Tällä kertaa ei lennetty kaulalle

Kirjoittelin viimeviikon maanantain tehoratsastuksista pitkän postausluonnoksen, joka jäi sitten kesken ja julkaisematta. Postauksesta tuli kertakaikkiaan niin tylsä, että en sitä viitsinyt edes alkaa muokkaamaan. Tehtiin sitä ja tätä, laukka meni niin ja näin...Viimeviikosta on kerrottavaa lähinnä se, että ratsastelin maanantaina yhteensä 3.5 h joista tunnin aamupäivällä ja loput illalla. Mentiin sekä koulua, että esteitä ja kohokohta hommassa oli se, että loikkasin Mortilla metrisen okserin! Eikä muuten pelottanut sitten yhtään!


Tämä viikko on ollut koulupainotteinen, mutta eilen mentiin esteitä. Olin rohkaissut mieleni ja pyytänyt Sissiä. Ne jotka ovat blogiani seuranneet, tietävät miten ekalla yrittämällä Sissin kanssa kävi. Muistin virkistämiseksi, kyseiseen postaukseen pääseepi tästä . 
Mortin ratsastaja oli perunut tuntinsa ja ratsun vaihto houkutteli, mutta Satupa oli sitä mieltä, että jospa nyt vaan kiltisti kiipeäisin sinne Sissin selkään. Ei muutakuin härkää sarvista... Tunti oli selvästi räätälöity minulle. Ensin ympyrällä laukkaa yhden puomin yli. Välillä Sissi kaahotti puomin ohi sisäkautta, varsinkin vasemmassa laukassa. Mihin hävisi ratti?? Tälle ponille tuntuisi tuo oikea olevan luontevampi. Tämän jälkeen puomiharjoitukset jatkuivat kolmen sarjana, ja jokaiseen väliin tuli yksi laukka-askel. Mietin, että kunhan ensimmäiseen puomiin saan askeleen osumaan hyvin niin loppuhan sujuu sitten itsestään. Ja niinhän se meni!
Seuraavaksi kolmen sarja nostettiin esteiksi ja edelleen homma luisti. Kieltämättä tämä poni on melkoinen voimanpesä. Vähän totuttelemista on tuohon vauhtiin ja kovaan esteimuun. Näin vauhdikkaalla tapauksella en olenkaan hypännyt ja selvä se, onhan poni Nitan kisaponi, joka mm. nähtiin muutama viikko sitten HIHSsissä. Lopussa vielä hyppäsimme radan, johon sisältyi tämä sarja kaksi kertaa eri suunnista ja yksi yksittäinen este. Ekalla kerralla reitti unohtui, kun olin niin huojentunut alun onnistumisesta mutta toisella kerralla homma mentiin jo kertalaakista! Hyvä minä!

Meidän meno ei kaikenkaikkiaan ollut varmasti mitään kaunista  katseltavaa. Sissi on huono nimenomaan laukan nostovaiheessa ja joduin ennen varsinaisia hyppyjä ottamaan useamman laukkavoltin ennen kuin laukka tuntui hyvin pyörivältä, eikä nelitahtiselta yli-innokkalta kaahottamiselta. Tätä täytyypi enemmin harjoitella ihan koulutunneilla tai itsenäisesti. Poni oli myös mahdottoman täpinöissään ja olisi mieluiten lähtenyt höökäämään täyttä vauhtia ja itse jäin ruokottomasti roikkumaan ohjiin. Sissillä myös pää nousee todella ylös laukatessa (johtunee siitä täpinästä) ja ohjat jäivätkin yllättävän pitkiksi laukassa, ja tämä taas aiheutti sen että käteni nousivat johonkin korkeuksiin. Eli ratsastus oli oikeastaan melkoisen surkeaa mutta tavoite oli tällä tunnilla se, että olisin jokaisessa hypyssä samaan aikaa kuin hevonen, ja se tuli täytettyä! Kerran tuli se surullisen kuuluisa pikkuaskel, ennen estettä, (se jonka jälkeen yleensä lensin kaulalle) mutta tälläkertaa täti pysyi melko tukevasti satulassa. Taoin päähäni tiukasti jo alkutunnista, että pidän painon vahvasti jalustimilla ja pohkeen mahdollisimman edessä estettä lähestyttäessä, jotta "kippaamis" efektiä ei tulisi, jos askelia pitää sovitella.
Vielä kun saisi muutaman onnistuneen hyppytunnin niin sitten voisi alkaa keskittymään siihen kunnolliseen ratsastukseen ja tekniikkaan, varsinkin kun vauhtia pitää himmata, jotta homma ei jäisi ohjissa roikkumiseen.

Kerrotaanpa vielä, että menin tällä viikolla tunnin Vaavilla, yli puolen vuoden tauon jälkeen. Ponihan on ollut minulle se opetusmestari varsinkin esteillä. Jos olet seurannut blogiani, niin tiedät, että vohkaan lähes jokaisessa postauksessa siitä laukasta ja sen hankaluudesta, kaikilla hevosilla ja poneilla. Nyt täytyy sanoa, että enpä ihmettele. Vaavilla on ihan käsittämättömän pieni laukka, joka pyörii jotenkin mukavasti ja on erittäin miellyttävä istua. Tunnilla yritin saada laukkaan koko ajan lisää vauhtia, vaikka jatkuvasti tuli kommenttia että oikein hyvä pyörivä laukka siinä. Tuntui vaan, että maisema ei vaihdu. Jos tällaiseen laukkaan on tottunut niin satavarmasti " normaali" hevosen laukka tuntuu ihan järjettömän kovalta vauhdilta, saatikka sitten sellaisen, jolla on oikeasti vielä iso laukka! Tulipahan tähänkin asiaan edes jonkinlaista selitystä.

No, ensiviikolla sitten homma jäänee taas yhteen päivään, mutta luulen sen olevan sitäkin tehokkaampi!

Vaavi on aivan varma, että tädillä on jotakin herkkuja