lauantai 6. joulukuuta 2014

Ulko-ohjaa, sähläystä ja tammatemppuja

Viimeviikon ratsastuspostaus tuli vähän hätäsesti kyhättyä kasaan, mutta ehkä videon pätkä kompensoi... Tämän viikon ratsastukset tulee taas yhdessä postauksessa, joten teksti on nyt valitettavasti himpun verran pitkä...


Maanantai

Ohjelmassa oli vain yksi tunti, ilman satulaa. Minulle oli laitettu taas nuori Sakke. Tallille on hankittu muutama uusi penkki ja oli tarkoitus testata, mikä niistä olisi Sakkelle paras, joten itse menin satulalla.  Tämä ponihevonenhan on hirvittävän hankalan mallinen. Lyhyt runkoinen ja pullea. Ilmeisesti vielä vähän takakorkea ja satula ei pysy millään paikalla, vaan valuu liian eteen. Tämäkään ei pysynyt ihan paikallaan, mutta oli parempi. Seuraavaksi on kait laitettava häntäremmi...
Ei ollut varmaan ihan fiksua koittaa samalla kerralla eri kuolainta. Tunnin lopputulos oli melkoista sählinkiä ja pään viskomista. Laukkakin oli entistä hankalampaa säheltämistä, mutta otettiin kuitenkin pari pientä hyppyä lopussa.


Tiistai

Tälle päivälle kertyi pari tuntia ratsastusta. Ensimmäinen jälleen ilman satulaa. Valitsin alleni ponitan ja huomasin jo heti alussa, että ilman satulaa liikenteeseen lähteminen oli virhe! Poni on edelleen universumin kapein ja kerännyt melkoisesti menohaluja muutaman päivän ratsastustauon jälkeen. Itsesuojeluvaistoni ilmoitti, että nyt haetaan satula ponin ja tädin väliin. Tämän jälkeen ratsastus tuntuikin paljon mielekkäämmältä.
Laukkavaiheessa sitä ruutia alkoi kuitenkin löytymään entistä enemmän ja puoli maneesikierrosta poni veikin tätiä kuin pässiä narusta. Lisäksi tammalla oli jotain erityistä Luke ponia vastaan, kun suorastaan ryntäili tätä kohti ja koitti kääntää persausta, potkuaikeissa. Tammalla oli tammamainen päivä, selvästikin. Ei meinannut taaskaan tädin taidot riittää. Tohdin kuitenkin muutaman hypyn ottamaan lopussa ja vaikka Ponita onkin melkoisen pieni, keposesti kantoi tädin esteiden yli. Hyppy oli miellyttävä ja pehmeä, sekä vauhdikas. Toisinaan nenu kääntyi tosin kohti kattoa ja kuolain oli viraton. Ilmeisesti kisatilanteissa ponilla käytetäänkin martingaalia.
Lopussa oli jännät hetket, kun Sakke säikähti yllättäen jotain olematonta heinäpäädyssä ja lähti vauhkona laukkaamaan ja ratsastaja putosi selästä. Pahan näköisesti jäi hevosen jalkoihin mutta selvisi säikähdyksellä. Ei tullut kuulemma yhtään osumaa. Kyllä oli onnea matkassa. Siinä hötäkässä Ponitakin vauhkoontui ja tanssi ja loikki pystyyn ja rynnisteli, mutta sain tamman kuitenkin melko nopsaa aisoihin. Onneksi oli se satula!

Perään oli koulutunti ja pääsin ratsastamaan sen Mortilla. Tällä tunnilla tulikin sitten viikon "ahaa" elämys! Siitä vaikeasta oikeasta laukasta olen jauhanut iät ja ajat. Oikea on siis sekä minulle, että Mortille hankalampi. Vasen meni tosi nätisti mutta oikeassa tuntui että oltiin asettuneita vasemmalle ja painellaan kylki edellä. Sisäpohje tuntui virattomalta. Sittenpä hoksasin! Jälleen se ulko-ohja! Mutta tälläpä kertaa siitä piti vähän höllätä. Olen siis pitänyt ulko-ohjaa liian kireällä. Tuki piti siis säilyttää mutta vaatii jonkin verran myötäystä ulkoa, jotta asettuisi enemmin oikealle ja näinpä sisäpohjekkin alkoi toimimaan ja ympyrä ei enään pienentynyt.

