keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Ehkä sittenkin kuviokelluntaa...?

Tiedättekö, kun on sellainen ihminen jolla on kilpailuhenkeä, vaikka kilpailisi ihan itsensä kanssa... Aina pitäisi edistyä, saada niitä ahaa-elämyksiä, tuntea, että minä opin ja edistyn! Sellainen joka haluaa aina olla hyvä kaikessa, tai ainakin melkeen hyvä :). Sellaiselle ihmiselle on maailmanloppu, kun tajuaa olevansa tunnilla pahnanpohjimmainen, tuntee että kaikki muut osaa vaikka ja mitä, ja itsellä on perusasiatkin vaikeita. Turhautuu, kun tajuaa, että ei tää suju enkä osaa. Jossain välissä on luullut osaavansa, kun on onnistunut sillä yhdellä ja samalla hevosella, mutta sitten alla on vieraampi hevonen, ja huomaa olevansa ihan kädetön. Siinäkohtaa monesti mietin, miks hitossa valitsin näin vaikeen lajin!?!?! Vaihtaisko kuviokelluntaan? Mä oon ihan hyvä kellumaan ;)

No alotetaan nyt kuitenkin tiistain estetunnista ponitallilla. Se nyt ei ollut ihan katastrofi... Hypättiin rataa ja alla siis Vaavi. Mulla meni vähän hapuiluks vaikka poni käyttäytyi hyvin. Viimekerrallahan se halus pukitella ja ryntäillä ja mulla meni suurin osa tunnista itseni ja ponin rauhoitteluun. Vaavi on unelmaponi, taitava mutta talviaikaan saa sellaisia oikkuja. nyt oli ilmeisesti ollut liian pitkä hyppytauko, ja mä olen sellanen arkajalka... Nyt poni oli hyvä, ja ratsastaja... no, mentiin me ne radat läpi. Askel ei oikeen passannu missään ja mä en osannu säätää. Silti poni hyppäs kuuliaisesti, vaikka ei askel osunut. Vaavihan hyppää muutenkin tosi läheltä. Unohin kokonaan laittaa liivinkin ja oli jotenkin turvaton olo. En muuten ikinä hyppää ilman liiviä... Kiva kyllä kun ei oo sellasta jäykkää "toppia" ahdistamassa...
Lopussa ylitettiin pari kasikymppistä kuitenkin. Korkeus kun nousi, alko vaavista löytymään virtaa. Tuumas varmaan, että nyt pitää pinkoa, että saadaan toi täti tästä yli ;). Mulle kyllä maksimikorkeus ponilla. Hevosella se on helpompaa.

Keskiviikkona sitten koulua melkkilässä. Alle oli laitettu Kukkis, jota en juuri ole ratsastanut kuin muutaman kerran... Suomenhevonen, kait siitä ravuria on yritetty, laukka nousee mutta mieluusti menisi ensin juoksuravia. Muotoon menee osaavalla ratsastajalla aika kivasti, minulta ei näemmä onnistu. Oikeelle ei taivu näillä taidoilla, ei sitten millään. Vasemmalle kylläkin... Tunti meni jotenkuten, no ihan ok, kunnes meidän piti laukata uralla. Yleensä laukkaillaan ympyrällä. Oli tarkoitus tulla hyvin kulmiin jne jne... No Kukkikselle tuo oikea on vaikea, ja mulle kans. Olen siihen nyt havahtunut tässä viimeisen kuukauden aikana. Vasen sujuu multa hyvin mutta oikea tuottaa ongelmia, lähestulkoon hevosella kuin hevosella. Hemmon kanssa taidetaan pärjätä siinä jotenkin. Muut ne veteli hienosti siellä mutta tämä täti ei saanut pidettyä koko hevosta uralla, siitä ei kerta kaikkiaan tullut mitään! Loppujen lopuksi en päässyt ees muiden tahtiin ja jäin keskelle ihmettelemään. Hevonen olisi  halunnut mennä mutta maneesi ei tahtonut riittää meille :D. lopussa sitte koitettiin yksin, kun muut oli jo lopettaneet, ja ei se sujunut, ei millään. Kiukuspäissäni päätin, että en taatusti osallistu koulukisoihin kuun lopussa, johon salaa haaveilin meneväni, tosin Hemmolla.Taisin jo päättää osallistuvani seuraavalle alkeiskurssille, tai ainaskin jatkokurssille!

