tiistai 27. toukokuuta 2014

kuka on keksinyt oikean??

Voisin tänäänkin toistaa taas samat fraasit, oikea laukka ei oikein sujunut, vasen meni mukavasti... ja toistankin. Se pirun oikea laukka tuottaa aina ongelmia! Kuka halvattu on mennyt keksimään koko oikean. Eikö voitaisi mennä pelkkää vasenta??

Mortilla siis koulutuntia ponitallilla. Mentiin ihan perus hommaa, kun oli vasta-alkajia tunnilla mukana. Se passas mulle ihan vallan mainiosti, vaikka odotinkin kunnon koulumuuveja. Harjoiteltiin paljon laukan nostoja. Jo pelkästään ympyrällä oikea tuntu hankalalta. Laukka meinasi pudota raville ja kun sain mielestäni yläkropan oikeeseen asentoon niin jalat katosivat jonnekkin todella taakse ja varpaat sojottivat alespäin. En saanu Morttia taipumaan mitenkään luontevasti. Vasemmassa koko homma toimi taas hurjasti paremmin, sekä ratsastajalta, että hevoselta. Mortti taipui ja mun jalat pysy ihan oikeassa asennossa. Laukka tuntui rennon letkeältä. Oikea on mortille vaikeampi ja minulle myös, mikä lienee tullut selväksi useaan otteeseen.

Oikea laukka nousi myös huonosti uralla. Aluksi meinasi tulla aina vasen ja välillä risti. Sadulta sain ohjeen, että nosta enempi etupohkeella ja kun asetat sisään, hellitä nostovaiheessa ohjasta, ja avot! Johan läks nousemaan oikeatkin laukat. Laukkaaminen ei tuntunut letkeän mukavalta, niin kuin vasempaan mutta usea onnistunut nosto saatiin aikaiseksi.

Lopputunnista mortti lähti mukavasti hakemaan muotoa. Ei saatu sitä kunnolla pidettyä kuitenkaan. Mortti viskeli päätään mutta kuitenkin myötäsi ja pureskeli kuolainta. Tähän vielä puoli tuntia ratsastusta lisää niin oltaisiin saatu hyviäkin tuloksia. Mutta tämäkin tuntui kieltämättä jo saavutukselta ja olen erittäin tyytyväinen!

Päätin jättää huomisen ratsastuksen väliin. Vaavi huilailee vielä laitumella ennen leirejä ja itsekkin ajattelin vähän säästellä kortin tunteja kesälle. Katsotaan nyt menenkö ensiviikolla tunnille vai jätänkö viikon kokonaan väliin. Eli nyt alkaa tädillä ratsastushuilaus, katsotaan onnistuuko!

Viikonlopulla oli tarkoitus lähteä Justiinalla veneilemään, ja olla yön yli, mutta keli taitaa olla sen verran surkea, että jätäetään väliin. Herra Tee kyllä uhkasi lähteä, vaikka tulisi niitä kuuluisia mummoja taivaalta. Saas nährä.

Heips

ps. lisäsin vielä eiliseen postaukseen maastoesteiden kuvat

maanantai 26. toukokuuta 2014

hertsileijaa, maastoesteitä!!!

Kun saavuin tänään ponitallille, karsinassa odotti tällainen näky:


Mortsa kuorsas kovaan ääneen silmät auki karsinassa! Ekan kerran näin mortin nukkuvan yhtä sikeästi viime kesänä ja silloin oikeasti luulin että hevonen on sairas... :D. Tänään piti oikeen tosissaan käydä herättelemässä, että heppanen havahtui.

Tunnilla harjoiteltiin hyvin kapean esteen ja puomien ylitystä, suoralla sekä kaarteessa. Ei muuten helppo juttu osua kapealle puomille kun ei ole niitä tolppia rajaamassa.

Sittenhän olikin maastoesteiden vuoro! Kentältä lähti kapea kuja jossa oli pieni "kukkula". Kukkulan etu ja takareunassa oli laudoista tehty reunus, eli ensin hypättiin kukkulalle ja sitten sieltä alas. Tuo alas hyppääminen varsinkin oli mielestäni pelottavaa. Sen jälkeen reitti jakui ylämäkeä tarhaan ja 90 kurvin jälkeen vielä hypättiin muutamasta puusta tehdyn kasan yli. Koitan muistaa ottaa vaikka huomenna muutaman kuvan esteistä, kun tänään en tajunnut.

Mortti oli ihan pirteä kentällä jo, mutta jestas että polle heräs kun lähettiinkin "kujalle" hyppäämään. Ekalle ei osuttu ensin ollenkaan, en jotenkin osannut varautua niin vahvaan "rynnistykseen", vaan noustiin kukkulalle sivusta, päälle tuli muutama laukka-askel ja ne mentiinkin sitten mortin tahdissa, minä vain matkustin... Alas hyppääminen jännitti, mutta katsoin parhaaksi että mortti saapi hoitaa homman, minä vain ohjailin jotenkuten kyydissä. Aika kovaa mentiin ja vauhti kiihtyi tarhan ylämäessä, sitten antoi nätisti kiinni ja rauhaksiin kaarrettiin vielä puuesteelle. Toinen kerta vielä ja se meni jo paremmin, vaikka edelleen kukkulalla ja siitä eteenpäin vauhti oli ehkä vähän liian kova. Takasin päin hypättiin vielä kukkulaeste ja sekin mentiin tohinalla mutta hienosti.

Oli se vaan jännää!! Oikeestaan en innostunut lajista, enkä välttämättä haluaisi heti hypätä niitä uudestaan, mutta kiva oli kokeilla ja hevonen oli innoissaan, ei meinannut pysyä nahoissaan!

