keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuoden viimeiset esteet

Maanantaina töissä venahti vähän liian pitkään ja tulikin sitten tosi kiire tallille. Melkein jo matkalla soitin, että en ehdi millään kuudeksi tunnille, että parempi jättää väliin. Muistelin kuitenkin, että meillä olisi tiedossa ilman satulaa tunti ja tuumailin, että siinä nyt ei välttämättä kuntoon laittamisessa niin kauaa mene, joten ei muuta kuin järjetön määrä vaatetta päälle ja tallille. No, olin tietysti muistanut väärin, ja esteitähän meillä oli tiedossa ja minulle oli laitettu Sissi. Hui, tuli ensimmäiseksi mieleen. Miksi en ollut perunut tuntia. Kova pakkanen olisi aiheuttanut kuitenkin extramäärän virtaa ponille ja en ollut muutenkaan nyt hypännyt Sissillä pitkään aikaan. Kaiken lisäksi kuntoon laittoon oli tosi vähän aikaa. Onneksi nyt on lumikeli joten poni ei ollut lainkaan savinen vaan putipuhdas loimensa alla joten nopea perusharjaus riitti. Vaihdoin vielä omat jalustimetkin, senkin uhalla, että myöhästyin vähän tunnilta.

Olenkos muostanut kertoakaan tästä jalustin hommasta? Tällaisena tuntitätinä kun ratsastan usealla eri hevosella, ne jalustimet on aina vähän erilaisia. Toiset parempia ja toiset huonompia. Ja se pituuden säätäminen! Se on hermoja raastavaa puuhaa. Ikinä ne eivät ole saman mittaiset. Lopulta kun ne ovat saman mittaiset, niin aikaa on tuhraantinut tunnista jo vaikka kuinka ja paljon. Loppujen lopuksi tuloksena liian lyhyet/pitkät jalustimet. Niinpä päätin sitten ostaa omat jalustimet. Turva sellaiset. Aina siis jaloissa ne omat, tutut ja niissä on vielä omat hihnat. Eli nappaan vain satulasta jalustimet hihnoineen irti ja laitan tilalle omat. Näissä on vielä venymättömät hihnat ja numeroidut reijät. Tarkoituksena olisi vielä merkkailla sopivat pituudet estetunnille ja koulutunnille.
Ihan loistava systeemi! Suosittelen!
Sitten takaisin maanantain ratsasteluihin....

Meitä oli tunnilla aika paljon, joten harjoitukset olivat enemmin teknikkaa, eikä rataa. Sehän vaan passasi. Hypättiin ensin puomeina ja sitten pystyinä, sekä puomin ja pystyn yhdistelmää. Kahden esteen väliin tuli 6-7 laukka-askelta. 7 oli vähän ahdas ja reippaalla laukalla kuusi oli hyvä. Harjoiteltiin mm. lähestymistä puomille ravissa ja sitten laukan nosto pystylle. ja sitten toisinpäin. Pysty laukassa ja välissä piti pudottaa raville ja tulla puomi ravilla. Siinäpä haastetta! Sissillä riitää esteimua ja monesti homma onkin mennyt siihen että rynnistetään, kun nähdään että nyt olisi esteitä tulossa. Minä taas jään helposti roikkumaan tässä kohtaa ohjaan ja homma menee ihan reisille. Ponin omistaja Nita sattui olemaan samalla tunnilla ja kysäisin sitten vinkkiä. Nita sanoi että Sissin saa kiinni kyllä ihan helposti. Kerran kun otat vähän kovemmin niin sen jälkeen helpottaa. Ja tottahan tosi! Yhtäkkiä huomasin, että sain ponin lähestymään esteitä ihan rauhallisessa, rennossa laukassa ja sain jopa lyhennettyä esteiden välissä! Ihan mahtavaa. Enään ei tuntunut siltä että poni vie ja mie vaan vikisen! Nytpä odotankin mielenkiinnolla seuraavaa estetuntia Sissillä, onnistunko silloinkin, vai oliko vaan sattuman kauppaa??

Tiistain tunti vaihtuikin ilman satulaa tunnista esteeksi ja koska oli tiedossa ratahyppelyä, toivoin Morttia (vaikka olin juuri maanantaina sanonut Satulle, että ei saisi antaa Morttia minulle joka kerta kun toivon, koska Sissillä olisi nyt kans hyvä opetella enemmin, jos se vaikka lähtisi sujumaan!). Mortti oli suurimman osan tunnista melko laiska. En saanut hevosta liikkumaan kunnolla. Askeleetkaan eivät passanneet mitenkään. En vain osannut tuoda hevosta oikein esteelle. Oikeat laukat olivat taas kiven alla. Viimeaikoina minulla ei ole oikein sujunut Mortin kanssa, ei esteillä eikä koulutunnilla. Hyppy lähtee aina ihan juuresta ja vaikka yritän saada hevosen hyppäämään vähän kauempaa, Mortti ottaa aina mielummin sen pienen askeleen ennen astettä, kuin että lähtisi hyppyyn vähän kauempaa.
Lopussa vielä mentiin pari kertaa samaa linjaa, mitä hypättiin edellisenä päivänä ja yhtäkkiä Mortista löytyi virtanappula! Vauhti tuli minulle vähän puun takaa ja tamma rynnisti esteiden välin ihan mahottomalla voimalla vaikka pitkin tuntia olin joutunut ratsastamalla ratsastaa hevosta liikkumaan eteenpäin. Eli virtanappula löytyi sitten vähän turhan myöhään, mutta se olikin sellainen energiapommi, että harvoin Mortti sentään ihan noin vahva on ollut.

