perjantai 26. joulukuuta 2014

Jouluviikon esteet ja sileät

Hyvää joulua kaikille! Tätiratsastaja on ollut näemmä kilttinä. Lahjoja tuli. Herra Tee oli hankkinut uuden hiustenkuivaajan. Huusholliin nro 2 olin pihiyttäni ostanut aikanaan halvan laitteen, joka osoittautui täysin kelvottomaksi. Kirosin, kun en ollut hankkinut sitä luotettavaa Braunia, mikä on ollut aina vakiomerkki, äidiltä tytterärelle. Kestävä ja keponen. Eikä ylikuumene kuin vanhuuttaan, vasta vuosien käytön jälkeen. On kuivattu hiukset ja farkutkin hätätapauksessa. Herra Tee oli laittanut valitukseni "korvan taakse" ja paketista löytyikin uusi Braun. Nyt kelpaa föönailla!

Erityisesti lämmitti veljenpojan lahja. Suklaata, kaunis kynttilä ja enkelipatsas. Miten olikaan nuori mies osannut valita niin kauniin enkelin. Täti on nimittäin näissä asioissa aika tarkka.
Äiti laittoi joulurahaa ja arpoja, joista tuli pieniä voittojakin. Jouluraha tuli todella tarpeeseen, koska tammikuu tuleekin olemaan hankala kuukausi rahallisesti. Joudun eleämäni ensimmäiselle lomautukselle.

Mutta itse asiaan taas. Tämän viikon ratsastuspostaus olisi tässä:

Maanantaina pääsin vihdoin taas tallille. Tuntui että edellisestä kerrasta on ikuisuus, vaikka todellisuudessa aikaa oli vierähtänyt vain viikko. Tuntui, että nyt vasta oli ensimmäinen päivä, kun voimat olivat palautuneet noro viruksen jälkeen. Oli se vaan kaamea tauti! En kyllä toivoisi tautia pahimmalle vihamiehellenikään. Luultavasti niitäkin on. Ilmoittautua voi kommenttiboksissa ;)

Lunta oli satanut ja hevosetkin olivat lepäilleet viikonlopun yli. Tuntuivat jotenkin kaikki niin herttaisilta ja hyväntuulisilta. Nuori Sakke piehtaroi karsinassaan, mutta ponihevosella kävikin pieni arviointivirhe heti startissa. Polonen oli kierähtänyt karsinan keskeltä seinään päin niin lähelle, ettei ollutkaan enää tilaa nousta ylös. Tämä on kuulemma tyypillistä nuorille hevosille ja usein niitä joudutaankin auttamaan. Jalat sojottivat seinää vasten ja ei ollut tilaa nousta ylös. Poni rimpuili ja potki ja yritti vaikka mitä konstia. Välillä huilasi ja sitten yritti taas. Neljäs kerta tuottikin sitten tulosta. Sieltä kun lopulta könysi ylös, alkoivat muut heppaset hörisemään kuorossa, ihan niinkuin olisivat hurranneet kaikki yhteen ääneen onnistumisen johdosta!

Ohjelmassa meillä oli koulutunti ja listaan minulle oli merkitty neljä eri vaihtoehtoa, joista valita. Arvatkaapa otinko Mortin? Koulutunnilla harjoiteltiin taivuttamista, suoristamista, laukannostoja käynnistä ja päinvastoin. Jälleen kerran luulin, että loistan, kun saan Mortin alle. Jostain kumman syystä luulen aina että koulutunti Mortilla on ihan piece of cake, mutta joka kerta petyn. Siis omaan ratsastukseeni. Homma ei luonnistanut ollenkaan. Asentoni oli koko ajan kummallinen. Jalat miten sattuu. Olkapäät mien sattuu. Tehtiin etuosakäännöksiä ja nostin jalustimet kaulalle, että asento edes vähän paranisi. Kyselin taas kaikenlaista kesken harjoituksia. Miten sen painon pitikään olla? Mihin kohtaan se pohje laitettiin, mitenkä ja mitenkä ja mitenkä.. ? Sainkin kuulla että mietin taas ihan liikaa! Ja tämähän on taivahan tosi. Minulla menee homma monesti ihan penkin alle, koska mietin ja analysoin kaikkea tekemistäni. Ja kaiken lisäksi vielä ääneen! Yhtäkkiä olen keksinyt että ulko-ohja on ollutkin liian kireä oikeaan kierrokseen. Sen jälkeen vain mietin sitä kirottua ulko-ohjaa ja kaikki muu menee pipariksi. Jossain vaiheessa Satu jo sanoi, että mitenkä minä siellä selässä oikein istun. Kallistun kuulemma niin paljon sivulle, että kohta kellahdan alas. Ne jalustimet kun olivat kaulalla.
Mortilla on ihan käsittämättömän helpot askeleet istua, niin ravit kuin laukatkin. Silti jalkani nousee jotenkin hassusti siinä vaiheessa kun tehdään tosissaan töitä. Vaikka olen aina hehkuttanut, että Mortti istuu alleni täydellisesti, niin nyt olenkin huomannut, että istun paremmin kapeampien selässä! Omituinen käänne koko hommassa.