Huomenna koulutunti. Olisipa kiva päästä ratsastamaan se mortilla, mutta vaihtoehtoisesti alla saattaa olla vaavi. Jos vaikka saataisiin se muoto taas aikaiseksi, ihan tarkoituksella :)

Tiistai lisäys:

Tässä vielä kuvia maastoesteestä joita hypättiin
Tästä loikattiin siis ylös...

...ja tästä alas

...ja tätä raittia jatkettiin tuonne ylös, missä on vielä ylhäällä pieni kasa puita, joka hypättiin


Vika tunti melkkilässä

Perjantaina oli sitten viimeinen ratsastustunti melkkilässä. Ilta oli helteinen ja mietin töistä lähtiessä, että mitenkä tästä selvitään. En ole enään jättänyt hevostoivomuksia, mutta oletin, että minulle olisi laitettu Hemmo tai Mimmi. Harkitsinkin jo, että jos ratsastan Hemmolla, kysyisin, että voiko tunnin ratsastaa ilman satulaa, ihan vain viimeisen tunnin kunniaksi. Ponitallilla ratsastellaa melko usein ilman satulaa. Nyt kuitenkin, kun olen käynyt tunteja kymppikortilla, olen jättänyt nuo tunnit väliin.

Listaan oli kuitenkin merkitty minulle Maucca! Olin kieltämättä pettynyt. Aavistelin, että en saa maucan kanssa minkäänlaisia onnistumisen elämyksiä ja viimeisestä tunnista ei jää käteen mitään... Maucca on nuori 6 v. suomenhevonen, melkoinen järkäle. Olen ratsastanut Maucalla kerran talvella maneesissa ja jotenkin en tykännyt. Ehkä olemme molemmat liian aloittelijoita vielä. Maucca pelkäsi maneesissa olevia kottikärryjä ja säikähti avautuvaa ovea. Ei muuten uskoisi, että sellainen järkäle voi liikahtaa takaviistoon niinkin ketterästi. No tilanne ei minua juuri hetkauttanut. Ponitallilla varsinkin Mortti säikähtelee tuon tuostakin kaikenlaisia mörköjä.

Nyt mentiin kuitenkin kentällä. Harjoiteltiin täyskaarrossa takaosakäännöksen omaista käännöstä. Työskenneltiin pääasiassa käynnissä. Laukkaa otettiin vähän ympyrällä. Oikea laukka ei sujunut kovin hyvin. Helposti lähti luisumaan ulos. Muistelisin, että se sama oikea tuotti hankaluuksia aikaisemminkin. Vasen meni ihan mukavasti ja laukkailtiin rennosti ja juuri sitä linjaa, mitä itse ajattelin.

Meillä oli tuuraava opettaja (tosin jo tutuksi tullut) ja hän ehdotti, että lähdettäisiin lopputunniksi pienelle maastoköpsöttelylle. Mietti kuitenkin, että ei tiedä yhtään, miten maucca suhtautuu maastoiluun. Päätin laittaa turvaliivin varoiksi päälle. Meitä oli neljä ratsukkoa ja päätettiin, että Hemmo menisi etunenässä. Maucan kanssa tultiin kolmantena. Hemmo oli täysin pystyyn kuollut ja ei liikkunut mihinkään ja maucan kanssa oli hankala liikkua niin hitaasti, vaihdettiin siis maucca kärkeen ja sehän sujui ihan mallikkaasti. Maucca kulki korvat höröllä rennosti mutta reippaasti ja välillä vilkaisi taakse, että tuleeko kaverit perässä. Tunnista jäi hyvä maku suuhun ja saatanpa joskus ratsastella maucalla toistekin, vaikka ei mikään mun lemppari olekkaan.

Tänään olisi sitten hyppyä taas ponitallilla ja alla Mortti. Tiistaina koulutunti ja keskiviikko on vielä vähän auki. Menenkö tunnille vai säästelenkö kortin tunteja.

Sunnuntaina käytiin ajelemassa Justiina veneellä. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus  mennä yöksi. Harmi että tänä viikonloppuna oli lauantai töitä, veneilykelit olisi olleet kohdillaan.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Laukkamatkustajana

Laitetaanpa heppailupostaus heti perään...

Kävin siis ratsastelemassa Ladylla ponitallilla. Ensin puolisentuntia itsenäisesti ja sitten varsinaisen koulutunnin perään. Itsekseni menin siirtymisiä, temmon vaihteluita, avotaivutuksia ja sen sellaisia, samoja mentiin sitten varsinaisella tunnillakin. Itsekseni nämä sujuivat paljon paremmin, kun sitten opetustunnilla.
Oikea laukka tuotti vaikeuksia. Suoraan sanottuna olin vain matkustaja selässä ja kenttäkään ei tahtonut riittää, kun siellä oli muitakin ratsastajia ja lisäksi liukkaita kohtia. Nyt sen pari kertaa kun olen itsenäisesti ratsastellut Ladya, laukatkin on sentään ollut kohtuu hyvin hallinnassa. Kyllä ottikin sitten se tunnilla häslääminen päähän. Jotenkin nuo isolaukkaiset hevoset tuottaa nyt hankaluuksia. Eli treeniä lisää. Lisäksi Ladyn säätövara laukassa on melko olematon, toisin kun ravissa. Vasemmassa laukassa sentään oli jotain tolkkua, mutta minkäänlaiseen työskentelyyn en olisi kyllä  kyennyt.
Parhaiten tunnilla onnistuivat kuitenkin pysähdykset, sekä käynnistä, että ravista. Molemmat onnistuivat lähestulkoon pelkällä istunnalla ja niihin olen erittäin tyytyväinen. Tehtiin myös käännöksiä etuosan ympäri ja muutama onnistunutkin tuli, kun loppujen lopuksi sain oman painoni oikealle puolelle. Jostain kumman syystä alussa aloin siirtää painoa päinvastaiselle puolelle, enkä sinne liikkeen suuntaan. Volttilla tehtiin väistöä takaosalla ja siitä ei tahtonut tulla kyllä yhtään mitään. En vaan saanut rytmistä kiinni ja Ladykin oli ihan kypsä ja viskeli vaan päätään. Oppia ikä kaikki. Hyvä tunti kaiken kaikkiaan. Ehkä olisin halunnut jäädä hiomaan asioita enemmin.