Tammikuussa onkin sitten tiedossa rutkasti hevostelua, koska olen lomautuksella. Rahallisesti se tietysti rassaa mutta eiköhän siitä jotenkin selvitä!

Onnellista tulevaa vuotta kaikille ja kiva oli todeta, että vuoden loppumetreillä olen saanut muutaman uuden lukijan lisää!


perjantai 26. joulukuuta 2014

Jouluviikon esteet ja sileät

Hyvää joulua kaikille! Tätiratsastaja on ollut näemmä kilttinä. Lahjoja tuli. Herra Tee oli hankkinut uuden hiustenkuivaajan. Huusholliin nro 2 olin pihiyttäni ostanut aikanaan halvan laitteen, joka osoittautui täysin kelvottomaksi. Kirosin, kun en ollut hankkinut sitä luotettavaa Braunia, mikä on ollut aina vakiomerkki, äidiltä tytterärelle. Kestävä ja keponen. Eikä ylikuumene kuin vanhuuttaan, vasta vuosien käytön jälkeen. On kuivattu hiukset ja farkutkin hätätapauksessa. Herra Tee oli laittanut valitukseni "korvan taakse" ja paketista löytyikin uusi Braun. Nyt kelpaa föönailla!

Erityisesti lämmitti veljenpojan lahja. Suklaata, kaunis kynttilä ja enkelipatsas. Miten olikaan nuori mies osannut valita niin kauniin enkelin. Täti on nimittäin näissä asioissa aika tarkka.
Äiti laittoi joulurahaa ja arpoja, joista tuli pieniä voittojakin. Jouluraha tuli todella tarpeeseen, koska tammikuu tuleekin olemaan hankala kuukausi rahallisesti. Joudun eleämäni ensimmäiselle lomautukselle.

Mutta itse asiaan taas. Tämän viikon ratsastuspostaus olisi tässä:

Maanantaina pääsin vihdoin taas tallille. Tuntui että edellisestä kerrasta on ikuisuus, vaikka todellisuudessa aikaa oli vierähtänyt vain viikko. Tuntui, että nyt vasta oli ensimmäinen päivä, kun voimat olivat palautuneet noro viruksen jälkeen. Oli se vaan kaamea tauti! En kyllä toivoisi tautia pahimmalle vihamiehellenikään. Luultavasti niitäkin on. Ilmoittautua voi kommenttiboksissa ;)

Lunta oli satanut ja hevosetkin olivat lepäilleet viikonlopun yli. Tuntuivat jotenkin kaikki niin herttaisilta ja hyväntuulisilta. Nuori Sakke piehtaroi karsinassaan, mutta ponihevosella kävikin pieni arviointivirhe heti startissa. Polonen oli kierähtänyt karsinan keskeltä seinään päin niin lähelle, ettei ollutkaan enää tilaa nousta ylös. Tämä on kuulemma tyypillistä nuorille hevosille ja usein niitä joudutaankin auttamaan. Jalat sojottivat seinää vasten ja ei ollut tilaa nousta ylös. Poni rimpuili ja potki ja yritti vaikka mitä konstia. Välillä huilasi ja sitten yritti taas. Neljäs kerta tuottikin sitten tulosta. Sieltä kun lopulta könysi ylös, alkoivat muut heppaset hörisemään kuorossa, ihan niinkuin olisivat hurranneet kaikki yhteen ääneen onnistumisen johdosta!

Ohjelmassa meillä oli koulutunti ja listaan minulle oli merkitty neljä eri vaihtoehtoa, joista valita. Arvatkaapa otinko Mortin? Koulutunnilla harjoiteltiin taivuttamista, suoristamista, laukannostoja käynnistä ja päinvastoin. Jälleen kerran luulin, että loistan, kun saan Mortin alle. Jostain kumman syystä luulen aina että koulutunti Mortilla on ihan piece of cake, mutta joka kerta petyn. Siis omaan ratsastukseeni. Homma ei luonnistanut ollenkaan. Asentoni oli koko ajan kummallinen. Jalat miten sattuu. Olkapäät mien sattuu. Tehtiin etuosakäännöksiä ja nostin jalustimet kaulalle, että asento edes vähän paranisi. Kyselin taas kaikenlaista kesken harjoituksia. Miten sen painon pitikään olla? Mihin kohtaan se pohje laitettiin, mitenkä ja mitenkä ja mitenkä.. ? Sainkin kuulla että mietin taas ihan liikaa! Ja tämähän on taivahan tosi. Minulla menee homma monesti ihan penkin alle, koska mietin ja analysoin kaikkea tekemistäni. Ja kaiken lisäksi vielä ääneen! Yhtäkkiä olen keksinyt että ulko-ohja on ollutkin liian kireä oikeaan kierrokseen. Sen jälkeen vain mietin sitä kirottua ulko-ohjaa ja kaikki muu menee pipariksi. Jossain vaiheessa Satu jo sanoi, että mitenkä minä siellä selässä oikein istun. Kallistun kuulemma niin paljon sivulle, että kohta kellahdan alas. Ne jalustimet kun olivat kaulalla.
Mortilla on ihan käsittämättömän helpot askeleet istua, niin ravit kuin laukatkin. Silti jalkani nousee jotenkin hassusti siinä vaiheessa kun tehdään tosissaan töitä. Vaikka olen aina hehkuttanut, että Mortti istuu alleni täydellisesti, niin nyt olenkin huomannut, että istun paremmin kapeampien selässä! Omituinen käänne koko hommassa.