Toinen ahaa-elämys oli ulkopohkeen sijainti. Teimme isoja ympyröitä ja voltteja. Ensin taivutettiin sisälle ja sitten toinen ympyrä perään taivuttaen ulospäin. Mortti kyllä taipuu mutta jotenkin se ympyrällä kulkeminen on ollut haparoivaa ja vähän niin ja näin. Sain vinkin siirtää kääntävää ulkopohjetta vähän edemmäs ja avot! Johan alkoi humma kääntymään! Ja ihan helposti! Kaikenkaikkiaan Mortti oli tällä viikolla mukavan yhteistyöhaluinen!


Keskiviikko

Keskiviikko olikin Mortti-päivä. Ensin itsenäistä menoa ja perään estetunti. Sovelsin tiistaina saatuja oppeja ja taivuttelin molempiin suuntiin ympyrällä, Edelleen heppa kääntyi todella kivasti ulos taivutukseessa, kun siirsin pohjetta vähän edemmäksi.  Jäätiin myös maneesiin joksikin aikaa "yksin", niin että varsinaisella kentällä ei ollut muita ratsastajia. Tosin maneesissa olevissa ponikarsinoissa oli pari ponia odottamassa seuraavaa tuntia. Mortti ei ollut millänsäkään! Tarkkaavaisena kuunteli ratsastajaansa eikä hermostunut lainkaan. En kuitenkaan viitsinyt kiusata hevosta heinäpäätyyn menolla vaan käytin ainoastaan toista päätyä. Kaikenkaikkiaan Mortti oli tällä viikolla vallan mainiolta tuulella. Ei yhtään tammamaisia kiukuttelua, vaikka varsinkin alkuviikosta oli kiiman merkkejä näkyvillä. Mortin suuri rakkaus, ruunaherra kingi tosin kiinnosti rouvaa valtavasti.

Hyppytunnilla oli tekniikkaharjoituksia ja pientä 4-5 esteen rataa. Harjoittelimme sisäpohkeen läpi menoa niin, että hyppäsimme pitkällä sivulla pienen pystyn ja teimme laukkaväistöt heti perän uralle. Nämä meni meillä loistavasti. Muutaman kerran tultiin väärällä laukalla alas mutta Mortti väisti pehmeästi lähes pelkällä painoavulla. Radalla oli paljon vaihtuvia laukkoja ja näissä emme pärjänneet kovinkaan hyvin. Morttihan tarjoaisi aina vasenta laukkaa ja minulla jäi nuo johtamiset taas vähän puolitiehen. Nyt kun olen harjoitellut hyppäämistä Sissillä, on nämä johtamiset ja sun muut harjoittelut jääneet vähän vähemmälle. Olen enemmin keskittynyt esteen ylittämiseen, omaan asentoon ja siihen että olisin hypyssä mukana samaan aikaan kuin hevonen.
Menimme radan vielä muutamaan kertaan "pienillä" uusintateillä. Tässä olikin tekemistä! Koska en ole kilpaillut, minulle nämä lyhyet tiet tuottivat todellakin vaikeuksia. Menimme lähes kaikki kaarteet väärässä laukassa ja välillä ristillä! Mutta harjoitus oli silti kiva. Tässä olisi tarvittu enemmin sitä johtamista mikä nyt tuntuu minulta unohtuneen. Hyppäämisessä on niin monta eri vaihetta ja paljon ajateltavaa lyhyessä ajassa ja homma ei tule minulta vielä takaraivosta. Tämän hyppyhommanhan olen opetellut Vaavilla ja se poni on niin taitava, että tulee lähes aina toivotulla laukalla alas esteelta, ja jos ei tule, vaihtaa laukan laukassa pyydettäessä ja jos ei pyydetä, vaihtaa viimeistään kaarteessa ihan itse. Kertakaikkiaan mainio poni. Vaavi on ollut pitkään toipilas ja hyppäämistä on jo vähän harjoiteltu muutamilla pienillä esteillä. Ehkä täti vielä joskus pääsee loikkimaan luottoponillakin!

