sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Salo Horse Show

Torstaina päätin sitten kuitenkin lähteä vilkaisemaan horse showta saloon, vaikka juuri olinkin bloggaillut jääväni kotiin. Olin jotenkin yliväsynyt tekemään yhtään mitään hyödyllistä, joten sinne vaan lauteille istumaan, sama se istuuko sitä katsomossa vai kotisoffalla.

Torstaina kisailtiin siis alueluokkia. Alueelle päästyäni katselin, että estekorkeus on jotain 80 cm luokkaa. Isot puitteet hämäsivät, metristähän siellä hypättiin. Kyseisessä luokassa oli lähtiöitä sata ja niitä ratsukkoja riitti ja riitti ja riitti... olihan sielä muutama puolituttukin. Kaksikin ratsastajaa oli pitänyt tunteja melkkilässä.

Seurasin eri ratsastajien tyylejä. Jännä miten yksi ratsastaa kädet vispaten ja muutenkin heiluen kuin heinämies, ja silti puhtaan radan. Toinen taas liitää hevosellaan täysin eleettömästi ja rauhaksiin, ihan niin kuin vain kevyesti vinkkaisi hevoselle, että tuonne päin mentäisiin armas polleni ja heppa hoitaa loput. Vauhti näyttää todella hitaalta, mutta koska rytmi on tasainen niin aika onkin yllättävän hyvä.
Tarkkailin myös hyppääjien asentoa ja jalkaa. Hienosti se pohje pysyy edessä kun sen osaa. Ja se näyttää niiiin helpolta.

Perjantaina olin sitten töissä 18 asti ja ehdin sopivasti katsomaan illan kaksintaistelu osiota, johon mukaan oli pyydetty ponitallin omaa tyttöä, Nitaa. Kaksintaistelu oli siis kutsukilpailu, osallistujia 8 ratsukkoa. Nitahan oli ottanut toisen sijan aijemmin päivällä 110 cm luokassa hevosellaan Perran King of Heroes, tutummin Kingi. 
Tässä kohtaa täytyy kyllä hehkuttaa. Tyttö on vasta 16-vuotias ja siellä loikki kaksintaistelussa vanhojen konkarien joukossa. Vastustajaksi ekalla kierroksella osui koko taistelun lopullinen voittaja, joka kuulemani mukaan on ratsastanut jopa em-tasolla. Nita oli nopeampi mutta kaksi puomia tuli alas, ja näin ollen vastustaja jatkoi seuraavalle kierrokselle. Hieno suoritus silti Nitalta ja vauhti oli mahtava. Tästä tytöstä kuullaan vielä! Nitan toinen poni Sissi (Munsboro Cecily) joutui jäämään kisoista pois jalkavaivan takia. Alunperin kaksintaistelu olikin tarkoitus ratsastsaa Sissillä.

Tässäpä muutama kuva Nitasta ja Kingistä:  






Tässä vielä tulokset kaksintaistelusta. Listan mukaan Nitalla oli koko sakin paras aika!
tulokset

Lauantaina ei ollut tarkoitus mennä ollenkaan katsomoon. Töiden jälkeen olin taas väsynyt ja nukahdinkin sohvalle, mutta miten ollakkaan, ponitallen ope Satu soitti ja kysyi lähtisinkö kaveriksi katsomaan Six Baria, eli korkeushyppykisaa. Enpä ollut sellaistakaan ennen nähnyt ja tottakai lähdin mukaan!
Kisa oli ihan hauska show, musiikit oli valittu ratsastajan mukaan. Millon tuli peppi pitkätossua ja millon taas virolaista poppista. Six Bar ratkesi "jo" 160 cm korkeudessa, joten päästiin aika nopeasti ajelemaan takaisin perniöön. 

Ensiviikolla olisi sitten keskiviikkona taas ratsastelua. Tiedossa ei ole vielä kumpaa lajia, estettä vai koulua, mutta samapa tuo, kumpikin kelpaa :)

torstai 26. kesäkuuta 2014

Onnenperällä

Eilen kävin sitten vihdoin ja viimein Onnenperällä centered riding tunnilla. Luonnollisesti jännitti. Uusi talli, vieraat hevoset ja ihmiset. Opettaja Riitta oli onneksi työn puolesta puolituttu.
Saavuin tallille puolta tuntia ennen ja kyselin muilta ratsastajilta rutiineja. Listaan oli merkitty nimeni kohdalle Milla. Milla on mukavan kokoinen puoliverinen ja olin tyytyväinen, ettei alleni ollut valittu ponia. Millaa kuvataan tallin sivuilla näin:

puoliveritamma
Camorra ”Milla”
s. 2004
Milla on lyhyessä ajassa noussut tallin suosikkilistan kärkeen. Milla toimii sekä koulussa että esteillä ja soveltuu alkeistunnit suorittaneille ratsastajille. Milla aiheuttaa toisinaan harmaita hiuksia kengittäjälle, vaikka meille muille nostaakin kavionsa moitteetta.