Tunnin päätteeksi ratsastettiin hevoset ekaa kertaa laitumelle, ja voi sitä riemua ja menoa! Ensin vain syötiin, mutta sitten Vertti, nuorin nelivuotias alkoi tehdä lähempää tuttavuutta "isojen" kanssa (hän on tarhaillut varsojen lisäksi vasta Moppen kanssa) ja siitäpä sitten muutkin lietsoontui ja meno oli mahtavaa :) Voi kun olisin tajunnut otttaa kameran kaulaan takapenkiltä, kun lähdettiin laidunta kohti. Mahtavia kuvia olisi kyllä saanut.

Perjantaina vielä Melkkilään viimeiselle tunnille ja ensiviikolla loppurutistus ponitallilla ma, ti ja ke. Sen jälkeen jätetään homma kerta viikkon. Saas nähä...

Tässä vielä kuva tämänpäiväisestä ratsukosta: Perran Lady of the lake ja tätiratsastaja ;). Kiitos kuvaajalle, Janinalle.


jyrkkä EI!! helteille

Laitetaanpa välillä "ei hevosaiheinen" -postaus.

Maanantaina oli täällä etelä-Suomessa se kaamea hellepäivä. Itse en ole yhtään helleihminen. Toki pidän kesästä ja lämmöstä, mutta lämpötilat saavat mun puolesta jäädä sen maagisen 25 asteen alle.

Työpäivä oli tuskallinen. Olen hukannut kaikki keposemmat farkkucaprit ( lue: yhdet kelvolliset) joita käytän töissä ja lähdin töihin vaaleissa, liian kireissä farkuissa, lahkeet taiteltuina ylös. Virhe! Voin kertoa että asu oli liian hiostava. Ja vaikka hiukseni ovat lyhyet, takana sivulla on pieni häntä, sekin tuntui olevan liikaa. Häntä saapi siis lähteä.

Iltapäivällä keli oli valtavan painostava ja ukkosen ilmaa oli siis tiedossa. Pienen jyrähtelyn jälkeen salama täräytti rautakauppamme takapihalle valotolppaan. Kuului valtava posaus ja kauppa pimeni. Siinä sitten ihmeteltiin tunnin verran ja lopulta koko kauppa oli suljettava ennen aikojaan.
Sillä aikaa kotikulmilla oli alkanut satamaan rakeita. Lähes pingispallon kokoisia. Herra Tee pelkäsi jo autojen puolesta, mutta klommoilta säästyttiin. Yhdellä tuttavalla oli mennyt takaikkuna autosta rikki ilmeisesti rakeiden voimasta. Naapurissa hajosi uusi kasvihuone ja ulkorakennuksen ikkuna. Pirran pirtissä olin jättänyt keittiön ikkunan auki ja sieltä oli kuulemma satanut kuin saavista kaataen sisälle...
Muilta vahingoilta säästyttiin ja ihme kyllä, kaikki tietokoneet yms olivat työpaikallakin ehjiä seuraavana aamuna, kun sähköt oli saatu takaisin.

Tänään piti sataa vettä. Ajattelin, että sepä hyvä, pitääkin siivota sisällä. Huusholli on päässyt siihen kuntoon, että se ei ollutkaan ihan mikään pikku-urakka. Ei tullut vesisadetta ei, mutta siivottava se oli. Siinä samalla selvisi parittomien villasukkien arvoitus. Samasta kätköstä löytyi Remun puruluu, taskulamppu, ristikkolehti, uskokaa tai älkää: pieni klapi, lippalakki ja ties vaikka mitä... Pitäisiköhän siirtää sohvaa vähän useammin.

PIrran pirtissä on toivottoman pieni olkkari ja aivan liian suuri divaanisohva. Kuitenkaan emme kummatkin mahdu sohvalle samaan aikaan, sillä meillähän ei soffalla istuta, vaan löhötään, yleensä läppärin kera. Olen haaveillut rottinkisesta nojatuolista. Rottinkinen on helppo siirtää mutta ovat julmetun hintaisia. Mutta mullapan kävikin tuuri. Löysin FB kirpparilta rottinkituolin ja rahin melkoisen edullisesti. Tässäpä kuvaa löydöstä.


Seuraavalla Ikean reissulla pitää hankkia tuolille lampaan talja, tai sellainen tekolampaantalja.

Mutta nyt on lähdettävä ponitallille koulutunnille. Heippa


maanantai 19. toukokuuta 2014

yllättäviä muotoja ja metrin loikka

Blogin päivittäminen on ollut nyt ihan retuperällä. Laitetaanpa tähän vaan "kohokohtia" ratsastuksista, ennen kuin ihan vallan jäävät unholaan. Eli pitkä postus siis tiedossa.

