Saavuin tallille puolta tuntia ennen ja kyselin muilta ratsastajilta rutiineja. Listaan oli merkitty nimeni kohdalle Milla. Milla on mukavan kokoinen puoliverinen ja olin tyytyväinen, ettei alleni ollut valittu ponia. Millaa kuvataan tallin sivuilla näin:
puoliveritamma
Camorra ”Milla”
s. 2004
Milla on lyhyessä ajassa noussut tallin suosikkilistan kärkeen. Milla toimii sekä koulussa että esteillä ja soveltuu alkeistunnit suorittaneille ratsastajille. Milla aiheuttaa toisinaan harmaita hiuksia kengittäjälle, vaikka meille muille nostaakin kavionsa moitteetta.
Kyselin tallin vakioporukalta miten tamma käyttäytyy karsinassa ja pollehan olikin sitten itse rauhallisuus. Takakavioihin meno jännitti, mutta kaikki sujui täysin ongelmitta.
Meinasin lähteä taluttamaan hevosta kentälle, heti kun kamppeet oli päällä, mutta vastapäisestä karsinasta kerrottiin (siis ratsastaja, hevosten kanssa en ole vielä oppinut näin yksityiskohtaiseen kommunikointiin ;) ) että yleensä tullaan kertomaan, koska tallista saa lähteä. Jaahas... No sitten odotellaan. Lupa tuli, mutta selkään ei saanut vielä nousta.
Aloitettiin tunti pienellä jumpalla maassa. Pyöriteltiin nivelet, alkaen ranteista, siirryttiin kyynärniveliin ja siitä olkapäihin. Ja kas kummaa, tämän jälkeen toinen käsi tosiaan tuntui pidemmältä! Sama homma tehtiin myös jalkoihin ja vielä rullattiin selkä niskasta alkaen, nikama nikamalta pyöreäksi. Oli mielestäni hyvä jumppatuokio. Tämän voisi ihan hyvin tehdä aina ennen ratsastustuntia.
Koittakaapa:
Ravistele ensin rannetta, niin että käsi on ihan rento. Tässä kohtaa muuten kannattaa koittaa pitää pikkusormi suorana hetken. Siinä huomaa että jos yksi sormi on jännittynyt, koko ranne on jännittynyt. Ei onnistu vatkaus... Tämän jälkeen ravistele kättä lötkönä kyynärtaipeen kohdalta ja sitten vielä etukumarassa koko olkapään ja hartian seutua, niin että roikotat kättä alas ja liikuttelet lötköä kättä olkanivelestä asti auttaen toisella kädellä. Seisoppa sitten rennosti molemmat kädet sivulla, polvet ei saa olla lukittuna. Ja kas, jumpattu käsi tosiaan tuntuu pidemmältä :D. Sama homma sitten jaloille.
Tästä jatkettin sitten maneesiin. Siellä asetuttiin siistiin riviin ja siitäpä minä meinasin jo loikata ratsaille. Huomasin kuitenkin että kaikki jäivät odottelemaan. Onnenperällä homma meneekin niin, että opettaja tuo tuolin järjestyksessä jokaiselle ja siitä sitten kiivetään selkään. Tämä tietysti säästää varusteita, mutta vie oman aikansa tunnista. Koska itse olen ponitallin "kasvatti", jossa tyyli on taas ihan toinen ääripää ja homma on hyvinkin vapaata, minua alkoi kieltämättä vähän naurattamaan. Toki melkkilässä toimitaan myös hyvin järjestelmällisesti, mutta ihan kaikkeen sielläkään ei sentään tarvitse odottaa lupaa. No mutta, mikäs siinä, maassa maan tavalla :)
Tehtiin harjoituksia käynnissä, ravissa ja laukassa. Käynnissä nostettiin ylä ja alapohje irti satulasta. Tätä olen ennenkin tehnyt ja alkaa muuten tosi helposti vetämään suonta lonkasta. Ravissa sama homma ja jatkettiin ravia jalustimilla seisten, työntäen lantiota mahdollisimman eteen. Siitä sitten välillä laskeuduttiin pikkuhiljaa askel askeleelta harjoitusraviin ja taas sieltä askel askeleelta ylös. Tehtiin myös hengitysharjoituksia, jossa oli tarkoitus etsiä painopistettä ja saada painopiste mahdollisimman lähelle satulaa. Täytyy tunnustaa, että tämä homma ei minulle ihan auennut ja opettajakin myönsi, että nämä hengitysharjoitukset eivät ole ihan hänen vahvinta alaansa.
Ravissa sain kokoajan huomautuksia kantapäistä, jotka ovat liian ALHAALLA. Yleensähän on totuttu kuulemaan tunneilla jatkuvasti huomautuksia, että kantapäät alas! Minä saan taas kuulla että kantapäät YLÖS! Eli painan kantaa liian alas (juurtunut ilmeisesti päähäni lapsuuden alkeiskurssista, jolloin tätä aina niin painotettiin) ja näin ollen pohje siirtyy liian eteen = tuoli-istunta? Melkkilässä Annu on huomauttanut tästä myös useasti. Olisi muuten pitänyt varmaan siinä kohtaa pidentää jalustimia pykälällä, olisi saattanut auttaa asiaa.