Eli kouluhommelit eivät ole viimeaikoina luistaneet, ei sitten yhdelläkään heppasella. Hetkittäin tuntuu siltä että olen ottanut takapakkia! Mutta se kait kuuluu tähän lajiin. Ehkä pieni tauko tekisi taas hyvää? Mutta kun ei malta ja nyt tammikuussa minulla on ainakin aikaa ratsastaa.

Tiistaina meillä oli esteitä ja jälleen kerran pääsin hyppelemään Mortilla! Olin ajoissa tallilla ja ehdin lämmittelemään Mortin kanssa puolisen tuntia ennen varsinaista estetuntia, koska maneesissa oli pieniä tunnilla "seuralaisina".
Omalla tunnillani porukkaa oli vähän enemmin, joten tehtiin tekniikka harjoittelua, eikä hypätty rataa. Tätä olinkin kaivannut. Mentiin pääasiassa eräänlaista loivaa kiemuraa, jossa kaksi estettä, ja tiedossa laukan vaihtoja. Tätä mentiin siis molempiin suuntiin.

Alussa askel ei passanut mitenkään. Ei sitten millään. Laukkakaan ei tahtonut vaihtua oikeaan. Eli kun lähdettiin oikeaan kierrokseen niin silloin oikea nousi, ja esteiden välillä vaihtui vasemmaksi, mutta toisen hypyn jälkeen en saanut tulemaan kertaakaan oikeaa, en millään. Vaikka liioittelin jo johtamisessa.
Sitten kun esteitä vähän nostettiin, askel osui jo paremmin. Sain varmastikin yhden ainoan kerran sujuvan reitin. Tarvitsenkin ehdottomasti tätä tekniikkaharjoittelua lisää, ja paljon. Kauheasti en jaksanut kuitenkaan harmitella vääriä laukkoja. Viimeaikoina Mortti on ollu muutenkin nihkeä oikealle laukalle sileälläkin. Minusta tuntuu että se on sitä talvikauden malttamattomuutta. Tamma haluaisi vaan laukata ja unohtaa kaikki muut "hienosäädöt". Kunhan vaan mentäisiin eteenpäin, mieluiten kovaa :D.
Kaipaan itsenäistä ratsastelua Mortilla. Silloin saatan keskittyä perustyöskentelyyn ja omiin ongelmakohtiini. Ehkä tammikuussa tähän on aikaa, jos vain saan kaverin maneesiin. Mortti kun ei oikein siellä yksin halua kulkea. Vaikka toisaalta, pitäisiköhän sitä oikein kunnolla kokeilla?

Ensiviikolla tunteja on maanantaina ja tiistaina. Keskiviikkona voi päivällä mennä ratsastamaan itsenäisesti, mutta ilta jätetään väliiin. Pauketta liikaa. Viikonlopulla ponitallilla on leiri ja ollaankin sovittu, että jos estetunnille kukaan leiriläisistä ei toivo Morttia, niin menen mukaan!

Laitetaan nyt muutama Jouluinen kuva tähän perään, ettei vallan kuvattomaksi jäisi postaus. Tällä kertaa ei kuitenkaan heppasia.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi rohkeasti