Maanantai 12.5

Viikko sitten maanantaina taisin mennä Mimmillä. Tunti sisälsi paljon avotaivutuksia ja eteenpäin ratsastusta. Minulle on vieläkin jotenkin epäselvää, miten hevosta ratsastetaan oikeaoppisesti istunnalla eteenpäin, mm. käynnissä?? Kertokaappa viisammat. Sain huomautuksia, että se ei saa näkyä ulospäin ja lantiolla "vatkaaminen" ei auta asiaa. Todettakoon tässä kohtaa, että Mimmi on ihan reipas käyntinen. Treenattiin myös hevosen suoristamista. Vinouden tunnistaminen tuottaa mulle kans hankaluuksia.
Kuitenkin Mimmi haki mukavasti muotoa käynnissä, pitikin sen ja ravissakin onnistuttiin hetkittäin, mutta laukassa on vielä tekemistä. Jälkeen sain eräältä kokeneemmalta ratsastajalta vinkin, että ulkopohkeen on oltava kokoajan kiinni. Hän oli itsekkin sen tajunnut vasta ratsastettuaan pitkään Mimmillä. Eli jos mulla ne sisäpohkeet ei mee läpi, niin taitaa se ulkopohjekkin vaan unohtua ;)

Kaikenkaikkiaan kiva tunti, hikistä kouluvääntöä, niin kuin Melkkilän koulutunnit aina, ja niistä minä tykkään. Sain muutaman ihan kohtalaisen sujuvan avotaivutuksen aikaiseksi käynnissä sekä ravissa. Pitäisi vaan muistaa hellittää siitä taipuneen puolen ohjasta välillä.


Tiistai 13.5

Tiistaina olikin sitten estetunti ponitallilla ja sain alleni Mortin! Harjoiteltiin rataa kasikymppisenä, ja mortilla se korkeus ei juurikaan hetkauta, vaikka vielä en ole sitä montaa kertaa ratana hypännyt. Katse unohtui taas täysin, vaikka niin olin mielessäni valmistautunut ennen tuntia keskittyväni siihen.

Mutta arvatkaapa mitä! Tunnin kohokohta tuleekin tässä! Niin se tätitiratsastaja sitten loikkasi sen metrisen tunnin päätteeksi!! Hypyn jälkeen piti kysäsistä opettajalta, että olihan tuo nyt sitten jo se metri, nimittäin yhtään korkeampaa en kyllä uskalla hypätä. Ja olihan se!
No onhan se hassua, että innostuu mokomasta metrisestä kuin pikkulapsi, mutta jotenkin se on ollut mulle sellainen rajapyykki. En ole koskaan edes ajatellut, että hyppäisin sitä korkeampaa, enkä varmaan tule hyppäämäänkään. Nyt tiedän, että kaikki "minun" korkeudet on jo kerran ylitetty ja enään en kysele tunneilla, että mitenkä korkea tuo nyt on ja että uskallankohan hypätä. Metri loikattu, ja se siitä. Nyt kaikki korkeudet on testattu ja enempää en kaipaa. Nyt vain sitten siihen tekniikkaan keskittymistä, kaikissa korkeuksissa.


Keskiviikko 14.5

Keskiviikkona Melkkilässä oli allani pitkästä aikaa pieni simpsakka suomenhevonen Leevi. Jo alkulämpässä tein paljon siirtymisiä, pysähdyksiä ja peruutuksiakin, jos vaikka auttaisi siihen etupainoisuuteen. Ja auttoihan se. Leevi ei juurikaan painanut kuolaimelle ja oli edestä melkosen köykäinen. Saavutus sinänsä.
Tehtiin laukassa täyskaartoja, siitä vielä laukkaväistöllä uralle ja siitä ravin kautta nopea laukanvaihto... ja sama juttu toisessä päässä. Siinä vaadittiinkin koko keskittymiskyky, että en törmäillyt muihin, kun oli vastaantulevaa liikennettä. Leevillähän on toivottoman surkea nelitahtinen laukka ja töitä sai tehdä urakalla mutta laukat kuulkaa vaihtuivat joka kerta ja väistötkin menivät kohtuu mukavasti, ottaen huomioon, että niitä en ole montaa kertaa vielä tehnyt ja en ainuttakaan Leevillä. Tyyli oli varmasti omintakeinen... Mutta hyvä tunti kaikenkaikkiaan!


Maanantai 19.5

Vielä tämänpäiväisestä tunnista. Oli siis hyppytunti ponitallilla ja alla "luottoponi" Vaavi. Muutaman esteen rataa jossa lähinnä harjoiteltiin askeleita, eli mentiin välejä eri askelmäärillä. Lyhentäminen onnistui aika mukavasti. Pääsin yhden välin mukavasti viidellä ja lyhentämällä kuudella, mutta neljä ei onnistunut millään. Jotenkin en osaa sovittaa askelta ekaan hyppyyn. Jos se tulee liian juureen, hypystä tulee pieni ja en saa venutettua välissä askelta riittävästi. Jos taas hyppy lähtee kaukaa, se tulee luonnollisesti alas taas liian läheltä ekaa estettä ja sittenkään en saa venytettyä askelta. Eli ekan hypyn pitää lähteä juuri oikeasta kohdasta, riittävällä vauhdilla, ja tämä ei onnistunut.
Sitten jäin miettimään taas  laukkoja, koska homma jatkui pienenä ratana. Kaarteessa jäin siis ihmettelemään, että onko nyt oikea laukka ja katse unohtui taas täysin. Hulluinta tässä on se, että poni on niin "automaatti", että jos nyt sattuu tulemaan väärällä laukalla alas niin viimeistään kaarteessa vaihtaa laukan itse, vaikka en pyytäisi. Tavallaan huono juttu tällaiselle opettelevalle kuskille mutta toisaalta, siinä ehtii keskittyä siihen muuhun hommaan. Ja jos vain muistaa johtaa esteen päällä, niin poni tulee ihan oikeassa laukassa alaskin sieltä esteeltä.