Eli kouluhommelit eivät ole viimeaikoina luistaneet, ei sitten yhdelläkään heppasella. Hetkittäin tuntuu siltä että olen ottanut takapakkia! Mutta se kait kuuluu tähän lajiin. Ehkä pieni tauko tekisi taas hyvää? Mutta kun ei malta ja nyt tammikuussa minulla on ainakin aikaa ratsastaa.

Tiistaina meillä oli esteitä ja jälleen kerran pääsin hyppelemään Mortilla! Olin ajoissa tallilla ja ehdin lämmittelemään Mortin kanssa puolisen tuntia ennen varsinaista estetuntia, koska maneesissa oli pieniä tunnilla "seuralaisina".
Omalla tunnillani porukkaa oli vähän enemmin, joten tehtiin tekniikka harjoittelua, eikä hypätty rataa. Tätä olinkin kaivannut. Mentiin pääasiassa eräänlaista loivaa kiemuraa, jossa kaksi estettä, ja tiedossa laukan vaihtoja. Tätä mentiin siis molempiin suuntiin.

Alussa askel ei passanut mitenkään. Ei sitten millään. Laukkakaan ei tahtonut vaihtua oikeaan. Eli kun lähdettiin oikeaan kierrokseen niin silloin oikea nousi, ja esteiden välillä vaihtui vasemmaksi, mutta toisen hypyn jälkeen en saanut tulemaan kertaakaan oikeaa, en millään. Vaikka liioittelin jo johtamisessa.
Sitten kun esteitä vähän nostettiin, askel osui jo paremmin. Sain varmastikin yhden ainoan kerran sujuvan reitin. Tarvitsenkin ehdottomasti tätä tekniikkaharjoittelua lisää, ja paljon. Kauheasti en jaksanut kuitenkaan harmitella vääriä laukkoja. Viimeaikoina Mortti on ollu muutenkin nihkeä oikealle laukalle sileälläkin. Minusta tuntuu että se on sitä talvikauden malttamattomuutta. Tamma haluaisi vaan laukata ja unohtaa kaikki muut "hienosäädöt". Kunhan vaan mentäisiin eteenpäin, mieluiten kovaa :D.
Kaipaan itsenäistä ratsastelua Mortilla. Silloin saatan keskittyä perustyöskentelyyn ja omiin ongelmakohtiini. Ehkä tammikuussa tähän on aikaa, jos vain saan kaverin maneesiin. Mortti kun ei oikein siellä yksin halua kulkea. Vaikka toisaalta, pitäisiköhän sitä oikein kunnolla kokeilla?

Ensiviikolla tunteja on maanantaina ja tiistaina. Keskiviikkona voi päivällä mennä ratsastamaan itsenäisesti, mutta ilta jätetään väliiin. Pauketta liikaa. Viikonlopulla ponitallilla on leiri ja ollaankin sovittu, että jos estetunnille kukaan leiriläisistä ei toivo Morttia, niin menen mukaan!

Laitetaan nyt muutama Jouluinen kuva tähän perään, ettei vallan kuvattomaksi jäisi postaus. Tällä kertaa ei kuitenkaan heppasia.









sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Pitääkö olla lupa bloggaamiselle?

Joku aika sitten tutkin vähän tekijänoikeus asioita, blogin suhteen. Hyvin pintapuolisesti tosin. Aina silloin tällön tulen miettineeksi, että kuinka suotavaa on kirjoittaa toisten hevosista julkiseen blogiin, varsinkin  kun kirjoitan asioista aika avoimesti. Tiedän, että moni valmennettava kirjoittaa myös Ponitallin hevosista, mutta päätin, että minun on vielä pyydettävä omistajalta, ihan "virallinen" lupa, jotta saan mielenrauhan. Toki olen aikaa sitten maininnut hänelle blogistani, mutta varsinainen lupa on jäänyt kysymättä.
Nitalta kysyin myös luvan (mm. Sissin omistaja) koska olen julkaissut blogissani jopa hänen kisakuviaan (siis ihan itse kuvaamiani). Kisakuvathan on otettu julkisella paikalla, joten julkaiseminen on sallittua, mutta toki hyviin tapoihin kuuluisi kysyä asianosaiselta lupa, varsinkin kun tekstissä käsiteltiin myös hänen ratsastustaan. Myös Sissi-poni tulee silloin tällöin esille teksteissäni.

Näitä asioita kannattaa pohtia. Itselläni ei virallisia lukijoita ole montaa ole eikä blogini ole "kuuluisa" mutta sivuilla käviöitä kuitenkin näkyy olevan jonkin verran ja onhan se kuitenkin julkinen. Tuo ratsastuskoulussa kuvaaminen on ilmeisesti vähän sellaista "harmaata" aluetta. Tavallaan paikka on julkinen, ja julkisella paikalla otettuja kuvia saa julkaista. Mutta koska koko blogini perustuu aika pitkälti Ponitallin hevosiin ja poneihin sekä ympäristöön, koen, että virallinen lupa on paikallaan.

