Stoppeja

Tänään oli koulutunti Melkkilässä. Kaipasin jo Hemmon selkään, mutta toivomuksesta huolimatta oli laitettu Leevi. Leevi on luultavasti maailman kiltein, pieni suomenhevonen. Leevi oli ensimmäinen hevonen, jota ratsastin melkkilässä ja rakastuin siihen oitis. Leevi on entinen ravuri, ja se on vaikea uskoa. Nostaa laukat hienosti, on reipas ja herkkä, mutta... Toivottoman etupainoinen ja laukka on nelitahtista.. Askeleet on todella tasaiset.

Tunnin alussa käytiin keskustelua yleisellä tasolla. Eräs tuntilainen oli käynyt estekisoissa Leevillä vieraalla tallilla ja oli ratsastanut puhtaan radan. Opettaja kyseli oliko ollut kovinkin etupainoinen, ratsastaja oli kuulemma tehnyt paljon pysähdyksiä ja peruutuksia ennen hyppyjä. Siitäpä saatiinkin tunnille aihe! Harjoteltiin siirtymisiä, pysähdyksiä ja muutamia peruutuksia. Leevihän ei välttämättä suostu heti pyssäämään, saatika pysymään paikallaan. Harjotusten myötä alkoi kuuliaisuutta löytyä. Jonkin verran ristiriitaa oli tämän opettajan (ei vakio ope) ja vakkariopettajan ohjeissa, mutta täytynee soveltaa jatkossa molempien oppeja. Tällä kertaa neuvottiin että jos ei istunnalla ja normi avuilla heti pyssää, niin nopsa nykäisy ohjista ylöspäin, juuri ennen pysäystä, pysäyttää, herättää sekä  nostaa etupainoisuutta ja ottaa perää alle. Muistelisin että aikaisemmin ollaan puhuttu tasaisemmasta paineesta... Jotenkin sellanen nopsa nyppäsy tuntui vähän ilkeältä tehdä, mutta tosiaan, heponen oli jatkossa enempi kuulolla ja pyssäs paljon helpommin ja pienemmillä avuilla. Pikkuhiljaa myös malttoi seistä ja peruutukset tuli aika helposti. Ei mitään oppikirjaesimerkkejä mutta kuitenkin.

Laukasta harjoiteltiin käyntiin siirtymisiä ja Leevihän reagoi mukavasti jo istuntaan. Laukka jäi nelitahtiseksi vieläkin, enkä edes tiedä tiedä kuinka helposti laukan saan kunnolla pyörimään Leevillä... Osaava kuski varmasti onnistuu ehkä siinäkin.

Vasta parilla viimeisellä kierroksella sain aikaiseksi kunnon taivutukset! Sisäohja oli kokoajan noussut liian ylös ja näin ollen en saanut sisäpohjetta läpi. Ans olla kun hoksasin siirtää sisäkäden lähelle polvea niin avot! johan alettiin pysymään kunnolla ympyrällä. Harmi kun en hoksannut aikaisemmin. Sellasta oikeaa pään asentoa sieltä edestäkin alkoi sitten loppuraveilla tulemaan. Ei hää nyt kaula kaarelle taivu, sellanen lyhytkaulanen suomenheppa, mutta haki mukavasti siihen kuolaimelle, sen verran kun tuon tyyppinen hevonen nyt pystyy. Pointtihan ei kuitenkaan ole se, että painellaan kaula kaarella (vaikka kivan näköistähän se on...) vaan se, että alkoi kuulemma polkemaan ihan kunnolla takajaloillaan alle. Normistihan se on sellanen takajalkojen laahaaja.

Minun on nyt pakko tunnustaa että siellä selässä mä en niin ihmeetä poljentaa kyllä tuntenut. Jotenkin en näitä osaa tunnistaa, ainakaan ravissa... Hemmolla huomaan sen vain ja ainoastaan laukassa.

Ne koulukisat on sunnuntaina, ja vaikka päätin että en osallistu, niin pakkohan se oli käydä kurkkaamassa listaa, ketä on tulossa ja onkohan Hemmo vielä vapaana... Olihan se. Ei sillä, että olisin osallistumassa, mutta varoiksihan maksoin seuran jäsenmaksun, laskunkin pyysin PDF:nä, että saan maksettua heti. Niin siis enhän minä ole tosissani osallistumassa ;) ;) EN OO! ...ja sitten istun sunnuntaina katsomossa ja kadun päätöstäni. Mitenkä se ekoihin kisoihin osallistumisen kynnys on näin valtava. Itse en ole muuten eläessäni ratsastanut sellaista koulurataa ees läpi, koulukisojakin olen käynyt yhden ainoan kerran katsomassa :D.

Huomenna sitten ponitallille, koulutunnille, ja alle Mortti, jolla en ole kertaakaan ratsastanut tänä vuonna! Pistän Mortista, Leevistä ja Hemmosta jotain kuvausta jossain vaiheessa välilehdille.