Tässä tulee sitten se tunnin "kohokohta":
Loppuraveilla totesin opettajalle, että poni alkoi jossain vaiheessa kulkemaan pää jotenkin "normaalia" alempana. Poni oli yskinyt tunnilla jonkin verran ja pyysin katsomaan että ravaako se nyt jotenkin hassun oloisesti tai mikä sitä oikeen vaivaa. Ope totesi että eeeei, ihan nätissä muodossa se kulkee... Siis MUODOSSA! Ai että tunsin itseni tolloksi! Vaikka tätä ponia olen ratsastanut paljon, niin koskaan en ole sitä saanut myötäämään kaulastaan ja jotenkin en nyt hoksannut, että yhtäkkiä estetunnilla me kipsutellaankin kivasti muodossa :D kyllä mua nauratti...ja vähän hävettikin. Minä kun luulin että sillä on jotakin huonosti, kun kulkee vähän eritavalla kuin ennen. Mitenkä mä voin olla niin tollo??

Että semmosta. Keskiviikkona ponitallille koulutunnille ja perjantaina kevään viimeinen tunti melkkilässä :)

Piti kirjoitella vielä tämän päivän raekuuroista ja ukkosesta, kivasta korituolista jonka löysin fb kirpparilta ja sen sellasesta, mutta ehkäpä huomenna. Moikka

perjantai 9. toukokuuta 2014

Vinkkejä

Tällainen tuli vastaan Facebookissa. Hyödyllistä tietoa. Tämä ei siis ole omaa tekstiäni.


"Kävimme ratsuttajatiimimme voimin eilen Ypäjällä katsomassa legendaarisen valmentajan George Morriksen klinikkaa. Hän puhui paljon perusasioista, joita ei koskaan voi harjoitella liikaa sekä muistutti hevosmiestaitojen tärkeydestä. Kirjoitin eiliset muistiinpanoni puhtaaksi ja toivon, että haluaisitte perehtyä niihin ja voisitte oppia niistä sekä saada vinkkejä omaan harjoitteluunne"

kääntänyt ja referoinut Sanna Raatikainen

George Morris 7.5.2014 ”Hyvä estesysteemi perustuu hyvään kouluratsastukseen”

KAIKKI PERUSTUU HYVÄÄN HEVOSMIESTAITOON: JOS ET OSAA KÄSITELLÄ HEVOSTASI ETKÄ YMMÄRRÄ SEN KÄYTTÄYTYMISTÄ, ET VOI KOSKAAN TULLA HYVÄKSI RATSASTAJAKSI.

ISTUNTA
• kädet hiljaa, ihan lähellä toisiaan ja nyrkit kiinni; avoin nyrkki ei ole koskaan tasainen eikä tuntuma tai kontakti hevosen suuhun säily
• katse ja leuka ylhäällä, kantapäät alhaalla
• jalat hiljaa, paikoillaan; ne eivät saa heilua!
• polvi rentona, alapohje rennossa kontaktissa kyljen kanssa
• tasapaino on kaiken perusta; tasapainoa tulee harjoitella paljon ja erityisesti ilman jalustimia sekä sileällä että pienillä esteillä
• seuraa aina hevosesi liikettä ja odota hevostasi; ratsasta hevosesi kanssa
• kevyessä istunnassa ratsastajan painon tulee olla jalustimessa, kantapää alhaalla
• asemoi itsesi niin, että painosi on hevosen keskellä; takapainoinen istunta vahingoittaa hevosen selkää, jonka herkin kohta on satulan takatyynyjen takana
• liikkeen takana, syvällä satulassa istuminen tekee hevosesta jännittyneen ja kiireisen
• rauhallinen ääni on hyvä apu kuuman ja malttamattoman hevosen kanssa

APUJEN KÄYTTÖ
• älä koskaan käytä jalkoja ilman tarkoitusta (hevoseen ei tule kohdistua painetta ilman vaatimusta suoritettavasta tehtävästä)
• ratsastajan sisäjalan tulee aina olla aktiivisempi ja ulkojalan passiivisempi
• säilytä aina ulko-ohjan tuki
• käytä ensin jalkaa, sitten maiskutusta, sitten kannusta ja viimeisenä keinona raippaa pohkeen taakse; ÄLÄ IKINÄ POTKI HEVOSTASI!
• käytä jalkojasi aina puristamalla; silloin säilytät myös oman tasapainosi; jos aiot potkaista, joudut irroittamaan jalkasi hevosen kyljistä, jolloin tasapainosi katoaa ja hevonen pääsee pois kontrollistasi
• ajattele ja käytä apujasi, jos joudut vaikeuksiin; suuttumisesta ei ole hyötyä
• älä ole koskaan raju hevosellesi ja äläkä käytä apujasi tarpeettoman karkeasti
• opettele ratsastamaan raippa sekä oikeassa että vasemmassa kädessä, jotta voit tarpeen vaatiessa vaihtaa raippakättä
• mikäli hevonen vastustaa pohjeapujasi pukittamalla, käytä pohjetta uudelleen ja jatka toistoja, kunnes hevonen hyväksyy antamasi avun ja vastaa siihen
• pyri aina olemaan nopeampi ja fiksumpi kuin hevosesi
• mikäli hevonen nostaa päätään, nosta käsiäsi; tällöin hevonen on aina kuolaimella eikä kuolaimen yläpuolella
• älä koskaan sahaa tai nypi hevostasi; käytä käsiäsi tasaisesti, nyrkit suljettuina
• jos hevosesi nojaa ohjaan, sulje nyrkkisi
• hevosen tulee aina seurata ratsastajan käsiä; mikäli hevosesi ei kuuntele, pysäytä hevonen
• vaadi aina reaktio pohjeapuusi
• huolehdi, ettet vedä ohjasta samalla kun käytät raippaa
• asiat täytyy ensin saada tehtyä, sen jälkeen voidaan keskittyä pehmeyteen ja siistiin ratsastukseen

MUISTA! Ratsastus on kontaktilaji; ratsastajan tulee aina olla kontaktissa hevosensa kanssa. Älä vihaa kontaktia vaan rakasta sitä. Hevosen suun täytyy aina tuoda hieman vastusta ratsastajan käteen; suu ei saa olla tyhjä. Ratsastajan tulee tuntea sympatiaa hevostaan kohtaan ratsastaa aina niin kevyesti kuin mahdollista. Hevonen rakastaa kurinalaisuutta, joten harjoittele säännönmukaisesti ja suunnitelmallisesti, mutta älä tee samaa harjoitusta liian kauan. RATSUKON TASAPAINO ON KAIKEN PERUSTA!