Tästä tuli nyt taas valtavan pitkä postaus. Toivottavasti jaksoitte lukea.
Perään vielä muutama valokuva, Mortista tietenkin! Huomatkaa upea loimi, jonka hankin "heikkona hetkenä". Mortti oli tainnut kantaa tädin samalla viikolla metrisen okserin yli, joten olihan tamma loimensa ansainnut, eikö?






4 kommenttia:

  1. Katoin jo etusivulta, että vitsit kuinka kiva loimi Mortilla on päällä! :D Mortin oikea on tosiaankin aika järkyttävä välillä ja etenkin kotona esteillä ei tahdo välillä vaihtaa vaikka kuinka johtaisi ja antaisi oikeat avut... Kiva lukea heppojen kuulumisia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. asiaa ei auta yhtään se, että itsellänikin on tuo oikea paljon vaikeampi, eli ei yhtään kompensoida toisiamme. Kesällä harjoiteltiin näitä esteen päällä laukan vaihtoja, niin huomasin, että kun korkeus nousi, vaihtoi helpommin, ainakin silloin. Tässä tapauksessa on kyllä ihan ratsastajassa vika. Mortti on ainut, jonka kanssa pystyn keskittymään omaan tekemiseeni ja nyt olen aika paljon hypännyt Moppella ja Sissillä. Moppella pitää keskittyä siihen eteenpäin menoon (vaikka nyt tähän vuodenaikaan vauhtia löytyy mopeltakin, ihan pitämiseen asti) ja Sissillä taas keskityn vain siihen, että olisin ponin kanssa menossa samaan aikaan esteen yli :D. Siinä on nuo muut hommelit vähän jääneet... Mortti on aina toivomuslistalla ykkösenä, mutta eihän sitä voi itselleen kokonaan omia, vaikka niin mieli tekisi! Katselin Emmu muutamia sun kisavideoita joita löysin netistä ja nimenomaan niitä laukkoja. Kyllä ne niissä oli aina justiin niinkuin piti!

      Poista
    2. joo, se on aina vaikeampaa korjata omia heikkouksia hevosella, jolla ne ovat vaikeita, mutta ajan kanssa se yleensä tulee pikkuhiljaa, kun kokee oivalluksia muilla hevosilla, jonka jälkeen on helpompaa alkaa itse ratsastamaan heppaa, jolle se on vaikempaa :) talvella energia on tosiaankin katossa vähän kaikilla, jolloin tekniikka jää allekirjoittaneellakin vähemmälle... :D Kisoissa Mortti vaihtaa onneksi tosi hyvin, joskus on kyllä tultu niin järkyttävää ristilaukkaa isommillekkin esteille, että on miettinyt, päästäänkö tästä kunnialla yli :D

      Poista
    3. Täytyy sanoa että onneksi olen "joutunut" nyt hyppäämään muillakin. Pitkäänhän hyppäsin vain Vaavilla.... ja sitten Mortilla. Muut ovatkin opettaneet mulle nyt paljon! Moppehan ei tahtonut liikkua millään jos se peffa ei pysynyt siinä penkissä ja selkä suorana. Sissillä taas sen, että pohje on lyötävä kiinni, jos haluaa että hypätään samaan aikaan... NIin ja että se persaus pitäisi saada penkkiin siinä esteiden välilläkin, ettei ihan vallan mahotonta vauhtia mennä;) Mortin kanssa tyssää aina niihin vääriin laukkoihin ja ristilaukkaan. Ristin kyllä huomaa ja itseäkin välillä jänskättänyt miten tässä käy. Jos lähen kaarteeseen vastalaukalla, en uskalla kääntää vaan lähen hakemaan sitä laukanvaihtoa ja siinä kohtaa homma menee plörinäksi, kun olen toivottoman hidas. Välillä Satu jättää sanomatta että väärällä laukalla tullaan, (aina en vaan sitä huomaa) jos kaarre ei ole tiukka, etten ala aina säätämään turhia, vaikka myötälaukka toki onkin toivottavaa. Vaikka tosin viimeksi taidettiin mennä pari vähän tiukempaakin kurvia (tädin kategoriassa siis) vastalaukalla. Kyllä tässä nyt sitä treeniä siihen johtamiseen tarvitaan ehdottomasti seuraavaksi.

      Poista

Kommentoi rohkeasti