Kyselin tallin vakioporukalta miten tamma käyttäytyy karsinassa ja pollehan olikin sitten itse rauhallisuus. Takakavioihin meno jännitti, mutta kaikki sujui täysin ongelmitta.
Meinasin lähteä taluttamaan hevosta kentälle, heti kun kamppeet oli päällä, mutta vastapäisestä karsinasta kerrottiin (siis ratsastaja, hevosten kanssa en ole vielä oppinut näin yksityiskohtaiseen kommunikointiin ;) ) että yleensä tullaan kertomaan, koska tallista saa lähteä. Jaahas... No sitten odotellaan. Lupa tuli, mutta selkään ei saanut vielä nousta.

Aloitettiin tunti pienellä jumpalla maassa. Pyöriteltiin nivelet, alkaen ranteista, siirryttiin kyynärniveliin ja siitä olkapäihin. Ja kas kummaa, tämän jälkeen toinen käsi tosiaan tuntui pidemmältä! Sama homma tehtiin myös jalkoihin ja vielä rullattiin selkä niskasta alkaen, nikama nikamalta pyöreäksi. Oli mielestäni hyvä jumppatuokio. Tämän voisi ihan hyvin tehdä aina ennen ratsastustuntia.

Koittakaapa:
Ravistele ensin rannetta, niin että käsi on ihan rento. Tässä kohtaa muuten kannattaa koittaa pitää  pikkusormi suorana hetken. Siinä huomaa että jos yksi sormi on jännittynyt, koko ranne on jännittynyt. Ei onnistu vatkaus... Tämän jälkeen ravistele kättä lötkönä kyynärtaipeen kohdalta ja sitten vielä etukumarassa koko olkapään ja hartian seutua, niin että roikotat kättä alas ja liikuttelet lötköä kättä olkanivelestä asti auttaen toisella kädellä. Seisoppa sitten rennosti molemmat kädet sivulla, polvet ei saa olla lukittuna. Ja kas, jumpattu käsi tosiaan tuntuu pidemmältä :D. Sama homma sitten jaloille.

Tästä jatkettin sitten maneesiin. Siellä asetuttiin siistiin riviin ja siitäpä minä meinasin jo loikata ratsaille. Huomasin kuitenkin että kaikki jäivät odottelemaan. Onnenperällä homma meneekin niin, että opettaja tuo tuolin järjestyksessä jokaiselle ja siitä sitten kiivetään selkään. Tämä tietysti säästää varusteita, mutta vie oman aikansa tunnista. Koska itse olen ponitallin "kasvatti", jossa tyyli on taas ihan toinen ääripää ja homma on hyvinkin vapaata, minua alkoi kieltämättä vähän naurattamaan. Toki melkkilässä toimitaan myös hyvin järjestelmällisesti, mutta ihan kaikkeen sielläkään ei sentään tarvitse odottaa lupaa. No mutta, mikäs siinä, maassa maan tavalla :)

Tehtiin harjoituksia käynnissä, ravissa ja laukassa. Käynnissä nostettiin ylä ja alapohje irti satulasta. Tätä olen ennenkin tehnyt ja alkaa muuten tosi helposti vetämään suonta lonkasta. Ravissa sama homma ja jatkettiin ravia jalustimilla seisten, työntäen lantiota mahdollisimman eteen. Siitä sitten välillä laskeuduttiin pikkuhiljaa askel askeleelta harjoitusraviin ja taas sieltä askel askeleelta ylös. Tehtiin myös hengitysharjoituksia, jossa oli tarkoitus etsiä painopistettä ja saada painopiste mahdollisimman lähelle satulaa. Täytyy tunnustaa, että tämä homma ei minulle ihan auennut ja opettajakin myönsi, että nämä hengitysharjoitukset eivät ole ihan hänen vahvinta alaansa.

Ravissa sain kokoajan huomautuksia kantapäistä, jotka ovat liian ALHAALLA. Yleensähän on totuttu kuulemaan tunneilla jatkuvasti huomautuksia, että kantapäät alas! Minä saan taas kuulla että kantapäät YLÖS! Eli painan kantaa liian alas (juurtunut ilmeisesti päähäni lapsuuden alkeiskurssista, jolloin tätä aina niin painotettiin) ja näin ollen pohje siirtyy liian eteen = tuoli-istunta? Melkkilässä Annu on huomauttanut tästä myös useasti. Olisi muuten pitänyt varmaan siinä kohtaa pidentää jalustimia pykälällä, olisi saattanut auttaa asiaa.

Milla istui alleni todella hyvin. Hevonen oli juuri sopivan kokonen. Askeleet olivat miellyttäviä. Vähän laiskemman puoleinen polle, mutta jos oltaisiin oltu muulla kuin istuntatunnilla, heppasen olisi varmaan saanut liikkumaan ihan mukavasti.

