Kannukset

Keskiviikkona otin tallille mukaan uudet kannukset. En ollut varma, minkä hevosen saan alle, joten en laittanut niitä vielä paikalleen. Piti muuten oikein googlettaa, miten kannukset asennetaan :). No, minulle oli laitettu, yllätys yllätys, Hemmo. Kannukset kontteihin ja ratsaille. Kerrottakoon vielä, että en siis ole ikinä käyttänyt kannuksia ja havahduin, että ne ovat koulukisoissa pakolliset, joten hankittavahan minunkin oli. Ostin lyhyimmät mahdolliset (15 mm) pallopäiset.

Olen jotenkin aina kuvitellut, että kannukset ovat kuin taikasauvat. Että jos hipaisenkin niillä hevosen kylkeä, vastareaktio tulee heti. Näin saattaa joillain hevosilla ollakkin, mutta Hemmo ei mokomista vempeleistä ollut millänsäkään. Ensin olin erittäin varovainen pohkeen kanssa, mutta sitten kun huomasin, että eroa ei juurikaan ollut, unohdin kannusten olemassa olon lähes kokonaan.

Ensin ajattelin, että ihan olivat turhat kapistukset, mutta näin jälkeen ajateltuna, sisäpohje taisi mennä aavistuksen paremmin läpi. Höpisen aina niistä kulmista ( taidan olla kulmafriikki) mutta minulle se on jonkin asteinen mittari siitä, olenko saanut sisäpohkeen läpi. Hemmon kanssa mulla on siinä aina vaikeuksia. Nyt saatiin kyllä useampikin onnistunut kulma aikaiseksi.

Harjoiteltiin muuten taas helpon c:n asioita. Ponitallilla jäi kolmikaarinen kiemura harjoittelematta, ja sattuipa sopivasti, että sitä harjoiteltiin nyt sitten melkkilässä. Koska olin viikonloppuna nähnyt  yli 20 helpon c:n rataa, mulle tuotti vaikeuksia tehdä kolmikaarinen kiemura eri suunnasta kuin kisoissa. Lähdin aina alussa tekemään alkuun sitä pirun kulmaa :D.

Olen muuten useammalta opettajalta kuullut, että minä mietin liikaa, kun ratsastan. Tosiaan mietin joka hetki mitä teen ja näin ollen reagoin hitaasti. Jos esimerkiksi sanotaan että valmistele laukka ja perään, nosta laukka, niin siinä vaiheessa minä vasta valmistelen, kun muut menevät jo täyttä hönkää eteenpäin. Olen siis auttamattoman hidas ja aina kaikkien jaloissa...
Harjoiteltiin myös laukkaa uralla, ja siinäkin niitä kulmia. Oikea laukka on mulle vaikea, ja ei tahtonut tulla mitään kunnollista. Vasemmassa sujui aika mukavasti. Pari lyhyempää askelta ennen kulmaa ja sitten kunnon taivutus. Avot, vasemmassa tuo onnistui!
Laukattiin myös ympyrällä ja tarkoituksena oli lyhentää ja lisätä. Lisäykset oli surkeita, ratsastin liian kevyellä tuntumalla. Aikaisemmin olen näissä onnistunut ja olinkin pettynyt.
Olen tosiaan havahtunut siihen, että ratsastan liian kevyellä tuntumalla. Ehkä tästä syystä en tahdo saada muotoa aikaiseksi. Hemppa nyt on muutenkin tässä ilmeisesti vähän hankala, mutta tavoite olisi, että saisin sen perän alle hevosella kuin hevosella. Loppu tulee kait sitten itekseen, jos on tullakseen? Siinäpä haastetta....
Ensiviikolla olisi taas maanantaina koulutunti, loppuviikon ratsastukset vielä vähän auki. Ponitallilla ei ole koulutuntia ollenkaan ja ilman satulaa tai maasto ei nyt houluttele, joten hyppytuntia taitaa olla tiedossa. En olekkaan hypännyt nyt pariin viikkoon ainakaan.

Kadonneiden ratsastushousujen arvoitus ei ole vieläkään ratkennut. Tosin en ole etsinytkään ;)