Aluksi myös julkaisin kuvia, jotka saattoivat olla muiden ottamia ilman erillistä mainintaa. Nyt pitäisi kuvissa olla kuvaajatkin mainittuna. Hommahan menee käsittääkseni niin, että jos pyydät vaikka kaveriasi ottamaan kuvan itsestäsi hevosen selässä, pitää olla kaverin lupa kuvien julkaisemiseen. Hassua sinänsä: vaikka olisit pyytänyt kaveriasi ottamaan itsestäsi kuvan, vaikka omalla kamerallasi, pitää sinusn pyytää kaverilta lupa kuvan julkaisemiseen. Vähän nurinkurista mutta näin se menee :D
Videot ja kuvat olen pyrkinyt julkaisemaan niin, että mahdollisimman vähän näkyisi muita ratsastajia, ainakaan tunnistettavasti. Videoissa se välillä tuottaakin hankaluuksia.

Netistähän ei myöskään saa mennä kopioimaan kuvia ihan noin vaan. Mm. sukupostissa on paljon kuvia, joita ei saa kopioida eikä ilmeisesti edes linkittää suoraan niihin, vaan linkitys tulee tehdä siihen hevosen "etusivulle".

Blogissani on ollut myös muutama kuva Melkkilän hevosista. Poistin ne nyt, koska lupaa en ole kysynyt ja käyn tallilla muutenkin nykyään melko harvoin. Postauksia Melkkilän ajoilta en sentään alkanut poistamaan.

Kuten arvasin, Ponitallilla suhtaudutaan bloggaukseen oikein myönteisesti, eli virallinen lupa on siis saatu :).

Huomenna taas pitkästä aikaa ratsaille, tuskin maltan odottaa.

Hyvää Joulun odotusta kaikille!



torstai 18. joulukuuta 2014

huikeaa rataloikkaa Mortilla

Uusi lentsu iski, ennen kuin ehdin parantua edellisestäkään. Tämän täytyy nyt sitten olla "palkka" siitä, että viime vuonna jätin sairastelematta kokonaan. Maanantaina melkein jätinkin ratsastukset väliin, koska jo töissä oleminen tuotti vaikeuksia. Mutta vain melkein, onneksi....

Kyselin jo päivällä Sadulta, mitä meillä olikaan ohjelmassa. Esteitä ja minulle oli laitettu Mortti! No eihän sitä nyt voinut väliin jättää, ei sitten millään. Että pää kainalossa tallille vaan ja ratsaille.
Jotenkin jo ekat harjoitushypyt jännittivät. En oikeastaan tiedä miksi. Olen vain niin ailahtelevainen. Jos en tunne itseäni varmaksi, kaikki alkaa vähän jännittämään. Voimat eivät olleet ihan parhaimmillaan, ehkä siinä osasyy. Tiedä sitten...

Alussa teimme laukannostoja pitkien sivujen päästä, suoraan käynnistä, ja ennen lyhyttä sivua piti pudottaa laukasta takaisin käynnille. Meiltä tämä ei luonnistanut ollenkaan. Ei saatu kuin vasenta laukkaa aikaiseksi, vaikka oikeaa olisi tarkoitus olla. Mortti oli niin täpinöissään ja malttamaton, että ei millään halunnut kuunnella laukka-apuja, vaan enempi vain odotti täpinöissään että koska saa mennä, koska saa mennä, koska saa mennä!!??. Tamman mielestä siinä nyt on turha alkaa mitään hienosäätöjä (tai oikeastaan minkäänlaisia säätöjä) tekemään. Laukka kun laukka.  Ota tai jätä. piste. hmmm...

Noh, muutamien harjoitushyppyjen jälkeen alettiin hyppäämään rataa. Radalla oli siis 8 hyppyä.


No eihän tällä päällä ratoja ihan hetkessä opita. Satu onneksi jo tietää, että sisäistän tällaiset vähän hitaammanlaisesti ja saan yleensä hypätä radan viimeisenä. Jonkin verran olen harjoitellut tuota ratojen opettelua, kun olen käynyt katsomassa kisoja. Aluksi en oppinut niitä millään, mutta pikkuhiljaa radat alkoivat jäämään mieleen. Mutta sitten kun ne pitäisi vielä muistaa samalla kun hyppää, iskee tenkkapo. Saatika, että siinä muistaisi katseet ja johtamiset ja sen sellaiset joka esteellä. Luultavasti harjoittelemalla tämäkin taito kehittyy.

Ykkösen hyppy meni sitä "pelottavaa" heinäpäätyä kohden. Mortti ei kuitenkaan jaksanut pelätä paaleja, nythän sentään hypätään! Kakkonen, kolmonen ja nelonen meni vielä ok, mutta sitten vitonen... no, luontevastihan se olisi vitoselle jatkunut, mutta tässä kohtaa menin jo sekaisin! No uusi lähtö jä rata loppuun! Kutosen okserin jälkeen taitto vasemmalle oli aika tiukka ja hevonen kyllä läksi kääntymään luontevasti, mutta minä itse "vänkäsin" vastaan, en tiedä miksi! Jotenkin en vaan tohtinut pistää painoani sisälle. Koska vauhti okserilta alastulon jälkeen oli kuitenkin vielä kova, tuli tunne, että hevonen kaatuu, vaikka parempi kait sen olisi laukata jos ratsastajakin osaisi jakaa painoaan oikein!

Mentiin rata vielä toiseen kertaan ja se menikin sitten kerralla läpi. Ei tyylillä, eikä taidolla, mutta Mortti kompensoi taas ratsastajan puutteet. Katse unohtui välillä täysin, mutta sen huomasin, että nyt tohdin lyödä jo pohkeen kunnolla kiinni ennen hyppyä, ja näin vältettiin muutama pikkuaskel ennen estettä. Toisen kierroksen jälkeen kysäisin, että mitäs korkeutta tässä loikitaan. Radan esteet olivat kuulemma 80-90 cm!! Siis mitä ihmettä! Olen vasta vasta totuttelemassa 80 korkeuksiin ratana. lyhyinä ratoina. minulle rata on jo 4-5 estettä. Ai että tätiratsastaja oli ylpeä itsestään.