Sitten siihen laukka osioon.... Tehtiin harjoitukset pääty-ympyröillä. Laukka ei noussut ihan tuosta vaan mutta kyllä se sieltä suht helpolla kuitenkin irtosi. Ja arvatkaapa mitä. Oikea laukka sujui paljon paremmin kuin vasen! Mitä ihmettä, melkein hevosella kuin hevosella on oikea ollut mulle aina vaikeampi. Harmikseni en aina ihan kuullut kunnolla Riitan huomautuksia ja neuvoja mutta lopussa kun vielä keskusteltiin, sain sen käsityksen, että ongelmani on vääränlainen lantion kierto, tai sitä ei hetkittäin ole ollenkaan. Tässä tapauksessa oikeassa laukassa kuulemma "ylikierrän" ja vasemmassa en kierrä ollenkaan, ja kompensoin hommaa päällä. Eli käännän päätä mutta en vartaloa. Täytyy perehtyä aiheeseen paremmin ja tutkia oikeaa laukka-asentoa netistä ja jatkossa keskittyä hommaan kunnolla. Ponitallilla pyydän Satua kiinnittämään näihin asioihin erityisesti huomiota.

Millalla laukkaaminan oli ihan mukavaa, laukka ei tuntunut kovin pyörivältä, mutta vika lienee kuskissa. Pääasia kuitenkin, että ei tullut tunnetta, että hevonen juoksisi alta ja sain keskittyä omaan kroppaan. Aika loppui vaan kesken, olisin halunnut enemmin vielä harjoitella oikeaa vartalon asentoa, valvovan silmän alla.

Tunnin päätteeksi kaarrettiin tietysti keskelle riviin, mutta alas sai tulla vasta kun annettiin lupa. Tämän jälkeen seistiin rivissä niin kauan, kun opettaja oli käynyt jokaisen kanssa erikseen keskustelemassa. Meitä oli 7 tunnilla, joten tämä homma ottikin sitten oman aikansa. Tämä keskustelutuokio oli hyödyllinen, mutta täytyy sanoa, että näin pitkiin loppurutiineihin ei tällä tätiratsastajalla riittäisi kärsivällisyys pidemmän päälle. Tunti loppui klo 20 (taidettiin ratsastaa kuitenkin vähän yli) ja minä seistä törötin siellä rivissä maneesissa vielä klo 20.30 :D. Mielelläni toki otan vastaan palautetta, koko homma vei vaan melkoisesti aikaa.
Tämäntyyppinen kurinalainen rutiini on varmasti hyväksi, varsinkin hevosille. Jokainen polle oli kuin viilipytty. Tiesivät homman, niin eivät hötkyilleet. Tätiratsastajalla on vaan kovin lyhyt kärsivällisyys, varsinkin kun pitää vaan seistä ja odottaa. Ja jotenkin tykkään omalla tavallani ponitallin hyvinkin vapaasta "rutiinista". Sadun kanssa yleensä keskustellaan sitten siinä hevosen hoidon lomassa.

Kaikenkaikkiaan kokemus oli hyvä ja menen varmasti Onnenperälle vielä uudestaan, vaikka vakiotuntilaista minusta ei tulekkaan. Kaikki kenen kanssa tallilla juttelin, vaikuttivat mukavilta ja neuvoja sai. Käytiin jopa kysymässä välillä, että pärjäätkö. Kaikenkaikkiaan voin ehdottomasti suositella tallia näin ainakin ensimmäisen käynnin jälkeen. ja onhan Onnenperä valittu 2012 vuoden talliksi!

Tänään alkoi Salossa Horse show. Tapahtuma on nelipäivänen ja on siis esteratsastus tapahtuma. Tänään kilpailaan alueluokkia, joiden katsomisen taidan jättää kuitenkin väliin, vaikka olisikin vapaapäivä. Huomenna ehdin illalla töiden jälkeen katsomaan kaksintaistelu osiota. Sielläpä kisailee ponitallin oma tyttö, Nita, hevosellaan Perran King of Heroes. Tämän tyyppistä kilpailua en olekkaan ennen nähnyt kuin televisiossa, joten kivan on mennä katsomaan ihan livenä.

Postauksesta tuli julmetun pitkä ja taaskaan minulla ei ole mitään uusia kuvia, saatika videoita. Jospa vaikka seuraavalla kerralla saisin jonkin kuvaamaan tunnille.

Seuraava postaus tuleekin sitten varmaan Horse Showsta. Heips.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Jumppaa Mortilla

Tänään oli siis taas estetunti ponitallilla. En ollut toivonut hevosta mutta Satu tietää että Mortti on toivomuslistalla ykkösenä, ja Morttihan sinne listaan oli mulle laitettu. Olin todella iloinen! Vaavi vielä lomailee tämän viikon vaikka jalka on ilmeisesti jo kunnossa.

Luin eilen tarkkaan Hippos lehden estekoulun ja jo matkalla tankkasin päähän... katse ylimmälle puomille (yleensä tuijotan sitä ponnistuspaikkaa). Metrinen hypätään n. metrin päästä esteestä, 60 cm n. 60 cm:n päästä esteestä jne. Esteellä katse eteen, esteen ylityksessä menosuuntaan (tässäkin kohdassa taidan usein tuijotella sinne maihin...).

