torstai 8. toukokuuta 2014

Lintsarin pohkeet?

Käytä sitä pohjetta! Sisäpohje ei ole vieläkään läpi! POHJE, POHJE, POHJE, POHJE! ...selässä syvä huokaus. Yritänhän minä, minkä pystyn, vaikka välillä tuntuu, että ope luulee minun lintsaavan. Miten ihmeessä ne pikkupirpanat saa ne hevoset kunnioittamaan pohjetta, kun minä käytän sitä niin voimalla, että kintuista vetää suonta ja tuntuu että mitään ei tapahdu?! On se niin väärin...näin tätiratsastajan näkökulmasta. Jossain vaiheessa yritin punttiksellakin käydä hakemassa voimaa jalkoihin, mutta jotenkin homma maistui puulta. No tapahtui siellä sentään lopulta, vähän...

Hemmolla siis mentiin eilen taas koulua, vaihteeksi ;) Taivutuksia, asetuksia, volttia, volttia... ei mitään suuria saavutuksia, mutta hyvää treeniä taas. Vähän nihkeetä oli meno. Mutta tuli niitä kehujakin, toivottavasti sentään ansaitusti, eikä säälistä :D

Toinen suomenjuntta vastusteli myös tunnilla sisäpohjetta, ja tunnin lopuksi opettaja hyppäsikin pollen selkään, ihan koittaakseen tapahtuuko siellä mitään. Ja tapahtui siellä, paljonkin. Oli muuten kiva nähdä, miten se hevonen laitetaan "ruotuun". Voimakasta ratsastusta, oikeanlaista pohjetta, istuntaa ja pari minsaa, niin hevonen kulki nätisti kuin mikä. On se hienoa, kun sen osaa. Koskahan minä opin?

Ehdotinkin, että tuntien päätteeksi melkeen pitäisi aina olla ratsastusnäytökset, kaikilla hevosilla. "Näin sen piti mennä" :D. Paljonkohan pitäisi maksaa tunnista ekstraa?
Ponitallilla olenkin yrittänyt houkutella opettajaa hyppäämään, tai muuten vaan ratsastamaan. Tarjouduin auttamaan tallitöissä, jos se on ajasta kiinni. Ei ole tarttunut tilaisuuteen, ainakaan vielä.

Tämän viikon ratsastelut on ohi, ja ensiviikolla taas jatketaan. Melkkilän kortissa ei ole kuin kolme tuntia jäljellä ja uutta en enää tälle keväälle ajatellut ostaa. Tunnit loppuvat siellä kuitenkin toukokuun lopussa. Ponitallilla on mahdollisuus käydä tunneilla kesälläkin. Silloin olisi tarkoitus tyytyä yhteen tuntiin viikossa. Tämä tarkoittaa käytännössä toukokuun ratsastushysteriaa. Paniikin omaisesti ratsastan lisätunteja, ennen kuin se "loppuu". Näin kävi ainakin viimekeväänä. Parhaimmillaan taisin ratsastella 8 tuntiakin yhdellä viikolla. En sentään kymppilortilla. Siihen ei rautakaupan rivipuksun tilipussi riitä, jos riittää tähänkään.

Huomisen aamuvuoron jälkeen alkaa vapaa viikonloppu. Herra Teen kanssa oli tarkoitus poltella notskia, ja grillata oikeen puuhiilloksen päällä, mutta taitaa vaihtua kaasugrillailuksi, mikäli säätiedotus pitää paikkaansa. Tänäänkin on ollut ihan syksyinen ilma. Sunnuntaina sitten äitienpäiväkyläilyä. Päätettiin viedä amppelitomaatit molemmille äideille, perinteisen ruusun sijasta. Luulen, että tomaatti on molemmille mieluisampi lahja.

Heippa, ja ensiviikoon.

2 kommenttia:

  1. Mie nii samaistun tuohon 'lintsarin pohkeeseen'. :D Huippua lukea samanlaisten ongelmien parissa pyöriviä. Enemmän itellä se ulkopohke päästää luistamaan ja sitä ollaanki ihan urakalla tässä viikko taas muistuteltu.
    Muutenki aika mukava blogi, löysin toisen blogin kautta tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se ulkopohje mullakin unohtuu välillä ihan totaallisesti, kun keskityn vain siihen sisäpohkeeseen. Kiva saada uusi lukija :)

      Poista

Kommentoi rohkeasti