Lopussa otettiin vielä kahden esteen hypyt esteillä 1-2. Kakkonen olikin sitten jo 95 cm. Siinä ei kuulkaa sen tunnin aikana paljon lentsut eikä huolet painaneet kun oli niin jännitävää. Taas koen ylittäneeni itseni. Muistin radan sentään toisella kerralla.
No, pakko myöntää, liikaa esteitä ja korkeutta ehkä kuitenkin vielä minulle, kun tekniikkakaan ei ole oikein hallussa, mutta pikkuhiljaa niitä edistysaskeleita kait sieltä tulee silläkin saralla. Ja kyllä se vaan on niin, että Morttikin hyppää paremmin kun on vähän korkeutta. Ja välillä se on hyvä päästä testaamaan rajojaan.

Loppuviikko onkin mennyt sitten ihan sängyn pohjalla. Maanantain ja tiistain välisenä yönä iski se kamala noro-virus. Hyi! Yritystä oli töihin lähtöön tänä aamuna, mutta kun olin saanut meikattua ja hiukset kuivattua, olin jo niin totaalisen loppu, että katsoin parhaammaksi jäädä vielä päiväksi kotiin. Jos nyt sitten huomenna, perjantaina jo pääsisi sorvin ääreen.

Maanantaina olisi tarkuitus päästä taas ratsaille!

tiistai 9. joulukuuta 2014

Aina niin haastava (ja ihana) Rikse

Pistetäänpä alkuviikon hummailut heti pakettiin, ettei vallan unohdu ja säästytään loppuviikosta kilometrin mittaiselta postaukselta.

Maanantaina oli siis vapaapäivä ja totuttuun tapaan siitä otettiin kaikki irti. Riensin tallille ajoissa, koska pikkulinnut olivat laulaneet. että sinne olisi yllättäen ilmestynyt tinkerivarsa. No olihan sinne! Nuori pieni söpöläinen, tuleva tupsujalka. Tinkeri ei tulisi ratsastuskoulukäyttöön vaan on tallin entisen omistajan hankinta. Tinkerineidosta en saanut kummoistakaan kuvaa, mutta laitetaan se onneton otoskin tähän postuksen loppuun.

Itsenäinen tunti Riksellä

Tarkoitus oli ratsastaa ensin itsenäisesti Riksellä. Riksehän on Sadun oma entinen kisahevonen ja minulle se ikuinen haastepolle. Riksellä ei vanhan vamman vuoksi enää hypätä mutta menohaluja piisaa ihan sileälläkin.
Riksessä on paljon piirteitä, joihin ihastuin heti, kun tohdin tämän tamman kanssa olla tekemisissä. Rikse on todella kiltti karsinassa ja äärimmäisen herkkä ratsastettava. Tammasta voi saada väärän käsityksen harjatessa. Korvat vetävät todella pahasti luimuun ja iho värähtelee ja etujalka saattaa välillä nousta kuopsuttamaan. Meni hetken, ennen kuin tajusin että tammaa ei tarvitse pelätä, vaan on vain kertakaikkiaan niin herkkä hipiäinen, ettei tykkää harjaamisesta tai satuloimisesta. Hiljaisesta protestoinninsta huolimatta, hän kestää sen kuin nainen! Siksipä en viitsi poloa kiusata ylimääräisellä tahkoamisella, vaan harjataan vain pakolliset, eli satulan alue ja muut pahimmat ravat.
Kavio nousee nätisti jo pelkästään, kun asetun jalan viereen. Taluttaessa tamma seuraa kuuliaisesti ja jos minä pysähdyn niin tammakin pysähtyy, ilman muuta. Joskus pysähtelen maneesille taluttaessa matkalla monta kertaa, ihan vain omaksi ilokseni, koska hevonen käyttäytyy vaan niin hienosti. Näinhän se kuuluisikin mennä mutta kaikki ei vaan ole tällaisia viilipyttyjä. Selkään nousu on melko helppoa, vaikka Rikseltäkin korkeutta löytyy. Kun ollaan kentällä/maneesissa, Rikse malttaa seisoa melkoisen nätisti paikallaan, että täti ehtii äheltämään jalkansa jalustimeen ja kampeamaan itsensä satulaan. Ratsastettaessa onkin sitten vähän enempi menohaluja. Lueppa vanha postaus täältä.

Olen päättänyt, että aloitetaanpa homma alusta. Haetaan nyt vaan sitä rentoa menoa, niin hevoselta kuin tädiltäkin. Käynnissä ja ravissa. Unohdetaan ne laukat. Laukka ei oikein tahdo olla meidän yhteinen laji... vielä. Rikse toimii käynnissä pelkällä ajatuksella. Eli on äääärimmäisen herkkä painoavuille. Tällainen tätiratsastaja ei juuri herkemmällä ole tainnut ratsastaakkaan. Eli jos ajattelen että pysähdytään, hevonen on jo pysähtynyt. Ajatus peruuttamisesta johtaa moneen askeleen peruutukseen (välillä tulee kiire topata, kun neljä askelta tulee niin nopsaan) Ja kaikenmaailman etu- ja takaosakäännkset menee tosiaan sillä pienellä olemattomalla painoavulla. Ravissa Rikse kiirehtii helposti ja sitä treenasinkin. Että saataisiin rauhallinen rento ravi jossa minä määrään tahdin. Väitän, että saatiin tulemaan jonkin verran rennompaa pätkää kuin ennen, jipppii! Kaula ei ollut enään niin jännittynyt ja turpa näytti muuallekkin kuin suoraan eteen tai jopa ylöspäin.