Mentiin ensin ravipuomeja ja laukkalämmittelyä. Jotenkin laukka ei tuntunut letkeältä (taaskaan, yllätys yllätys!) Ravissakin Mortti nosteli jalkojaan laiskasti vaikka parhaani mukaan yritin saada askeleen ponnekkaaksi.

Sitten mentiin laukassa jumppasarjaa joka alkoi mun kauhistuksella, puomilla, ja jumppasarjan jälkeen taisi tulla neljä laukkaa väliin ja vielä pysty. Ja tuo puomi oli siis se kamaluus.. mitä pitää aina jännittää. On se kumma juttu!
Eka sarja meni niin ja näin...katseet unohtui ja sitä rataa, askel ei oikeen osunut. Seuraavalla kerralla jo muistin katsoa eteen enkä alas ja homma sujui jo paljon letkeämmin. Pystylle hyppy lähti vähän kaukaa, mutta pääsinpä mukaan ilman, että olisin jäänyt roikkumaan ohjaan. Homma meni jatkossakin ihan jees ja kevyessä istunnassa tasapaino pysyi yllättävän hyvin. Silti en voi sanoa, että hyppääminen olisi tuntunut yhtä luontevalta kun viimeviikon rata. Ehkä se oli tuo puomi. Heti tuntui helpommalta, kun puomi jätettiin pois.
Jossain vaiheessa sain huomautusta taas liian taakse siirtyvästä pohkeesta. Korkeudet oli vain n. 60 cm-70 cm. Seuraavalla kerralla painoin ajatuksen kanssa kantaa alas ja pohje pysyi mukavasti paikallaan.

Ei siis mitään suuria saavutuksia tänään mutta taas pientä hiomista. pikkuhiljaa tää homma etenee sitlti.

Jäin vielä katsoman seuraavaa koulutuntia, ja sen myötä tuli kova kaipuu Riksen selkään. Rikse on Sadun oma entinen hyppykilpuri mutta Riksellä ei kuitenkaan hypätä enää. Vuokrausaikoina yritin opetella kyseisellä hevosella ratsastamaan ja pidin siitä kovasti, mutta valitettavasti rikse oli minulle vielä liian haastava. Hevonen istuu hyvin alleni ja toimii ajatuksesta, mutta jossain vaiheessa (lue: ekan laukan jälkeen) juoksee avuilta. Lähes parku kurkussa yritin opetella laukkaamaan riksellä, mutta ei siitä mitään tullut ja luovutin. Nyt taitoa on karttunut vähän enemmin, ja vaikka mun laukka on vieläkin ihan hakusesssa, haluaisin koittaa rikseä taas. Katsotaan nyt seuraavalla kerralla, tai viimestään syksyllä, kun vuokrauskausi alkaa. Toistaiseksi olen kallistumassa syksyllä siis vuokraukseen ponitallilla. Rahaa on sitä varten jo säästetty, mutta koko summa ei ole ihan vielä koossa.

Juhannuksen jälkeen keskiviikkona menen nyt sitten vihdoin Onnenperälle centered riding tunnille. Saapa nähdä....Tietohan tunnetusti lisää tuskaa, joten onkohan olo täysin epätoivoinen tunnin jälkeen?? Ja vielä vieraalla hevosella pitäisi mennä opettelemaan istuntaa, apuaaa!

Harmittavaisen tylsiä tulee näistä postauksista ilman kuvia, saatika videoita. Joskus olisi kiva saada joku mukaan kuvaamaan, videoista voisi vähän seurata edistymistä ja ottaa opiksi. Herra Tee ei ole oikein innokas tulemaan kentän laidalle. Saisikohan jonkin leiriläisen lahjottua joku kerta vaikka karkkipussimaksulla kuvaamaan videon. Täytyypä muistaa seuraavalla kerralla :)




torstai 12. kesäkuuta 2014

Rataloikkaa Mortilla

Eilen pääsin hyppäämään Mortilla. Olipa kiva päästä taas välillä kokeneemman hevosen selkään.

Täytyy kyllä sanoa, että tällä kertaa ponitallilla oli todella kummallisia leiriläisiä. Talliin kun tulin, tervehdin "vastaantulijoita": Ei minkäänlaista reaktiota... Tallissa oli todella hiljaista, kukaan ei jutellut keskenään... Ilmoitustaulun edessä istui muutama tyttö ja kysyinkin heiltä, että onko tuntilaiset maneesissa, kun kentällä ei näy ketään? Ei minkäänlaista vastausta, kuin seinille puhuisi. Sen verran vanhanaikainen olen, että odotan vastausta sekä tervehdykseen, että kysymykseen, vaikka tuntemattomia ollaankin. Kyllä sentään vähän reippautta ja kohteliaisuutta täytyy löytyä, vaikka nuoria olivatkin. Muistelisin viimekesänä, että aina vaihtelin muutaman sanan pikkutyttöjen kanssa ja yleensä tallissa on ollut iloinen ja innostunut puheensorina. Tiedä sitten mistä nyt kiikasti. No, saas nähdä millaisia ensiviikon leiriläiset ovat.

