumaan!). Mortti oli suurimman osan tunnista melko laiska. En saanut hevosta liikkumaan kunnolla. Askeleetkaan eivät passanneet mitenkään. En vain osannut tuoda hevosta oikein esteelle. Oikeat laukat olivat taas kiven alla. Viimeaikoina minulla ei ole oikein sujunut Mortin kanssa, ei esteillä eikä koulutunnilla. Hyppy lähtee aina ihan juuresta ja vaikka yritän saada hevosen hyppäämään vähän kauempaa, Mortti ottaa aina mielummin sen pienen askeleen ennen astettä, kuin että lähtisi hyppyyn vähän kauempaa.
Lopussa vielä mentiin pari kertaa samaa linjaa, mitä hypättiin edellisenä päivänä ja yhtäkkiä Mortista löytyi virtanappula! Vauhti tuli minulle vähän puun takaa ja tamma rynnisti esteiden välin ihan mahottomalla voimalla vaikka pitkin tuntia olin joutunut ratsastamalla ratsastaa hevosta liikkumaan eteenpäin. Eli virtanappula löytyi sitten vähän turhan myöhään, mutta se olikin sellainen energiapommi, että harvoin Mortti sentään ihan noin vahva on ollut.

Tammikuussa onkin sitten tiedossa rutkasti hevostelua, koska olen lomautuksella. Rahallisesti se tietysti rassaa mutta eiköhän siitä jotenkin selvitä!

Onnellista tulevaa vuotta kaikille ja kiva oli todeta, että vuoden loppumetreillä olen saanut muutaman uuden lukijan lisää!


2 kommenttia:

  1. Itsellä on kanssa aina ongelmia vieraitten hevosten kanssa jalustinhihnojen kanssa ja vielä kun on tottunut siihen, että omalla hevosella ne on aina valmiiksi oikean pituiset ja kaiken lisäksi omat jalustimetkin ovat sellaiset, että niiden pohja on oikeasti pitävä. Se on melko ärsyttävää, jos jollain hevosella jalustinkumit ovat ihan kuluneet ja tuntuu, että ei saa jalalle mitään pitoa.
    Pieniä, mutta niin kovin ärsyttäviä asioita. Hyvä idea ostaa nuo omat jalustimet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NIillä jalustimilla on yllättävän suuri merkitys, varsinkin hypätessä. Olen ollut tosi tyytyväinen tähän systeemiin ja loppujen lopuksi hihnojen vaihto ei vie kuin hetken aikaa.

      Poista

Kommentoi rohkeasti