SIIRTYMISET
• ajattele siirtymisiä aina ylämäkeen; hevosen ei tule laskea päätään alas siirtymisissä
• tee siirtymiset ensin asteittain äläkä ole liian raju hevosellesi
• säilytä ulko-ohjan tuki siirtymisten läpi
• pysähdykset opettavat hevosta odottamaan; kun olet pysäyttänyt, seiso aina vähintään 5 sekuntia, jotta opetus odottamisesta toteutuu
• harjoittele pysähdyksiä paljon kuumilla ja kiireisillä hevosilla; voit käyttää seinää apunasi, jolloin puolipidätteiden ei tarvitse olla niin vahvoja
• jos hevosesi ei ole pysähdyksessä pehmeä, peruuta muutama askel
• jos hevonen on vahva ja painaa kädelle, peruuta muutama askel käyttäen vain käsiäsi
• pidä hevonen suorana apujesi välissä
• kun teet askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä, muista erottaa toisistaan pitkä, mutta ylämäkeen liikkuva hevonen ja ratsastajan ohjaan nojaava, etupainoinen hevonen
• harjoittele siirtymisiä myös esteiden välissä
• jos hevonen ei kuuntele puolipidätettä, nosta käsiäsi ja pidä sormesi suljettuina

KOKOAMINEN
• tavoitteena on aina kokoaminen
• avotaivutus on hyvä ensiharjoitus kokoamiseen, se auttaa hevosen sisätakajalan töihin ja suoristaa samalla hevosta
• hevosta ei voi koota edestä taaksepäin vaan takaa eteenpäin
• oikea kokoaminen vaatii kaksi asiaa:
1. eteenpäinpyrkimys
2. suoruus
• eteenpäinpyrkimys luodaan käyttämällä apuja; pohkeet, maiskutus, kannukset ja raippa
• eteenpäinpyrkimys ja vauhti ovat kaksi täysin eri asiaa, esimerkiksi piaffissa eteenpäinpyrkimys on maksimissa ja vauhti minimissä
• jos hevonen ei ajattele eteenpäin ja siltä puuttuu eteenpäinpyrkimys, täytyy ratsastajan luoda se hevoseen ja opettaa hevonen ajattelemaan eteenpäin MILLÄ TAHANSA KEINOILLA
• kokoamisessa säilytä eteenpäinpyrkimys vahtimalla hevosta sisäjalalla, mutta älä purista tai jahtaa koko aikaa
• hevonen ei saa pudota pohkeen taakse kokoamisen aikana
• hevosen kokoaminen ja lyhentäminen vaatii aina enemmän pohjeapuja kuin askeleen pidentäminen
• hevonen kykenee kantamaan itsensä koottuna maksimissaan 2-4 askelta ilman ratsastajan apua

LAUKANVAIHDOT
• laukanvaihto on estehevoselle välttämätön taito
• hevonen tulee opettaa vaihtamaan laukka suoralla linjalla, silloin hevonen oppii seuraamaan ratsastajan painoa ja pohjeapua eikä käytettävää tietä
• laukanvaihdossa uusi ulkojalka on passiivisena hieman takana ja uusi sisäjalka antaa avun laukan vaihtamiseen, opeta hevosesi kuuntelemaan pohjeapuja
• tee laukanvaihdot aina ensin satulassa istuen äläkä koskaan kevennä istuntaasi vaihtohetkellä; jos olet kevyessä istunnassa, ole siinä jo ennen vaihtohetkeä
• hevosta tulee ratsastaa takaa eteenpäin laukanvaihtoa kohti
• pidä aina kontakti uudella ulko-ohjalla laukanvaihdon aikana
• jos hevosesi vastustaa, korjaa välittömästi pohkeella eteenpäin
• harjoittele myös vastalaukkaa ja tee laukanvaihtoja uran sisäpuolella, vastalaukasta myötälaukkaan

ESTEHARJOITUKSET
• jos hevosesi on epävarma, käytä kannuksiasi tai raippaa, mutta älä potkaise
• harjoittele ajoitusta
• katso aina ylintä puomia löytääksesi oikean etäisyyden
• tee päätös etäisyydestä, ratsasta päättämääsi ponnistuspaikkaan
• oikein tehdyt toistot opettavat tehokkaimmin sekä ratsastajaa että hevosta
• jos erehdyt etäisyydestä, yritä uudelleen
• mikäli hevosesi epäröi, ratsastaja ei saa epäröidä vaan hänen tulee olla entistä päättäväisempi; tällöin ratsastajan tulee käyttää pohkeitaan ja säilyttää kontakti hevoseen sekä huolehtia eteenpäinpyrkimyksen säilymisestä. NIIN KAUAN KUIN RATSASTAT HEVOSESI POHKEEN ETEEN, SE EI VOI PYSÄHTYÄ!
• lähestyessäsi estettä, joka saattaa olla pelottava, aina varmuuden vuoksi yliratsasta. On parempi yliratsastaa ja selvitä tehtävästä kuin olla laiska ja antaa hevosen oppia huonoja käytösmalleja. ENNAKOINTI ON AINA KORJAAMISTA PAREMPI VAIHTOEHTO!
• jos hevonen kieltäytyy, käytä raippaa pohkeen taakse. Tule heti uudelleen, ettei hevonen saa aikaa miettiä ja varmista eteenpäinpyrkimyksen säilyminen raipalla ponnistuksessa, ei 2-3 askelta aikaisemmin. Käytä raippa AINA pohkeen taakse.
• jos hevonen menee esteen ohi, tulee ratsastajan kääntää se ja palata takaisin esteen eteen, käyttää raippa ja tulla nopeasti uudelleen
• pysy kevyessä istunnassa lähestyessäsi estettä, jotta voit seurata hevostasi
• esteratsastus vaatii eteenpäinpyrkimystä, huolehdi sen säilymisestä
• harjoittele usein kontrollia ja siirtymisiä esteiden välissä
• jos hevosesi vastustaa puolipidätettä esteiden välissä, nosta käsiäsi ja sulje nyrkit
• okserit testaavat hevosen hyppykykyä ja vaativat aina enemmän eteenpäinpyrkimystä, mutta ei vauhtia
• jos hevosella ei ole kunnollista laukka-askelta tai hyppykykyä, on ratsastajan tehtävä yliratsastaa ja auttaa hevosta