Sittenpä asiaan:

Hypättiin maneesissa. Laitan tähän jonkinlaisen kuvan radasta:

Treenailtiin ensin kaikissa askellajeissa. Teimme isoja ympyröitä 6, 4 ja 1 esteen ympäri ja sai koittaa pelkän 6. esteen ympäri menoa laukassa. Tuo ykkösen ja kutosen väli on aika ahdas ja toisella puolella seinä, joten käännös on tiukka. Oikeasssa laukassa en tohtinet edes oikein yrittää (mortin kanssa ollaan huono yhdistelmä, molemmille oikea hankalampi) mutta vasemmassa se vaan mentiin! En olisi kyllä uskonut. Ollaan toki tällaista tiukkaa volttia menty ennenkin laukalla, mutta vasta lopputunnista (koulutunnilla) kun mortti on jo siinä mallissa, että vääntyisi vaikka solmuun.
Sittenpä muutaman treeniesteen jälkeen alettiin hyppäämään rataa. Eka mentiin n. 60 korkeana. Askeleet ei passanneet yhtään. Itse olin aina liian aikaisin lähdössä hyppyyn mukaan ja jäin tuijottamaan joka esteellä alas puomia, ihmetellen, että mistä kohtaa se hyppy nyt oikeen lähtee... Positiivista radassa oli kuitenkin se, että muistin johtaa esteellä, joten taidettiin tulla joka kerta oikealla laukalla alas. 6. esteeltä kaarto 7. esteelle meni kuitenkin ihan plörinäksi. Kulmassa oli muita ratsukoita "edessä" ja lähettiin oikomaan ja en pystynyt lähestymään estettä ollenkaan. Tästä oli jo varoiteltu etukäteen. Tulisi siis ratsastaa mahdollisimman pitkälle suoraan päätyyn. Keskittyminen katosi ja pitikin lähteä vielä seiskalle uudestaan voltin kautta. 

Toinen kiekka oli n. 80 cm. Ja se meni edelliseen verrattuna todella hyvin! Olin todella tyytyväinen. Tiet oli hyvät ja ennen kaikkea sain oikeasti ratsastettua niitä linjoja, mitä halusin! Askel passasi ja väitän, että vaikutusta oli sillä, etten jäänyt tuijottamaan puomia, vaan yritin katsoa esteen yli hypyssä. Ja sehän luonnisti. Olikohan sattumaa, mutta uskon, että katse vaikutti tähän. 
Kaikki muut meni siis hyvin paitsi taas se kutonen tuotti päänvaivaa. Johdin väärään suuntaan, koska pelkäsin, että mortti lähtee oikoilemaan kutoselta seiskalle, ja tuloksena oli väärä laukka. Mentiin silti seiskan yli, itse luulin että ristilaukassa, mutta vasemmassa tultiin kuulemma kaarre. Esteen päällä olisi pitänyt tietysti johtaa oikealle, että oltaisiin tultu oikeassa laukassa alas ja sitten koittaa ratsastaa mahdollisimman pitkästi suoraan, että seiskalle olisi saatu hyvä tie. Jokatapauksessa olin erittäin innoissani ja tyytyväinen viimeiseen rataan :)

Ensiviikolla taas tiedossa hyppyä. En ole esittänyt toivomusta hevosesta, mutta kovasti toivon, että Mortti olisi käytettävissä :) Kyllä tuntuu vaikealta odottaa taas melkein viikko!

Justiina veneeseen odotellaan edelleen kannentiivistettä japanista. Saas nähdä meneekö juhannus suunnitelmat uusiksi. Tosin, eipä tuo ole lupaillut jussiksi mitään kovin lämpimiä säitäkään. 

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Testissä nuori Vertti

Tänään oli ponitallilla oli "koulutunti", jossa kuitenkin hypättiin lopussa pieniä esteitä. Viime viikolla pääsin siis testaamaan nuorta Sakkea (Perran Chakira, sukupostiin pääsee tästä) ja tänään vuorostaan Verttiä (Perran Verticia, sukupostiin tästä). Verttihän on iki-ihanan Mortin varsa, ja odotukset oli tietysti korkealla. Vertistä on tulossa ihan mukavasti hevosen kokoinen.

Vertti oli tosi kiltti karsinassa, ei yhtään venkoillut eikä näykkinyt ja oli rauhallinen. Etukaviot nousi nätisti, mutta koska olen tällainen arkajalka, en tohtinut takakavioihin mennä, kun en tiennyt miten käyttäytyy. Pyysinkin Satua katsomaan vielä kontit ja koska poni (tai kait tuo hevosen mitoissa kuitenkin on...) käyttäytyi mallikkaasti, tohdin seuraavalla kerralla itse käydä koko "kaviokierroksen".

Päätin mennä ulos taluttelemaan jo vähän ennen tuntia, kun olinkin ajoissa valmis. Talutuskäyttäytyminen ei vielä ollut ihan mallikasta, mutta ei kuitenkaan mahdotonta, vähän malttamatonta... Selkään nousu sujui hyvin, varsinkin, kun jokin aika sitten Vertti on kuulemma malttamattomuuttaan hypellyt heti raville selkään nousun jälkeen. Nyt pysyi melko nätisti paikallaan. Toki oli nousussa vielä kiinnipitäjä.