Milla istui alleni todella hyvin. Hevonen oli juuri sopivan kokonen. Askeleet olivat miellyttäviä. Vähän laiskemman puoleinen polle, mutta jos oltaisiin oltu muulla kuin istuntatunnilla, heppasen olisi varmaan saanut liikkumaan ihan mukavasti.
Sitten siihen laukka osioon.... Tehtiin harjoitukset pääty-ympyröillä. Laukka ei noussut ihan tuosta vaan mutta kyllä se sieltä suht helpolla kuitenkin irtosi. Ja arvatkaapa mitä. Oikea laukka sujui paljon paremmin kuin vasen! Mitä ihmettä, melkein hevosella kuin hevosella on oikea ollut mulle aina vaikeampi. Harmikseni en aina ihan kuullut kunnolla Riitan huomautuksia ja neuvoja mutta lopussa kun vielä keskusteltiin, sain sen käsityksen, että ongelmani on vääränlainen lantion kierto, tai sitä ei hetkittäin ole ollenkaan. Tässä tapauksessa oikeassa laukassa kuulemma "ylikierrän" ja vasemmassa en kierrä ollenkaan, ja kompensoin hommaa päällä. Eli käännän päätä mutta en vartaloa. Täytyy perehtyä aiheeseen paremmin ja tutkia oikeaa laukka-asentoa netistä ja jatkossa keskittyä hommaan kunnolla. Ponitallilla pyydän Satua kiinnittämään näihin asioihin erityisesti huomiota.
Millalla laukkaaminan oli ihan mukavaa, laukka ei tuntunut kovin pyörivältä, mutta vika lienee kuskissa. Pääasia kuitenkin, että ei tullut tunnetta, että hevonen juoksisi alta ja sain keskittyä omaan kroppaan. Aika loppui vaan kesken, olisin halunnut enemmin vielä harjoitella oikeaa vartalon asentoa, valvovan silmän alla.
Tunnin päätteeksi kaarrettiin tietysti keskelle riviin, mutta alas sai tulla vasta kun annettiin lupa. Tämän jälkeen seistiin rivissä niin kauan, kun opettaja oli käynyt jokaisen kanssa erikseen keskustelemassa. Meitä oli 7 tunnilla, joten tämä homma ottikin sitten oman aikansa. Tämä keskustelutuokio oli hyödyllinen, mutta täytyy sanoa, että näin pitkiin loppurutiineihin ei tällä tätiratsastajalla riittäisi kärsivällisyys pidemmän päälle. Tunti loppui klo 20 (taidettiin ratsastaa kuitenkin vähän yli) ja minä seistä törötin siellä rivissä maneesissa vielä klo 20.30 :D. Mielelläni toki otan vastaan palautetta, koko homma vei vaan melkoisesti aikaa.
Tämäntyyppinen kurinalainen rutiini on varmasti hyväksi, varsinkin hevosille. Jokainen polle oli kuin viilipytty. Tiesivät homman, niin eivät hötkyilleet. Tätiratsastajalla on vaan kovin lyhyt kärsivällisyys, varsinkin kun pitää vaan seistä ja odottaa. Ja jotenkin tykkään omalla tavallani ponitallin hyvinkin vapaasta "rutiinista". Sadun kanssa yleensä keskustellaan sitten siinä hevosen hoidon lomassa.
Kaikenkaikkiaan kokemus oli hyvä ja menen varmasti Onnenperälle vielä uudestaan, vaikka vakiotuntilaista minusta ei tulekkaan. Kaikki kenen kanssa tallilla juttelin, vaikuttivat mukavilta ja neuvoja sai. Käytiin jopa kysymässä välillä, että pärjäätkö. Kaikenkaikkiaan voin ehdottomasti suositella tallia näin ainakin ensimmäisen käynnin jälkeen. ja onhan Onnenperä valittu 2012 vuoden talliksi!
Tänään alkoi Salossa Horse show. Tapahtuma on nelipäivänen ja on siis esteratsastus tapahtuma. Tänään kilpailaan alueluokkia, joiden katsomisen taidan jättää kuitenkin väliin, vaikka olisikin vapaapäivä. Huomenna ehdin illalla töiden jälkeen katsomaan kaksintaistelu osiota. Sielläpä kisailee ponitallin oma tyttö, Nita, hevosellaan Perran King of Heroes. Tämän tyyppistä kilpailua en olekkaan ennen nähnyt kuin televisiossa, joten kivan on mennä katsomaan ihan livenä.
Postauksesta tuli julmetun pitkä ja taaskaan minulla ei ole mitään uusia kuvia, saatika videoita. Jospa vaikka seuraavalla kerralla saisin jonkin kuvaamaan tunnille.
Seuraava postaus tuleekin sitten varmaan Horse Showsta. Heips.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi rohkeasti