ESTERATSASTUS ON ERITTÄIN YKSINKERTAISTA, IHMISET USEIN AJATTELEVAT LIIAN HITAASTI JA MONIMUTKAISESTI, JOLLOIN ONGELMIA SYNTYY. ESTEHEVOSEN TULEE OSATA MENNÄ ETEENPÄIN, JARRUTTAA JA KÄÄNTYÄ; SIINÄ KAIKKI. MAHDOLLISET ONGELMAT TULEE RATKAISTA PERUSRATSASTUKSESSA JA PIENILLÄ ESTEILLÄ. EI SAA OLLA LAISKA VAAN PITÄÄ HARJOITELLA PALJON SEKÄ AJATELLA RATSASTUSTA MUUTOINKIN KUIN HEVOSEN SELÄSSÄ.

torstai 8. toukokuuta 2014

Lintsarin pohkeet?

Käytä sitä pohjetta! Sisäpohje ei ole vieläkään läpi! POHJE, POHJE, POHJE, POHJE! ...selässä syvä huokaus. Yritänhän minä, minkä pystyn, vaikka välillä tuntuu, että ope luulee minun lintsaavan. Miten ihmeessä ne pikkupirpanat saa ne hevoset kunnioittamaan pohjetta, kun minä käytän sitä niin voimalla, että kintuista vetää suonta ja tuntuu että mitään ei tapahdu?! On se niin väärin...näin tätiratsastajan näkökulmasta. Jossain vaiheessa yritin punttiksellakin käydä hakemassa voimaa jalkoihin, mutta jotenkin homma maistui puulta. No tapahtui siellä sentään lopulta, vähän...

Hemmolla siis mentiin eilen taas koulua, vaihteeksi ;) Taivutuksia, asetuksia, volttia, volttia... ei mitään suuria saavutuksia, mutta hyvää treeniä taas. Vähän nihkeetä oli meno. Mutta tuli niitä kehujakin, toivottavasti sentään ansaitusti, eikä säälistä :D

Toinen suomenjuntta vastusteli myös tunnilla sisäpohjetta, ja tunnin lopuksi opettaja hyppäsikin pollen selkään, ihan koittaakseen tapahtuuko siellä mitään. Ja tapahtui siellä, paljonkin. Oli muuten kiva nähdä, miten se hevonen laitetaan "ruotuun". Voimakasta ratsastusta, oikeanlaista pohjetta, istuntaa ja pari minsaa, niin hevonen kulki nätisti kuin mikä. On se hienoa, kun sen osaa. Koskahan minä opin?

Ehdotinkin, että tuntien päätteeksi melkeen pitäisi aina olla ratsastusnäytökset, kaikilla hevosilla. "Näin sen piti mennä" :D. Paljonkohan pitäisi maksaa tunnista ekstraa?
Ponitallilla olenkin yrittänyt houkutella opettajaa hyppäämään, tai muuten vaan ratsastamaan. Tarjouduin auttamaan tallitöissä, jos se on ajasta kiinni. Ei ole tarttunut tilaisuuteen, ainakaan vielä.

Tämän viikon ratsastelut on ohi, ja ensiviikolla taas jatketaan. Melkkilän kortissa ei ole kuin kolme tuntia jäljellä ja uutta en enää tälle keväälle ajatellut ostaa. Tunnit loppuvat siellä kuitenkin toukokuun lopussa. Ponitallilla on mahdollisuus käydä tunneilla kesälläkin. Silloin olisi tarkoitus tyytyä yhteen tuntiin viikossa. Tämä tarkoittaa käytännössä toukokuun ratsastushysteriaa. Paniikin omaisesti ratsastan lisätunteja, ennen kuin se "loppuu". Näin kävi ainakin viimekeväänä. Parhaimmillaan taisin ratsastella 8 tuntiakin yhdellä viikolla. En sentään kymppilortilla. Siihen ei rautakaupan rivipuksun tilipussi riitä, jos riittää tähänkään.

Huomisen aamuvuoron jälkeen alkaa vapaa viikonloppu. Herra Teen kanssa oli tarkoitus poltella notskia, ja grillata oikeen puuhiilloksen päällä, mutta taitaa vaihtua kaasugrillailuksi, mikäli säätiedotus pitää paikkaansa. Tänäänkin on ollut ihan syksyinen ilma. Sunnuntaina sitten äitienpäiväkyläilyä. Päätettiin viedä amppelitomaatit molemmille äideille, perinteisen ruusun sijasta. Luulen, että tomaatti on molemmille mieluisampi lahja.