Käynti oli vähän kiemurtelua ja ravi ei ollenkaan tasaista "morttimaista" menoa. Sakke oli sählä mutta ravissa keskittyi, Vertti sähläsi ravissakin. Pää viuhtoi sinne sun tänne ja vauhti kiihtyi mm. voltilla helposti. Jossain vaiheessa tuntia ope huomasikin, että martingaali puuttuu kokonaan. Satula oli "lainassa" juuri ennen tuntia toisella varsalla ja en tajunnut, että martingaali olisi pitänyt laittaa Vertillekin. No mentiin sitten ilman...

Vertti kuunteli pidättäviä istunta-apuja tosi hyvin. Liiankin hyvin hetkittäin, nimittäin kun tein väärän liikkeen selässä niin polle toppasi :D. Pysähty hienosti sekä käynnistä että ravista ja malttoi olla paikallaan aivan loistavasti! Ei pienintäkään hötkyilyä! Peruutusta en tullut testanneeksi.

Ravipuomit meni ihan mukavasti mutta kun laitoimme ensimmäisen esteen, niin Vertti ei hoksannut koko puomia, vaan ravattiin tyylillä läpi!! Tätiratsastaja nousi kyllä hyppäämään, mutta varsa ei hoksannut, että tässä kohtaa tulisi loikata, vaan ravaili vaan läpi :D. Seuraavalla kerralla jo hyppäsi, ja ihan kivasti hyppäsikin. Varmasti esteloikkaaja tulee, geenithän on kohdallaan! ...siis ponilla, ei niinkään tädillä ;). Jätin laukat suosiolla vähemmälle, (lue: lintsailin) koska jotenkin jännitin taas liikaa, vaikka Vertin laukka kieltämättä vaikutti todella miellyttävältä. Annetaan taitavampien hoitaa laukkahommelit nuorella hevosella, joka vasta opettelee. Toki otimme pieniä laukkapätkiä, ja jos esteen jälkeen homma jatkui luontevasti laukassa, annoin mennä. Jos jäi raville, niin sitten mentiin sitä lajia.

Muutaman kerran vielä lopussa toinen este luikahdettiin joko oikealta, tai vasemmalta ohi (ja tämä oli ihan ratsastajan omaa tyhmyyttä ja kokemattomuutta) mutta loppuun saatin onnistunut pätkä, ravissa, mutta se riitti.

Toki tiedostan sen, että en ole oikea ratsastaja (ainakaan esteharjoituksissa) näin nuorelle, opettelevalle hevoselle. Uskon osaavani työskennellä ihan mukavasti jo käynnissä ja ravissa mutta laukka on itsellänikin hakusessa (saatika esteloikka), mutta kiva oli päästä koittamaan ja Vertillä tahdon ehdottomasti mennä toistekkin. Ehkä syksyllä harjoitellaan vähän itsenäisesti, kun vuokrauskausi alkaa. Mennään sitten sitä käyntiä ja ravia vaikka.

Tänään pääsin  myös hetkeksi seuraamaan yhden vähän "hankalammaksi" osoittautuneen varsan totutusta ratsastajaan. Ollut ratsutettavana mutta ei ole ihan niin helppo tapaus kuin sakke ja vertti. Pätkä oli hyvin lyhyt ja kerran se ratsastajakin nakattiin sieltä alas. Selkään nousu näytti sujuvan aika mukavasti jo, kunhan oli riittävästi herkkupaloja tarjolla ;).

Ostin erään ratsastajan kymppikortista jääneen viimeisen ratsastustunnin edullisesti, joten tällä verukkeella sallin itselleni tällä viikolla toisenkin tunnin ponitallilla. Huomenna päivällä on hyppytunti olen toivonut tietystikin morttia. Satu ehdotti jo ladya, mutta koska laukkaaminen on vielä jotenkin hankalan oloista isolaukkaisella hevosella, jätän hypytkin väliin. Mutta syksyllä kyllä varmasti koitan jotain pieniä.

Onnenperälle laitoin sähköpostia centered riding tunnista. Jos vaikka juhannuksen jälkeisellä viikolla pääsisi.

Ja sitten vielä, onko vinkkejä siihen laukan harjoitteluun?? Jotenkin se homma on jäänyt mulla ihan alkeistasolle. Muutamalla hevosella se tuntuu turvalliselta ja hallitulta, ja siinä onnistun työskentelemään. Hemmon ja Leevinhän kanssa tehtiin väistöjä ja sen sellaisia, vaavillakin onnistuu jonkinsortin kiemurat, mutta kaikki muut hevoset tuntuvat vaikeilta. Vinkkejä vinkkejä kaivataan. Hyviä harjoituksia? Ettei menisi ihan matkusteluksi... Laukanhan oppii toki laukkaamalla, mutta jos jollakin sattuu olemaan kikka kolmosia takataskussa, niin kaikki neuvot otetaan kiitollisena vastaan!