Viikon ratsastukset piti olla siinä. Kummallakaan tallilla ei pidetä tunteja torstaisin, ja muutenkin sinä päivänä olen käynyt punttisalilla, toistaiseksi ainakin... Tässä yritän vielä vähän painoa pudottaa. Vhh ruokavaliota noudattaen, tosin hetkittäin lipsuu :). Onhan tuo pudonnut, hitaasti tosin. Aikanaan pudotin ihan mukavasti painoa kyseisellä menetelmällä :).

Perjantaina oli vapaata töistä, ja ystäväni kanssa oli vähän ajatusta, josko maastoilua iltapäivällä hänen omilla hevosillaan. Keli oli jo aamusta kuitenkin kurja. Karmea tuuli, ja ilmoitin että jätetään suosiolla väliin. Mieliteko oli kuitenkin ratsastamaan, joten varasin tunnin melkkilästä klo 16. Tarjolla oli ainoastaan Kantri tai Maucca. Kirjottelen näistä hevosista kuvauksia myöhemmin, jahka opin tekemään nuo välilehdet ;). Varmistelin opettajalta, että onko minusta Maucalla menijäksi. Maucca on kukkiksen varsa, vasta alle 6 v. Open mukaan kuulemma pärjään. No, odotin aika reipasta menijää, mutta totuus oli toinen. Seuraavalla kerralla osaan ehkä ottaa erilaisen otteen.Jänskäsin kuitenkin taas laukkaa, mut sehän meni ihan lukisi, ei mitään ryntäystä. Maucca on niitä harvoja melkkilän hevosia joka pelkää joitain kulmia, kottikärryjä jne... Tähän olen omalla tavalla tottunut jo ponitallilla ja sellaiset pienet kyttäilyt ei mua hätkähdyttänyt. Eihän tollanen jööti voi kovin nopeaa liikettä ees tehdä, eihän??
Kyllä muuten voi... :D. Maneesin ovi kun avautui niin johan löyty ketteryyttä järkäleestä :D. Vedettiin kunnon takaviistovhötkyilyt ja tasapaino siinä tädillä vähän petti, mutta aika hyvin siinä selvittiin. Mistähän se johtuu, että pelkään oikeesti hötkyilyä ja kyttäilyä mutta jotenki noi suomenhevosten pelot otan aika lunkisti... ne on vaan niin aitoja ja rehellisiä.
Maucalla muuten sama juttu, vasen laukka ok mutta oikea tökki. Ratsastajassa vika, se on selvä. Pelottavassa kulmassa oikoi ja vastakulmassa luisui.Sain opelta lohdun, että Maucca vasta opettelee ja on nuori, joten kaikkea ei voi häneltä odottaa (eikä muuten ratsastajaltakaan... :) ).
 Hassu tilanne tuli siinä kun peruutettiin. Ope (joka omistaa Maucan) ei muistanut yhtään, osaako Maucca peruuttaa vielä. Osasi se. Nihkeesti, mutta kuitenkin. Saatiin se 4 askelta kasaan pari kertaa.

Maanantaina Melkkilään taas. Toiveena tietysti Hemmo :)
Tiistaina ponitallilla piiitkästä aikaa alle Mortti, yks mun lempihevosista. Kuvausta ja historiaa tulee sinne välilehdille, jahka ehdin ne tekemään (lue: opin ne tekemään)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi rohkeasti