Heippa, ja ensiviikoon.

tiistai 6. toukokuuta 2014

huutia :)

"Sinun TÄYTYY opetella käyttämään niitä pohkeita, eikä vaan ratsastaa niin, että näyttää kivalta! Toi ulkopohjehan on ihan kuollut"  .... "Sehän laukkaa ku villihevonen, ota nyt vähän kiinni!"
...semmosta huutia tuli tänään. Ja hyvä että tulee, asiasta pitää sanoa. Siitähän minä maksan, että sanotaan :). Olin tunnin jälkeen erittäin tyytyväinen.

Alla oli tänään Mimmi, joka on pitkään ollut siis sairaslomalla. Nyt olen paristi päässyt jo kyseisen pollen selkään. Mimmihän oli alkuvuodesta suosikkini.
Vaatii kuitenkin hiukan totuttelua Hemmon jälkeen. Mitenkä mä luulin, että osaan jo joten kuten laukata, mutta eeeei... matkustajan osassa enempi siellä vielä mennään. Ei oikeen onnistu nuo lyhentämiset samalla tavalla kuin sillä tutulla ja turvallisella Hemmolla.
Mimmiä pitää ratsastaa melko kevyillä ohjilla, ja se tuppaa välillä unohtumaan. Siitä kun muistutetaan muutama kerta, niin avot, heppa lähti hakeutumaan muotoon ja pysyikin, käynnissä... mutta kun askellaji vaihtu nin nenu kohos taivaisiin. No ei se mitään, kyllä se siitä lähtee, luulisin ainakin, ainaskin joskus...

Mortilla hyppäsin eilen 80 cm rataa. Pienempi (60-70 varmaan) meni ihan kivasti, siihen nähden että hypyt on hypelty Vaavilla, ja Morttiin on nyt totuttelemista. Tuntuu että on tosiaan "hevosta" alla, ja voimaa. 80 cm meni sellaseksi räpeltämiseksi, mutta yhtään ei pelottanut, ja se on hyvä. Eli estekammo toistaiseksi selätetty. Olisin niiin halunnut hypätä elämäni ensimmäisen metrisen (ihan yksittäisenä) esteen, ihan ylittämisen ilosta, mutta aika loppui kesken. Ehkä ensi viikolla? Opettaja pyysi muistuttamaan :)

Huomenna olisi kouluvääntöä taas melkkilässä, ja loppuviikon pidän OIKEASTI heppastelu vapaata, ei tunteja, ei itsenäistä menoa eikä edes kisakatsomoa, ihan varmasti.... ehkä

lauantai 3. toukokuuta 2014

Miten pelon voi voittaa?

En jaksa nyt kirjoittaa yksityiskohtaisia selostuksia tämän viikon ratsastuksista. Mielentilani on siihen aivan väärä. Pohdinnassa on, miten oppisi käsittelemään hevosta, jota pelkää. Kysymys on siis hevosen hoitamisesta, ei ratsastuksesta. Ratsastaessa tämä kyseinen hevonen on mitä mukavin

Olen melkoisen arka. En kierrä juuri koskaan hevosta karsinassa hännän puolelta, muutamia pomminvarmoja poikkeuksia lukuunottamatta ja nekin harvoin. Minulla ei toistaiseksi ole huonoja kokemuksia, ehkä juuri siksi, että olen varovainen. Ehkä liian varovainen. Pärjään luimivan hevosen kanssa, mutta pääsääntöisesti sidon hevosen kuin hevosen kiinni, kuntoon laitettaessa. Mutta jos minua on useaan otteeseen varoiteltu, että hevonen tosiaan saattaa potkia, olen pulassa. Tarkkailen jatkuvasti korvien asentoa ja en pysty hoitamaan hevosta rennoin ottein. Miten tästä pelosta pääsee irti?
Jokainenhan tietää, että jos pelkää hevosta, peli on menetetty. Hevonen vaistoaa sen välittömästi ja homma hankaloituu entisestään. Pelkäsin alkuaikoina, nyt jo minulle tutuksi tulleita hevosia, jotka todellisuudessa ovat ihan kilttejä, mutta saattoivat olla vähän levottomia karsinassa. Näistä peloista pääsin yli vain tekemällä. Yleensä en uskalla lukita itseäni karsinaan levottoman hevosen kanssa. Helpoin konsti olisi varmaan ottaa hevonen käytävälle hoidettavaksi.
Olisiko paikallaan jättää kokonaan ratsastamatta tällaiset hevoset, koska silloinhan minun ei tarvitse niitä myöskään hoitaa, vai tekeekö harjoitus mestarin? Itse olen sitä mieltä, että tekemällä oppii ja rohkeus kasvaa ajan myötä. Jos jatkuvasti välttelen vähän hankalampien hevosten hoitamista, en pääse peloistani eroon koskaan. Vai toisaalta, "pilaanko" hevosen sillä, että ruokin sen uhittelua ( jota se kuitenkin pääsääntöisesti on) pelkäämällä sitä. Sain asiasta yllättävän mielipiteen ja se jäi vaivaamaan minua. Jos toimin tämän " ohjeistuksen" mukaan, jään paitsi hevosesta, mikä on yksi maailman ihanimmista ratsastettavista. Olo oli kieltämättä pettynyt. Miten ihmeessä sitten voisin oppia rohkeutta? Ja ennen kaikkea, miten saisin hevosen luottamaan minuun?
Seuraavan kerran lähden soitellen sotaan ja muistan hengittää ja toimin arkailematta jos minulle tämä kyseinen ratsu vielä suodaan. Nämä on sarjassamme " hyviä päätöksiä kotisohvalla", jotka on helppo tehdä, mutta tosipaikan tullen vaikea toteuttaa.

Maanantaina olisi tiedossa estetunti, ja pääsen hyppäämään ihanalla Mortilla. Odotan tuntia kuin lapsi joulupukkia :)