Tiukat tiet

Viimeviikolla kirjoittelinkin, että tiukat tiet tuotti hankaluuksia estetunnilla. Niitä harjoiteltiinkin nyt sitten keskiviikkona ponitallilla. Nähtyäni harjoituksen, ajattelin että ei onnistu. Tädillä ei ole mitään mahdollisuuksia kääntää jyrkästi esteelle ja hypätä vinottain, ja vielä jatkaa siitä seuraavalle esteelle, pienellä tiellä, ja taas hyppy vinottain. Mutta kyllä se poni vaan taittui ja tätikin pysyi kyydissä! Viimeisessä tiukemmassa kurvissa ei tasapaino meinannut pitää ja roppa yritti jatkaa esteen ohi mutta poni oli kartalla, ja jatkoi tiukasti esteelle, täti selässään :D. On se vaan mainio poni tuo Vaavi, niin taitava, että kompensoi tädin puutteet.

Lämmittelyssä otin tällä kertaa muutamia kunnon laukkaspurtteja, ja kas, vaavi liikkuikin esteillä paremmin. Laukka oli huomattavasti pontevampaa.
Lopussa hypättiin vielä pari korkeampaa. Pitkän sivun päässä 90 ja päätykaarteen jälkeen vähän matalampi. Niinkuin aina, poni innostui valtavasti, kun näki korkeamman esteen. Loikattiin aika mallikkaasti ysikymppinen, ja alastulokin oli melko hyvä. Nyt olen yrittänyt pitää painoa riittävästi jalustimilla, ennen hyppyä ja näin ollen pääsen hyppyyn, sekä alastuloon paremmin mukaan. Kaarteessa meillä oli jo niin mahdoton vauhti että alkoi luisua ulos, mutta nätisti tultiin seuraavalle esteelle, melko isolla tiellä tosin.

Nyt pitäisi alkaa tosissaan harjoittelemaan sitä katsetta. Toisinaan unohdun katsomaan hypättävää estettä, vaikka katseen pitäisi olla jo seuraavalla esteellä. Tämä kostautui, kun oli tarkoitus mennä ns. uusinta rataa, pienillä teillä. Muutama tie luisui ulos, ja hetkittäin seuraava este oli jopa hukassa. Silti olen todella tyytyväinen tuntiin. Lisäksi nämä tiukkojen käännösten harjoitukset opettaa väkisinkin sitä esteellä johtamista, mikä tuppaa myös melko useasti unohtumaan. Huomaan ottavani välillä kevyesti tukea harjan päältä hypätessä. En siis tarraa mitenkään kiinni, vaan nojaan kevyesti käsiäni harjaan jossain hypyn vaiheessa. Tämä tietysti hankaloittaa sitä johtamista. Siitä tavasta on päästävä pikimiten eroon!

Huomenna on sitten se jännittävä päivä. Ponitallin estekisat tuntiratsastajille. Hyppy into on tällähetkellä valtava ja jännitys alkaa iskeä päälle. Nyt kun viimetunnilla hyppääminen tuntui pitkästä aikaa hyvältä, olisin kaivannut muutaman treenikerran vielä. Mutta näillä mennään. Tuli mitä tuli. Ja oikeesti, ne kisat on ihan leikkimieliset, mutta täti on vaan niin tohkeissaan, kun pääsee kerrankin "kisaamaan".
Viimevuonna tavoite oli, että rata läpi, mieluiten oikeassa järjestyksessa ja puhtaasti.  En edes muistanut ajatella, että siinä otettiin aikaakin. Josko tänä vuonna yrittäisi miettiä sitä vauhtiakin, sikäli mikäli tulee puhdas perusrata ja pääsee uusintakierrokselle :).

Ainiin, herra Tee on luvannut tulla katsomoon ja ottaa radan videolle. Totesi, että kait hän kerran vuodessa voi käydä katsomassa heppailuja. Kävi se kerran maneesissa, kyllästyi jo alkukäynnin aikana ja lähti pois. Ihmetteli kotona, että sitä ympyrääkö te lönköttelette siellä koko tunnin. Vaikuttaa tylsältä... ;)