Riksellä ratsastelen usein itsenäisesti. Syystä että, hän ei ole moksiskaan siitä jos joutuu olemaan yksin maneesissa ja toisekseen, joudun keskittymään niin paljon ihan perusapuihin, istuntaan ja painoapujen käyttöön, että en edes halua tulla tunnille säätämään mitään sen monimutkaisempaa. Rento perusmeno, käynnissä ja ravissa on nyt meidän tavoite. Olenhan minä nyt Riksellä laukkaillut, monestikin, melko huonolla menestyksellä. Siitä esimerkki mm. siinä linkittämässäni postauksessa. Jään roikkumaan suuhun ja Rikse haluaisi kaahottaa menemään ja kilvanvetohan siitä tulee, ei hyvä. Päätin jo yli vuosi sitten kesällä, että vuoden päästä osaan ratsastaa tätä tammaa. En osannut, kun en harjoitellut. Luovutin. No nyt sitten uudestaan yrittämään. Treeniä se vaatii, istunnan kehittämistä ja istunnalla pidättämistä. Jos vaan tohtisin nostaa tälläkin hevosella jalustimet niin se varmaan auttaisi. Jostain syystä en vain tohdi... Kuolaimena Riksellä on olympiat. Jotkut käyttää kankia. Puhetta onkin ollut, että opettelisin itsekkin moisia käyttämään, mutta istuntaani se ei paranna, sen tiedän sanomattakin.

Mortilla menoa

Seuraava tunti olikin sitten Mortilla, kun yksi ratsastaja olikin perunnut tulonsa. Menin ensin pienten puolituntisen ja oman koulutuntini perään. Ei oikeastaan mitään uusia ahaa elämyksiä, eikä homma muutenkaan luistanut mitenkään erityisen hienosti, mutta mukavaa oli taas! Tehtiin isoa ympyrää laukassa, jossa sitten piti suoristaa ja kääntää pienelle voltille ravissa, toiseen suuntaan. Siinä oikeassa olikin taas tekemistä, vasemmassa sujui paljon paremmin. Saatiin yksi "melkein" hieno laukanvaihto laukassakin aikaiseksi, ainut vaan että takaa ei vaihtunut. Tosin piti olla jo ravilla, siinä voltille kääntäessä. Täti vähän myöhästyi, taas! yllätys...

Tiistai jääpi nyt sitten väliin taas työaikojen takia mutta keskiviikkona ehdin yhdelle tunnille. Kovasti odotan kevättä ja iltojen valoistumista (onpa kumma sana, onko se edes sana??). Sillon saattaisi käydä taas iltasinkin ratsastamassa itsenäisiä. Täytyy sanoa että tämä "vuokra" systeemi on kyllä mainio, huoleton on hevoseton!

Ei ol pakko mennä jos ei huvit!

Laitetaan nyt muutama kuva perään, vaikka onkin sellasia nopsasti räpsästyjä. Näyttää muuten niin valjulta koko postaus.


Vauva tinkeri

Rikse rapakoipi

Mortti <3


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Bloglovin vaatii ilmeisesti julkaisemaan postauksessa tällaisen... joten ohittakaa tämä :)

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/13280999/?claim=8mj8j3yqjka">Follow my blog with Bloglovin</a>

lauantai 6. joulukuuta 2014

Ulko-ohjaa, sähläystä ja tammatemppuja

Viimeviikon ratsastuspostaus tuli vähän hätäsesti kyhättyä kasaan, mutta ehkä videon pätkä kompensoi... Tämän viikon ratsastukset tulee taas yhdessä postauksessa, joten teksti on nyt valitettavasti himpun verran pitkä...


Maanantai

Ohjelmassa oli vain yksi tunti, ilman satulaa. Minulle oli laitettu taas nuori Sakke. Tallille on hankittu muutama uusi penkki ja oli tarkoitus testata, mikä niistä olisi Sakkelle paras, joten itse menin satulalla.  Tämä ponihevonenhan on hirvittävän hankalan mallinen. Lyhyt runkoinen ja pullea. Ilmeisesti vielä vähän takakorkea ja satula ei pysy millään paikalla, vaan valuu liian eteen. Tämäkään ei pysynyt ihan paikallaan, mutta oli parempi. Seuraavaksi on kait laitettava häntäremmi...
Ei ollut varmaan ihan fiksua koittaa samalla kerralla eri kuolainta. Tunnin lopputulos oli melkoista sählinkiä ja pään viskomista. Laukkakin oli entistä hankalampaa säheltämistä, mutta otettiin kuitenkin pari pientä hyppyä lopussa.