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Ratsastelun saralla on nyt ollut hiljaista. Ei sitä aina jaksa... ja miksi ees pitäisi. Säästyypähän rahat. Tiistaina kävin ponitallilla, mutta jätin torstain ratsastukset väliin. Tarkoitushan oli mennä ystäväni hevosella ratsastamaan. Joskus on vaan kiva, kun ei tarvitse vapaapäivänä välttämättä lähteä mihinkaan, edes ratsastamaan.
Muistan, että oireet oli viimekesänä samat. Viikko pari kesän alussa podin "vieroitusoireita", mutta sitten ei edes ollut hinku hevosen selkään. Silti on pakko tunnustaa, että odotan tulevaa tiistain tuntia.

Pihalla olen yrittänyt värkkäillä kaikenlaista. Näyttäisi, että tänä vuonna penkkeihin jo kasvaakin jotain :). Rinteessä kasvaa ihania tervakukkasia (sen nimisiä ne kuulemma on, minä en näistä lajikkeista oikeen ymmärrä) ihan luonnostaan



ja ainahan yks heppailukuva mahtuu mukaan, eikö vaan? ...no tietysti!

Sissi ja kingi on tuotu laiduntamaan tuohon mun taloa vastapäätä olevalle pienelle laitumelle :)


Laitetaan nyt vielä kuva Dooriksesta. Hän kylpee tyytyväisenä :)


Justiina veneen kannesta löytyi vika, jonka korjaukseen ei pitäisi upota kovin paljoa rahaa. Toivotaan että tulee kuntoon ja päästäisiin juhannuksella vesille. Eipä tässä taas sen kummempia. Talviturkki heitettiin toissapäivänä ja eilenkin käytiin uimassa. Eihän se lämmintä ole, mutta kyllä siellä jotenkuten ui. Ja kyllä se vaan virkistää, mieltä ja kroppaa. Väsyneet jaltakin virkoaa kummasti. Ja Rempula tykkää, kun on kova uimaan. 
Huomenna olisi vielä töiskentelyä rautakaupassa ja sitten yksi vapaa. 
Ensviikkoon!






tiistai 3. kesäkuuta 2014

vanha

Tänään on syntymäpäivä, valitettavasti minun. Tänään olen virallisesti "en enää niin nuori".
Jaa miksi?
Aamu alkoi terveydenhoitaja käynnillä. Tupakan poltostahan natkutetaan joka käynnillä, jopa hammaslääkärissä. Tällä kertaa lauseeseen vaan lisättiin tuomio: "kun sinullakin alkaa tuota ikää olemaan...." Haistakoon huilu koko terkkaritäti!

Näin sosiaalisen median aikana, ei työpaikallakaan voi salata tietoa synttäreistään. Pullaahan se oli ostettava, ja kauppansahan se kahvihuoneessa teki.
Kotona odotti herra Teen tekemä "synttärikakku". Juustolautanen kekseineen, viinirypäleineen. Nätisti oli lautasille sommiteltu, ei miten sattuu, vaan oikeen kivasti. Kyllä mun kelpaa.

Sitten heppahömpötyksiin:

Ponitallilla ratsastin tänään nuorella Sakkella (Perran Chakira, sukupostiin tästä). Poni tamma vasta opettelee, eikä ole varsinaisesti tuntikäytössä vielä, mutta pääsin kuitenkin kokeilemaan. ADHD niinkuin äitinsä (Perran Cleopatra, sukupostiin tästä). Kivasti menee ravissa mutta käyntiä ei malta vielä, vaan menee kiemurteluksi ja laukkakin on vielä hakusessa. Laukat nousee kyllä ja joka kerta vielä oikein. Hetkittäin ei malta pysähdyksissä olla, mutta harjoiteltiin ja kiitosta tuli heti kun jaksoi olla sähläämättä. Peruutti tosi herkästi, pienillä avuilla, mutta ei kovin helposti suoraan. Sakke on tosi herkkä, ja heti huomasi omat istuntavirheet. Jos itse aloin "kaatua" esim voltilla, niin hevonenkin meni kylki edellä. Mielenkiintoista oli päästä koittamaan näin nuorta ratsua, vaikka ei minusta sakke fania tullut. Varmasti tulee hieno, osaava poni ja uskon että oppii helposti, kun vaan malttaisi :)

p.s. Sain tänään facebookissa positiivisuus haasteen. Parempi alkaa varmaan listaamaan niitä positiivisia asioita vasta huomenna.... tai ensiviikolla?

