keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Aamumaasto ja iltaesteet

Eilinen päivä alkoi ja päättyi ratsastellen. Aamulla kävin ystäväni luona maastoilemassa Touho lämppärillä. Omistaja itse ratsasti Mejja tinkerillä. Sää oli mitä mahtavin ja hevoset kulkivat korvat höröllä. Täytyy tunnustaa, että en ole mikään maastoilu fani, mutta näillä hevosilla se on mukavaa ja rentouttavaa.

Joskus aikanaan haaveilin, että samoilisin metsäteillä ja viilettäisin laukkaa pellolla harja hulmuten, vain me kaksi, minä ja hevonen. Muutaman kerran yritin toteuttaa haavettani ponitallin hevosilla, mutta se ei ollut oikein rentouttava kokemus, ei ratsastajalle, eikä hevoselle. Hevoset ja ponit ovat niin tottuneita elämään laumassaan, että ne "pommin varmatkin" hermostuivat ja säpsyilivät, olivat jännittyeitä ja kiirehtivät kotiin.

Ensimmäinen yritys oli vuonohevosella, Pallerolla. Pallero on maailman kiltein poni, pomminvara lasten ratsu mikä ei pienistä hötkyile. Yksin maastossa Pallerokin oli kuitenkin jännittynyt ja tuntui kyttäilevän kaikkia rapsahduksia. Kotiin päin kun mentiin, ravikin muuttui kiireiseksi poniraviksi. Laukkapätkällä hetkittäin kävi mielessä, että löytyykö jarrua. Löytyivät ne, mutta sai siinä töitäkin tehdä.
Toinen yritys oli Moppe friisiläisellä. Ongelmia tuli heti pihalta poistuessa. Tontin kulmalla oli finnfoamista tehty jousipyssy maalitaulu, joka oli Moppen mielestä niin pelottava, että sen ohi ei meinattu päästä millään. Teimme vain pienen kierroksen, koska moppe ei suostunut ylittämään siltaa ja muutenkin koitti kesken etenemisen tehdä u-käännöksiä kotiin päin. Totesin, että minun ratsastuskokemuksella ei ehkä kuitenkaan maastoilla yksin...

Porukkamaastosta en piittaa. Jonon hännillä minulle tulee tunne, että hevonen ei ole  hallinnassani, vaan  edellä menevä määrää vauhdin. Se on muuten jännä, miten maailman kiltemmästä lasten ratsustakin voi tulla vahva ja kovasuinen.

Ystäväni hevoset ovat kuitenkin tottuneita maastoilijoita ja kulkevat rennon letkeästi. Toki aina pientä säpsyilyn aihetta löytyy, mutta ei mitään mainittavaa. Menimme Touhon kanssa edellä. Viiletimme suorilla täyttä laukkaa ja ai että minä nautin! Annoin Touhon kulkea vauhdilla ja tunne oli kyllä mahtava. Pari kertaa oli pakko koittaa kesken laukkapätkän, että löytyykö jarrut, kun tuntui, että hevonen pinkoo minkä kintuista pääsi, löytyiväthän ne ja eikun lisää vettä myllyyn :D.
Ratsastuksen päätteeksi siivottiin pihatto ja tarha kikkareista. Sovittiin, että tulisin koittamaan joku päivä myös tinkeriä kentälle.

Minä ja Vaavi
Illalla oli sitten ponitallilla estetunti. Nyt kun olen paljon ratsastellut suomenhevosilla, tunsin itseni jättiläiseksi Vaavin selässä. Hyppäsimme ulkokentällä ja Vaavilla ei oikein ollut vauhtia päällä. Laukka ei ollut eteenpäin pyrkivää ja hypyt eivät taaskaan tuntuneet sujuvilta. Yritin kovasti hakea oileanlaista esteistuntaa. Se kuitenkin jäi yritykseksi. Lopussa istunta muuttui jo liian korkeaksi kevyeksi istunnaksi. Saatiin radat kuitenkin mentyä. Tänään olisi uusintayritys. Katsotaan kuinka käy. Taidan pyytää alkutunnille laukkaharjoituksia, jotta saisin Vaavin laukan pontavammaksi.

Olen miettinyt että kävisin huomenna tai perjantaina ratsastamassa yhden tunnin itsenäisesti ponitallilla. Ihan vain harjoittelemassa helpon c: n asioita. Ottaisinko alle mortin vain vaavin? Vaavi on osaava poni mutta mortti taas istuu alleni täydellisesti. Pitääpä miettiä...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi rohkeasti