Tiistai

Tälle päivälle kertyi pari tuntia ratsastusta. Ensimmäinen jälleen ilman satulaa. Valitsin alleni ponitan ja huomasin jo heti alussa, että ilman satulaa liikenteeseen lähteminen oli virhe! Poni on edelleen universumin kapein ja kerännyt melkoisesti menohaluja muutaman päivän ratsastustauon jälkeen. Itsesuojeluvaistoni ilmoitti, että nyt haetaan satula ponin ja tädin väliin. Tämän jälkeen ratsastus tuntuikin paljon mielekkäämmältä.
Laukkavaiheessa sitä ruutia alkoi kuitenkin löytymään entistä enemmän ja puoli maneesikierrosta poni veikin tätiä kuin pässiä narusta. Lisäksi tammalla oli jotain erityistä Luke ponia vastaan, kun suorastaan ryntäili tätä kohti ja koitti kääntää persausta, potkuaikeissa. Tammalla oli tammamainen päivä, selvästikin. Ei meinannut taaskaan tädin taidot riittää. Tohdin kuitenkin muutaman hypyn ottamaan lopussa ja vaikka Ponita onkin melkoisen pieni, keposesti kantoi tädin esteiden yli. Hyppy oli miellyttävä ja pehmeä, sekä vauhdikas. Toisinaan nenu kääntyi tosin kohti kattoa ja kuolain oli viraton. Ilmeisesti kisatilanteissa ponilla käytetäänkin martingaalia.
Lopussa oli jännät hetket, kun Sakke säikähti yllättäen jotain olematonta heinäpäädyssä ja lähti vauhkona laukkaamaan ja ratsastaja putosi selästä. Pahan näköisesti jäi hevosen jalkoihin mutta selvisi säikähdyksellä. Ei tullut kuulemma yhtään osumaa. Kyllä oli onnea matkassa. Siinä hötäkässä Ponitakin vauhkoontui ja tanssi ja loikki pystyyn ja rynnisteli, mutta sain tamman kuitenkin melko nopsaa aisoihin. Onneksi oli se satula!

Perään oli koulutunti ja pääsin ratsastamaan sen Mortilla. Tällä tunnilla tulikin sitten viikon "ahaa" elämys! Siitä vaikeasta oikeasta laukasta olen jauhanut iät ja ajat. Oikea on siis sekä minulle, että Mortille hankalampi. Vasen meni tosi nätisti mutta oikeassa tuntui että oltiin asettuneita vasemmalle ja painellaan kylki edellä. Sisäpohje tuntui virattomalta. Sittenpä hoksasin! Jälleen se ulko-ohja! Mutta tälläpä kertaa siitä piti vähän höllätä. Olen siis pitänyt ulko-ohjaa liian kireällä. Tuki piti siis säilyttää mutta vaatii jonkin verran myötäystä ulkoa, jotta asettuisi enemmin oikealle ja näinpä sisäpohjekkin alkoi toimimaan ja ympyrä ei enään pienentynyt.

Toinen ahaa-elämys oli ulkopohkeen sijainti. Teimme isoja ympyröitä ja voltteja. Ensin taivutettiin sisälle ja sitten toinen ympyrä perään taivuttaen ulospäin. Mortti kyllä taipuu mutta jotenkin se ympyrällä kulkeminen on ollut haparoivaa ja vähän niin ja näin. Sain vinkin siirtää kääntävää ulkopohjetta vähän edemmäs ja avot! Johan alkoi humma kääntymään! Ja ihan helposti! Kaikenkaikkiaan Mortti oli tällä viikolla mukavan yhteistyöhaluinen!


Keskiviikko

Keskiviikko olikin Mortti-päivä. Ensin itsenäistä menoa ja perään estetunti. Sovelsin tiistaina saatuja oppeja ja taivuttelin molempiin suuntiin ympyrällä, Edelleen heppa kääntyi todella kivasti ulos taivutukseessa, kun siirsin pohjetta vähän edemmäksi.  Jäätiin myös maneesiin joksikin aikaa "yksin", niin että varsinaisella kentällä ei ollut muita ratsastajia. Tosin maneesissa olevissa ponikarsinoissa oli pari ponia odottamassa seuraavaa tuntia. Mortti ei ollut millänsäkään! Tarkkaavaisena kuunteli ratsastajaansa eikä hermostunut lainkaan. En kuitenkaan viitsinyt kiusata hevosta heinäpäätyyn menolla vaan käytin ainoastaan toista päätyä. Kaikenkaikkiaan Mortti oli tällä viikolla vallan mainiolta tuulella. Ei yhtään tammamaisia kiukuttelua, vaikka varsinkin alkuviikosta oli kiiman merkkejä näkyvillä. Mortin suuri rakkaus, ruunaherra kingi tosin kiinnosti rouvaa valtavasti.

Hyppytunnilla oli tekniikkaharjoituksia ja pientä 4-5 esteen rataa. Harjoittelimme sisäpohkeen läpi menoa niin, että hyppäsimme pitkällä sivulla pienen pystyn ja teimme laukkaväistöt heti perän uralle. Nämä meni meillä loistavasti. Muutaman kerran tultiin väärällä laukalla alas mutta Mortti väisti pehmeästi lähes pelkällä painoavulla. Radalla oli paljon vaihtuvia laukkoja ja näissä emme pärjänneet kovinkaan hyvin. Morttihan tarjoaisi aina vasenta laukkaa ja minulla jäi nuo johtamiset taas vähän puolitiehen. Nyt kun olen harjoitellut hyppäämistä Sissillä, on nämä johtamiset ja sun muut harjoittelut jääneet vähän vähemmälle. Olen enemmin keskittynyt esteen ylittämiseen, omaan asentoon ja siihen että olisin hypyssä mukana samaan aikaan kuin hevonen.
Menimme radan vielä muutamaan kertaan "pienillä" uusintateillä. Tässä olikin tekemistä! Koska en ole kilpaillut, minulle nämä lyhyet tiet tuottivat todellakin vaikeuksia. Menimme lähes kaikki kaarteet väärässä laukassa ja välillä ristillä! Mutta harjoitus oli silti kiva. Tässä olisi tarvittu enemmin sitä johtamista mikä nyt tuntuu minulta unohtuneen. Hyppäämisessä on niin monta eri vaihetta ja paljon ajateltavaa lyhyessä ajassa ja homma ei tule minulta vielä takaraivosta. Tämän hyppyhommanhan olen opetellut Vaavilla ja se poni on niin taitava, että tulee lähes aina toivotulla laukalla alas esteelta, ja jos ei tule, vaihtaa laukan laukassa pyydettäessä ja jos ei pyydetä, vaihtaa viimeistään kaarteessa ihan itse. Kertakaikkiaan mainio poni. Vaavi on ollut pitkään toipilas ja hyppäämistä on jo vähän harjoiteltu muutamilla pienillä esteillä. Ehkä täti vielä joskus pääsee loikkimaan luottoponillakin!