maanantai 2. kesäkuuta 2014

merten kuplavolkkari teki tenän

No niin. Perjantaina oli tarkoitus lähteä merelle. Justiinan ruiskupumppu, (tai suutin, tai mikä lie nippeli, liittyy kuitenkin polttoaineeseen) oli lojunut kuukauden päivät diesel huollossa ja viimein pienen painostuksen jälkeen, olimme saaneet sen huollettuna takaisin. Ongelmana oli siis ollut tähän asti, että justiina kävi ja kukkui hyvin, mutta vanhus ei suostunut käynnistymään lämpimänä ja tämähän tietysti saattoi aiheuttaa ongelmia, jos vene sattui sammumaan väärässä paikassa.
No, nyt oli osa huollettu ja kaiken maailman tiivisteitä, remmejä ja  suodattimia muutenkin vaihdettu. Koeajollakin moottori oli toiminut moitteettomasti ja suostunut käynnistymään myös lämpimänä.
Koska tällä hetkellä minulla on töitä joka toinen lauantai, päätimme lähteä ekalle " yön yli reissulle" perjantaina, koska minulla oli nyt lauantaina vapaata ja vaikka keli ei niin aurinkoinen ollutkaan. Tuulta ei sentään ollut juurikaan. Tarkoitus oli rantautua saareen ja viettää yö siellä parkissa, ja ajella sitten lauantaina pois.
Pakkasimme kamppeet mukaan ja nauroimmekin, että ihan kuin oltaisiin lähdössä pidemmällekkin reissulle. Vaikka veneeseen olikin hankittu kaikki tarvittava, rompetta oli silti melkoisesti. Raahasimme veneeseen myös kemiallisen wc:n jonka olin vasta ostanut. Herra Tee nosti vessan etukannelle (joka oli tietysti valmiiksi täytetty vedellä ja kemikaaleilla) ja minä sitten nostin vessan veneeseen. Siinä vaiheessa kun olin laskemassa vessaa veneen lattialle, vessa kippasi ja osui suoraan naamaani. Hampaat tekivät melkoisen vekin ylähuuleen ja huulet turposivat ja veren maku suussa, sananmukaisesti, lähdettiin reissuun. Muistutin perjantai-illan kovasti töröhuulista tukiaisen sisarusta. Onneksi turvotus kuitenkin laski lauantain aikana.
Ajelimme jonkin aikaa, kun yhtäkkiä moottorin kierrokset alkoivat pikkuhiljaa laskea. Ihmeteltiin tätä hetken aikaa ja höllättiin kaasua. Sittenpä moottori sammui kokonaan! Ja ei käyntiin, ei sitten millään! Ajateltiin että sama vanha vika taas ja annettiin moottorin jäähtyä. Mutta ei, ei käynnisty. Herra Tee teki kaikki mitä tehtävissä on. Purki osaa sieltä täältä, kävi läpi letkuja ja sääti sitä sun tätä hanikkaa, mutta moottorivanhus se ei vaan suostunut käynnistymään. Onneksi kone sammui ihan kohtuullisen hyvään paikkaan ja annoimme veneen ajelehtia aikansa, kunnes lähestyimme erään saaren rantaa. Tässä kohtaa heitimme ankkurin veteen. Mikäs sitten neuvoksi? Kaikki tehtävissä oleva oli tehty ja moottori ei edes yrittänyt käynnistyä. Trossin jäseneninä olisimme voineet soittaa apua mutta koska emme olleet kovin kaukana kotisatamasta, päätimme soittaa herra Teen veljelle ja hän tulikin hinaamaan meidät kotilaituriin.
Mieli on ollut matalalla koko viikonlopun. Noinkohan melkein 40 v vanha dieselmoottori on sanonut sopimuksensa lopullisesti irti? Ja nytkö jo... ;) Jäikö kesän veneilykausi näin lyhyeksi, se mitä ollaan koko pitkä talvi odotettu. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon veneeseen on laitettu rahaa kiinni. Veneen hinta ja kaikki varusteet ja tarvikkeet, huollot, nippelit ja nappelit, kallis venepaikka jne jne. Rahaa on palanut.

Sunnuntaina moottori otettiin auki ja kansi ainakin vaikutti ehjältä (luojan kiitos). Kannen tiivistettä epäiltiin myös, mutta sekään ei näyttänyt pahalta. Kansi menee nyt kuitenkin laitettavaksi, koska on nyt otettu auki. Onko vika kuitenkin osassa, joka juuri käytiin huollattamassa ammattiliikkeessä??

Justiinan moottori pitäisi saada kuntoon ja sen pitäisi toimia luotettavasti. Tarkoitus oli lähteä kesälomalla viikon reissulle ja sellaista reissua ei tohdi epäluotettavalla moottorilla tehdä. Nyt vaan sitten toivotaan parasta ja peljätään pahinta. Toivottavasti selkeä vika löytyisi ja kumpa se ei tulisi maksamaan paljon. Ja mitenkäs juhannussuunnitelmat? Meneeköhän nekin uusiksi...

Heppailuasiaa:
Varasin tunnin ponitallille tiistaiksi. Yhtään en tiedä mennäänko koulua vai esteitä. Mutta samapa tuo. Torstaina sitten ystäväni luokse ratsastamaan hänen hevosellaan.

Koko talven olen pysynyt terveenä, lukuunottamatta joulukuussa etelänreissulta saatua vatsapöpöä. Töissä on kiertänyt vaikka minkälaista flunssa-aaltoa, ja kuitenkaan ne eivät ole minuun tarttuneet. Nyt sitten on korva ja kurkku kipeä. Pahalta näyttää... Kaippa sitä on lääkäriin mentävä, jos ei helppaa.