torstai 18. joulukuuta 2014

huikeaa rataloikkaa Mortilla

Uusi lentsu iski, ennen kuin ehdin parantua edellisestäkään. Tämän täytyy nyt sitten olla "palkka" siitä, että viime vuonna jätin sairastelematta kokonaan. Maanantaina melkein jätinkin ratsastukset väliin, koska jo töissä oleminen tuotti vaikeuksia. Mutta vain melkein, onneksi....

Kyselin jo päivällä Sadulta, mitä meillä olikaan ohjelmassa. Esteitä ja minulle oli laitettu Mortti! No eihän sitä nyt voinut väliin jättää, ei sitten millään. Että pää kainalossa tallille vaan ja ratsaille.
Jotenkin jo ekat harjoitushypyt jännittivät. En oikeastaan tiedä miksi. Olen vain niin ailahtelevainen. Jos en tunne itseäni varmaksi, kaikki alkaa vähän jännittämään. Voimat eivät olleet ihan parhaimmillaan, ehkä siinä osasyy. Tiedä sitten...

Alussa teimme laukannostoja pitkien sivujen päästä, suoraan käynnistä, ja ennen lyhyttä sivua piti pudottaa laukasta takaisin käynnille. Meiltä tämä ei luonnistanut ollenkaan. Ei saatu kuin vasenta laukkaa aikaiseksi, vaikka oikeaa olisi tarkoitus olla. Mortti oli niin täpinöissään ja malttamaton, että ei millään halunnut kuunnella laukka-apuja, vaan enempi vain odotti täpinöissään että koska saa mennä, koska saa mennä, koska saa mennä!!??. Tamman mielestä siinä nyt on turha alkaa mitään hienosäätöjä (tai oikeastaan minkäänlaisia säätöjä) tekemään. Laukka kun laukka.  Ota tai jätä. piste. hmmm...

Noh, muutamien harjoitushyppyjen jälkeen alettiin hyppäämään rataa. Radalla oli siis 8 hyppyä.


No eihän tällä päällä ratoja ihan hetkessä opita. Satu onneksi jo tietää, että sisäistän tällaiset vähän hitaammanlaisesti ja saan yleensä hypätä radan viimeisenä. Jonkin verran olen harjoitellut tuota ratojen opettelua, kun olen käynyt katsomassa kisoja. Aluksi en oppinut niitä millään, mutta pikkuhiljaa radat alkoivat jäämään mieleen. Mutta sitten kun ne pitäisi vielä muistaa samalla kun hyppää, iskee tenkkapo. Saatika, että siinä muistaisi katseet ja johtamiset ja sen sellaiset joka esteellä. Luultavasti harjoittelemalla tämäkin taito kehittyy.

Ykkösen hyppy meni sitä "pelottavaa" heinäpäätyä kohden. Mortti ei kuitenkaan jaksanut pelätä paaleja, nythän sentään hypätään! Kakkonen, kolmonen ja nelonen meni vielä ok, mutta sitten vitonen... no, luontevastihan se olisi vitoselle jatkunut, mutta tässä kohtaa menin jo sekaisin! No uusi lähtö jä rata loppuun! Kutosen okserin jälkeen taitto vasemmalle oli aika tiukka ja hevonen kyllä läksi kääntymään luontevasti, mutta minä itse "vänkäsin" vastaan, en tiedä miksi! Jotenkin en vaan tohtinut pistää painoani sisälle. Koska vauhti okserilta alastulon jälkeen oli kuitenkin vielä kova, tuli tunne, että hevonen kaatuu, vaikka parempi kait sen olisi laukata jos ratsastajakin osaisi jakaa painoaan oikein!

Mentiin rata vielä toiseen kertaan ja se menikin sitten kerralla läpi. Ei tyylillä, eikä taidolla, mutta Mortti kompensoi taas ratsastajan puutteet. Katse unohtui välillä täysin, mutta sen huomasin, että nyt tohdin lyödä jo pohkeen kunnolla kiinni ennen hyppyä, ja näin vältettiin muutama pikkuaskel ennen estettä. Toisen kierroksen jälkeen kysäisin, että mitäs korkeutta tässä loikitaan. Radan esteet olivat kuulemma 80-90 cm!! Siis mitä ihmettä! Olen vasta vasta totuttelemassa 80 korkeuksiin ratana. lyhyinä ratoina. minulle rata on jo 4-5 estettä. Ai että tätiratsastaja oli ylpeä itsestään.

Lopussa otettiin vielä kahden esteen hypyt esteillä 1-2. Kakkonen olikin sitten jo 95 cm. Siinä ei kuulkaa sen tunnin aikana paljon lentsut eikä huolet painaneet kun oli niin jännitävää. Taas koen ylittäneeni itseni. Muistin radan sentään toisella kerralla.
No, pakko myöntää, liikaa esteitä ja korkeutta ehkä kuitenkin vielä minulle, kun tekniikkakaan ei ole oikein hallussa, mutta pikkuhiljaa niitä edistysaskeleita kait sieltä tulee silläkin saralla. Ja kyllä se vaan on niin, että Morttikin hyppää paremmin kun on vähän korkeutta. Ja välillä se on hyvä päästä testaamaan rajojaan.

Loppuviikko onkin mennyt sitten ihan sängyn pohjalla. Maanantain ja tiistain välisenä yönä iski se kamala noro-virus. Hyi! Yritystä oli töihin lähtöön tänä aamuna, mutta kun olin saanut meikattua ja hiukset kuivattua, olin jo niin totaalisen loppu, että katsoin parhaammaksi jäädä vielä päiväksi kotiin. Jos nyt sitten huomenna, perjantaina jo pääsisi sorvin ääreen.

Maanantaina olisi tarkuitus päästä taas ratsaille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi rohkeasti