Tästä tuli nyt taas valtavan pitkä postaus. Toivottavasti jaksoitte lukea.
Perään vielä muutama valokuva, Mortista tietenkin! Huomatkaa upea loimi, jonka hankin "heikkona hetkenä". Mortti oli tainnut kantaa tädin samalla viikolla metrisen okserin yli, joten olihan tamma loimensa ansainnut, eikö?






tiistai 2. joulukuuta 2014

viimeviikon ratsastelut


Viime viikon ratsastuksista jäi postaus tekemättä, joten kerrottakoon niistä nyt tässä.
Ratsastusta kertyikin mukavasti kolmelle päivälle. Maanantai alkoi koulutunnilla ja sen menin nuorella Sakkella. Harjoiteltiin väistöjä, vähän temmon lisäyksiä ja laukkoja. Saatiin muutama vastalaukkakin aikaiseksi. Onhan se homma nuoren hevosen kanssa sellasta sähläystä ja Sakke kun on vähän sellainen "tättärää" ponihevonen, mutta kivaa tunnilla taas oli. Laukka on sellaista "jokonytmennään täysillä" -menoa ja tupsahtaa helposti raville. HEtkittäin on kyllä tätiratsaastaja taidot todellakin koetuksella.  Tunnista on myös videonpätkää lopussa. Olkaa jälleen armollisia tädille, kun katkotte videota. Niin kuin olen aikaisemminkin sanonut, en nouki niitä pelkkiä parhaita paloja vaan myös niitä "ei niin putkeen" menneitä julkaistaan, no ainakin osittain ;). Nyt jouduin kuitenkin leikkaamaan videosta pois muita ratsastajia, koska kaikki eivät varmaan halua blogissani näkyä.

Tämän tunnin jälkeen ehdotin, että koittaisimme seuraavalla kerralla jotain toista kuolainta, esim happy mouth kuolainta tai kolmipalaa. Poni on herkkä suustaan ja kuten videolta näette, käteni ei ole ihan vakaimmasta päästä. Varsinkin tuossa laukan nostossa ja siitä kun pudotetaan/putoaa poniraville niin käsi heiluu ja nousee pahasti. Sen lisäksi, että Sakke vetää päätään välillä alas, hän myös nostaa nenun taivaisiin. Koitinkin tällä viikolla maantantain tunnilla suoraa happy mouth-kuolainta ja pää nousi entistä enemmin hetkittäin. Eli ei siis hyvä. Ehkä kolmipala?

Tiistain ohjelmassa oli esteitä sekä ilman satulaa tunti. Molemmat tunnit menin Sissillä. Treenattiin ihan vaan yksinkertaisia hyppyjä matalana. Hyvää treeniä. Pystyin keskittymään ihan yksinkertaiseen hyppytekniikkaan eikä tarvinnut miettiä mutkia ja sen sellaisia. Käsi pysyi jo mukavasti alhaalla mutta hyppypaikka on edelleen hakusessa. Ahterin saaminen penkkiin esteiden välissä tuottaa kans vähän päänvaivaa. Lisäksi huomaan hetkittäin puristavani polvilla ja homma menee läpi kevyessä istunnassa, vaikka oikea tapa sissillä olisi saada se takapuoli penkkiin välillä että vauhti ei lähtisi ihan vallan mahdottomaksi. Lisäksi minusta tuntu että lähestyimme estettä aina jotenkin kylki edellä, mutta ope ei tätä ollut huomannut..

Toinen tunti mentiin ilman satulaa. Tämä olikin minulle ensimäinen kerta sissillä. No, enpä tiedä. Jotenkin poni oli niin vauhdikas, että tädin tasapaino ei tahtonut riittää. Ne laukan jälkeiset ravit tuntui aika hankalalta. Hommasta kuitenkin selvittiin putoamatta. Sissi ei kuitenkaan ole lempparini ilman satulaa tunneilla...

Keskiviikkona minulla oli vapaapäivä ja kävin ratsastamassa Rikseä itsenäisesti. Rikse oli ihan täpinöissään ja kamalan jännittynyt, joten mentiin pelkästään käyntiä ja ravia. Ravissakin oli jo tekemistä, kun rikse olisi vaan halunnut juosta alta, eikä piitannut tätiratsastaja toiveista tuon taivaallista! Sinä päivänä ratsastin muitakin hevosia, mutta koska en kirjoittanut postausta heti, niin en kuollaksenikaan muista, keillä muilla. Joten mitäpä tässä sen enempää jaarittelemaan. Tässäpä video. Kiitos kuvaajalle.

Video: Janina Julin