Kiviä kaviouralla

Eilen olin koulutunnilla melkkilässä. Hemmo oli palannut sairaslomalta ja oli laitettu mulle. Meinasin ensin kirjoitella tänne, että ei saatu mitään mainitsemisen arvoista aikaiseksi, mutta nyt kun tarkemmin ajattelen, kyllähän me jotain sentään saatiin.

Ratsastettiin ulkokentällä, johon oli rajattu koulukentän kokoinen alue. Harjoiteltiin siksak väistöjä, sekä käynnissä, että ravissa. Oikealle meidän väistöt sujuivat kohtalaisen mukavasti mutta vasen tuotti ongelmia. Hemmo läks aina kaulastansa taipumaan vasemmalle. Muutama kohtuu hyvä väistö saatiin kuitenkin tehtyä.

Hemmo tuntui jotenkin oudolta. Laukat nousi, mutta huonosti. Nostoon tarvittiin joka kerta raipalla muistutus, nosto oli siis melko hidas. Tehtiin pitkällä sivulla myötä- ja vastalaukan nostot. Ja ennen päätyä piti saada suora hevonen laukasta käyntiin. Siinä oli tekemistä, koska laukka nousi aina todella myöhään. Eka kerta meni ihan plörinäksi. Olin varautunut että laukka putoaa käynnille helposti ja nopeasti. Eipä pudonnutkaan... Jatkossa jouduin valmistelemaan käynnin melkeen heti kun laukka nousi ja juuri ja juuri sain käynnin aikaiseksi ennen päätyä. Melkein jyräsin kerran opettajankin yli :D. Harjoiteltiin samaa vielä keskihalkaisijalla. Joka kerta nousi pyydetty laukka, vaikkakin hitaasti.

Lopussa kierrettiin rajattua kenttää vielä laukassa. Se ei jotenkin ottanut sujuakseen. Hemmo alkoi vähän kaahottamaan ja kun lähdin lyhentämään, meinasi puottaa raville. Mihin hävisi säätövara, mikä hemmolta on ylensä löytynyt sentään laukassa?
Itse en saanut asentoani kunnolliseksi. Lantio ei ollut kunnolla mukana "työntämässä" laukkaa eteenpäin. Ehkäpä juuri siksi homma ei luonnistanut. Ryhtikin oli mitä oli. Sain huomautuksia pään asennosta ja pyydettiin kasvamaan pituutta jaolemaan " uljas kouluratsastaja". Tässä kohtaa repesin ja homma män plörinäksi siinä hihitellessä.

Oletteko muuten huomanneet, että hyttyset ovat heränneet! Mua söi tunnilla itikat niskasta ja kämmenselistä. Nyt ne on aivan turvoksissa. Ovat aika ärhäkkää laatua näin keväisin.

Veneasiaa...

Vietän nyt siis "talvilomaa". Ollaan herra Teen kanssa laitettu venettä ja käyty muutamalla ajelulla. Justiina sai uudet matot lattiaan ja pesin sen kunnolla sisältä. Kului neljä taikasientä, ja olen lopputulokseen kohtalaisen tyytyväinen. Katon ja puuosien homepilkut lähti käytännössä kokonaan pois ja veneessä on nyt huomattavasti raikkaampi tuoksu.

Remukin kävi testiajelulla. Jännitimme miten veneeseen nousu onnistuu. Rempula on melkoisen kömpelö ja pelkää portaita sekä "huojuvia" alustoja. Pienellä houkuttelulla kuitenkin hyppäsi laiturilta keulakannelle. Keulakansi on todellisuudessa sellainen pienen pieni alue etuluukun edessä. Justiinassa etuluukku on keski-ikkunassa, joka aukeaa. Tämä oli yksi kriteeri venettä hankkiessa. Joissain veneissä luukku on hytin katossa ja Rempula painaa n. 40 kg, joten häntä ei kattoluukuista nostella :D.
Luukusta veneen hytin sohvalle on melkoinen pudotus, varsinkin koiralle, joka pelkää portaita. Hyppy alas sujui kuitenkin melko helposti. Päätimme kuitenkin tuoda veneeseen lihalaatikon helpottamaan remun kulkemista. Poispäin veneestä kulku ei nimittäin sujunut niin jouhevasti.

Rempula veneilee 

Hiukan ollaan tehty myös pihahommia. Herra Teen tiluksilla istutettiin perunat ja Pirran pirtissä kaivettiin nurmikosta kalliota esiin. Minua on jo pitkän aikaa häirinnyt nurmikon reunassa oleva kallio osuus, joka on ilmeisesti yritetty peittää ja häivyttää. Päällä kasvoi sammalta ja jonkinlaista kivikkokasvia, ja se näytti epämääräiseltä kohoumalta. Kaivettiin kallio reilusti esiin ja istutin kylkeen muutaman vuorenkilven. Jonkinlaista kivikonreunuskasvia pitänee vielä hankkia.

Tänään olisi tiedossa maastoratsastusta nyt aamutuimaan ystäväni luona ja illalla ponitallilla estetunti.

Tässä esiin kaivettu kallio. Harmikseni ei tulut otettua "ennen" kuvaa.